Jouko Korhonen

Katoaako raha Kankkulan kaivoon

Mihin raha katoaa näin taantuman aikaan? Onko se syydetty Kankkulan kaivoon vai ujutettu makaamaan Neitsytsaaren veroparatiisiin? Raha on vain vaihdannan väline; sen markkina-arvon vastineeksi saat tavaraa tai palveluita.

Seteleitä painamalla ja valuuttakurssien heilahdellessa rahan ostoarvo vaihtelee tai jakaantuu pienempiin osiin. Arvatenkin maailmassa kokonaisuutena rahallista arvoa on aina yhtä paljon. Se vain liikkuu ja vaihtaa käsiä. Talouden nousukaudella tuntuu kuin rahaa olisi tukuittain käsissä ja taskuissa. Taloja rakennetaan ja autoja ostellaan. Kun ihmiset luottavat tulevaisuuteen, niin uskaltavat kuluttaa säästettyjä rahojaan ja saavat talouden pyörät pyörimään.

Talouden nousukausi tai taantuma on mitä suurimmaksi määrin uskallus- ja luottamuskysymys.

Nousukaudella viisas hallitus jarruttaa liiallista vauhtia ja panee rahaa talteen, taantumakaudella se niillä säästövaroilla elvyttää taloutta ja palauttaa ihmisten uskoa parempaan. Sopii kysyä Suomen nykyhallituksen viisautta tässäkin suhteessa.
Kapitalistisessa järjestelmässä ihmisen pitää menestyäkseen maksimoida rahansa, pääomansa määrä tai niin ainakin meidän annetaan ymmärtää. Ikään kuin elämässä ei muita arvoja tai tavoitteita voisi olla.

Sokea mammonan palvonta ja voiton tavoittelu tekee ihmisistä itsekkäitä ja ahneita pelureita, jotka rahastavat toisten ihmisten työllä ja hädällä; mistä vain eniten voittoa kertyy.
Ökyrikkaiden apuna häärää armeija neuvonantajia, jotka opastavat miten omaisuutta kasvatetaan ja vältellään yhteiskunnallisia velvoitteita. Lailliselle kieroilulle on keksitty peitenimi: verosuunnittelu.

Tämän pahan alku ja juuri nyky-yhteiskunnan alkuhämärässä oli maanviljelys. Niin kauan, kun ihminen vain keräili syötävää, metsästi ja kalasti, kaikki kauppa oli pelkkää vaihtamista ilman voittoa. Kun maanviljelys opittiin, niin satoa kertyi yli oman tarpeen, ylijäämällä voi ostaa muilta tavaraa enemmän kuin itse tarvitsi ja myydä sitä eteenpäin. Ylijäämäviljaa saattoi lainata muille ja periä lainasta korkoa. Näin varallisuus alkoi kertyä niille, jotka tuotantovälineitä kuten viljelysmaata hallitsivat.

Mikäs siinä jos ihminen vähän rikastuu, pitäähän työn tekemiselle motiivi olla, mutta yhteiskunnan päättäjien on huolehdittava, että oikeudenmukainen verotus ja tulonsiirrot pitävät kokonaisuuden kasassa, että kaikki kokevat yhteiskunnan omakseen.
Tämä yhtälö ei Suomen nykyisillä hallitusherroilla toimi, vaan hyvinvointivaltio uhkaa ajautua saalistajien valtakunnaksi.

Tulevilla päättäjillä on oltava toiset arvot ja asenteet. Muutos on mahdollinen ensi huhtikuun eduskuntavaaleissa, mutta se ei tule odottamalla vaan tekemällä työtä muutoksen, meidän kaikkien yhteiseksi hyväksi.

Kirjoittaja on Kainuun Vasemmiston puheenjohtaja


Kommentit