Markus Korjonen

Peukaloruuvi

Pohjoinen alue, jonka ihmiset puhuvat hassun kuuloista murretta. Pohjoinen alue, joka on luonnonvaroiltaan rikas, mutta jonka tuotot kasaantuvat etelän pääkaupunkiin. Pohjoinen alue, jonka suurinta luottamusta nauttivat poliittiset voimat kannattavat laajoja julkisia hyvinvointipalveluita, mutta joka mainitun etelän pääkaupungin lainsäätäjien toimesta menettää viimeisetkin hyvinvoinnin rippeet pala palalta.
Kuulostaako tutulta?
Kyseessä on tietysti Skotlanti, joka äänesti viime viikolla itsenäistymisestään täpärin luvuin yhtenäisyyden hyväksi. Monille saattoi tulla mieleen jotain muuta, mutta palataan siihen myöhemmin…
Merkille pantavaa äänestystuloksessa oli, että ainakin mielipidemittausten mukaan lähes kaikki ikäluokat eläkeiän alapuolella äänestivät itsenäisyyden puolesta, kun taas eläkeläisistä vain kolmannes, mikä käänsi tuloksen sellaiseksi kuin se oli. Vielä merkittävämpää on vain se, että äänestysprosentti oli vain karvan verran alle 85 prosenttia. Tuollaisesta prosentista voidaan meillä vain unelmoida ja on se poikkeuksellinen myös sikäläisittäin.
Ehkä koko prosessiin sisältyy jokin tärkeä oppi kansanvallan toteuttamisesta, mikä vielä odottaa oivaltajaansa.

Äänestys itsessään voidaan nähdä Skotlannin kannalta voitto-voitto -tilanteena.
Alussa kuvailemani epäkohdat ovat eräs syy koko projektin käynnistymiseen, ja etelän pääkaupunkia ja erityisesti monarkkia huolestuttaneet mielipidemittaukset saivat pääministerin lupailemaan kaikenlaisia parannuksia skottien tilanteeseen, mikäli pysyvät osana Yhdistynyttä kuningaskuntaa.
Itsenäisyyspuheen voidaan siis nähdä toimineen peukaloruuvina parannusten saavuttamiseksi.

Alun kuvaus varmasti toi mieleen meidän kotoisen pohjoisen, Lapin. Meidän tilanteemme ja asemamme ja suhteemme muuhun Suomeen on tietysti kovasti erilainen kuin Skotlannin ja Englannin, jonka historia ulottuu kauaksi.
Tuntuisi kuitenkin siltä, että jotain opittavaa tässä meillekin olisi.
Niin monesta suusta, yli puoluerajojen, kuullaan aika- ajoin kuittailua siirtomaapolitiikasta yms., mutta konkreettisia selvityksiä tai esityksiä itsehallintoasteen kasvattamisesta tai autonomiasta näkee harvemmin, jos lainkaan.
Lapin Vasemmistonuoret tunnetaan Lappi Vapaaks- hokemastaan, mutta viimeistään Skotlannin esimerkin saattelemana toivoisi asioihin vihkiytyneiden virkamiesten ja muiden edunvajalvojien heräävän näihin vaatimuksiin laskemaan ja tutkimaan erilaisten paikallisten peukaloruuvien mahdollisuutta.

Monet Lapin kuntapäättäjät ovat toivoneet hallituksen sote- esitykseen Lappiin omaa sote-aluetta, mutta maanantaina ministeri Räty vastasi, että ei onnistu.
Kolumnini valossa muistelen alakoulun historian oppikirjoista tuttua, Jaakko Ilkasta kertovaa runoa, jossa virkotaan: ”Ken vaivojansa vaikertaa, / On vaivojensa vanki. / Ei oikeutta maassa saa, / Ken itse sit’ ei hanki.”

Kirjoittaja on vasemmistoliiton Lapin piirin 1. varapuheenjohtaja.


Kommentit