Translain kokonaisuudistusta valmisteltiin edellisen hallituskauden aikana, mutta se kaatui kristillisdemokraattien vastustukseen ja tarpeettomiin mediakohuihin “synnyttävistä miehistä”. Tällä hetkellä translain kokonaisuudistus on perussuomalaisten panttivankina. (Kuvitus: Jaakko Kärnä)

Sukupuolivähemmistöjen oikeudet myötätuulessa

Suomi sijoittuu tällä hetkellä eurooppalaisessa vertailussa viidenneksi, kun tarkastellaan sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen yhdenvertaisuuden toteutumista lainsäädännön tasolla. Kun katse kohdistetaan vain sukupuolivähemmistöihin, jää Suomi vertailussa kaikkien muiden Pohjoismaiden taakse. Vaikka transihmisten oikeudet ovat parantuneet vuosittain, on silti paljon tehtävää edelleen.

Historiallisesti tarkasteltuna sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt ovat kamppailleet yhdenvertaisuuden puolesta pitkään yhdessä, koska esimerkiksi transsukupuolisuutta tavattiin pitää yhtenä seksuaalisena suuntautumisena ja seksuaalisuuden moninaisuuteen kuuluvana ilmiönä.

Vaikka kyse on kuitenkin kahdesta eri vähemmistöryhmästä, ovat yhdenvertaisuuden toteutumisen esteenä samantapaiset rakenteet, ennakkoluulot ja normit: millaisia ihmisten tulisi olla niin sukupuoleltaan kuin seksuaaliselta suuntautumiseltaan.

Vähemmistöjen oikeuksien edistämisessä keskeisiä ovat ihmisoikeuskamppailut ja niiden kautta säädetyt kansainväliset sopimukset.

Vähemmistöjen oikeuksien edistämisessä keskeisiä ovat ihmisoikeuskamppailut ja niiden kautta säädetyt kansainväliset sopimukset, jotka takaavat tänä päivänä lasten, naisten, siirtolaisten, työntekijöiden ja vammaisten oikeuksia.

Ihmisoikeuksien arvostus ja kunnioitus kansallisessa lainsäädännössä ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys. Suomessa on viime vuosina tehty ihmisoikeuksien vastaista politiikkaa ja jätetty lakeja uudistamatta, joilla ihmisoikeusongelmia oltaisiin korjattu. Eurooppalaisen sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen järjestön ILGA-Euroopan mukaan Suomessa toteutuu 73 prosenttia sellaisista lainsäädännöllisistä toimenpiteistä, joilla sateenkaari-ihmisten yhdenvertaisuus on turvattu. Vaikka luku on sinänsä hyvä, eivät viranomaiskäytännöt luo tarvittavaa suojaa eikä sateenkaari-ihmisten arki ole syrjinnästä ja ennakkoluuloista vapaata.

Vaatimus siitä, että jokainen ihminen saa olla avoimesti omanlaisensa ja tulla nähdyksi ja tunnustetuksi, on yhä radikaali tänäkin päivänä. Vaikka lainsäädäntö olisikin hyvällä tolalla, istuvat homo- ja transfobiset arvot ja asenteet tiukassa.

 

Translain uudistaminen seuraavassa hallitusohjelmassa?

Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat ihmiset ovat lähihistoriassa leimattu
sekä rikollisiksi että sairaiksi. Homoseksuaalisuus poistettiin rikoslaista 1971, mutta julkinen keskustelu homoseksuaalisuudesta eli kehotuskielto oli voimassa aina vuoteen 1999.

Avioliittolain ja äitiyslain säätämiset sekä kattava syrjinnän kielto ovat vieneet seksuaalivähemmistöjen oikeuksia eteenpäin. Suurimmat haasteet seksuaalivähemmistöjen oikeuksissa liittyvät edelleen yhdenvertaisuuteen perhe- ja parisuhteissa. Suomessa ei ole vielä kielletty myöskään niin sanottua eheyttämistä eli ei-lääketieteellistä terapiaa, joka tähtää seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuoli-identiteetin muuttamiseen.

Sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeustilanne taas on parantunut huomattavasti vasta 2000-luvun aikana.

Sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeustilanne taas on parantunut huomattavasti vasta 2000-luvun aikana.

Ensimmäinen translaki, joka säätelee sukupuolen juridista korjaamista eli henkilötiedoissa olevan sukupuolen muuttamista, säädettiin 2002. Jotta henkilö saa sukupuoltaan vastaavat henkilöpaperit, on hänen oltava 18-vuotias, saatava transsukupuolisuusdiagnoosi ja todistettava olevansa steriili. Sterilisaatiovaatimus on moneen otteeseen todettu olevan ihmisoikeussopimusten vastainen. Vaikka henkilö ei kokisi lainkaan tarvetta hormoni- tai leikkaushoidoille, on hänen suostuttava niihin saadakseen todistettua lisääntymiskyvyttömyytensä. Translain monista puutteista ja ihmisoikeusongelmista huolimatta sen säätäminen oli valtava parannus silloiseen tilanteeseen, jossa hoitoja oli hyvin vaikea saada ja nimen sekä henkilötunnuksen vaihtamisessa oli vaihtelevat käytännöt.

Translain kokonaisuudistusta valmisteltiin edellisen hallituskauden aikana, mutta se kaatui kristillisdemokraattien vastustukseen ja tarpeettomiin mediakohuihin “synnyttävistä miehistä”. Tällä hetkellä translain kokonaisuudistus on perussuomalaisten panttivankina.

Karjalainen-lehden toukokuussa eduskuntaryhmille teettämän kyselyn mukaan sterilisaatiovaatimuksen poistamista translaista kannattaa varmasti tai todennäköisesti kolme neljäsosaa kansanedustajista. Vasemmistoliiton Li Andersson kehottaa Feministipistoja-blogissaan, että translain uudistaminen otettaisiin yhteiseksi kynnyskysymykseksi hallitukseen menolle. Kokonaisuudistusta eli käytännössä itsemääräämisoikeutta sukupuoleen vaativat myös kansallinen ihmisoikeusvaltuuskunta sekä tasa-arvo-, yhdenvertaisuus- ja lapsiasianvaltuutetut. Keskusta ja kokoomus ottavat kantaa translain uudistamiseen puoluekokouksissaan. Sukupuolen juridinen korjaaminen perustuu itsemääräämisoikeuteen muun muassa Norjassa ja Maltalla.

Translain kokonaisuudistus tulee hyvin suurella todennäköisyydellä seuraavaan hallitusohjelmaan.

Kokonaisuudistusta ajetaan myös ihmisoikeus- ja kansalaisjärjestöjen yhteiselle Kuuluu kaikille -kampanjalla. Kampanjassa vaaditaan, että translaista poistetaan vaatimus lisääntymiskyvyttömyydestä ja ikärajaa lasketaan. Kampanjaa tukevat Vasemmistonuoret, Vasemmisto-opiskelijat ja Vasemmistonaiset. Sukupuolen korjaamisen henkilötietoihin tulee järjestöjen mielestä perustua omaan ilmoitukseen eikä lääkärin päätökseen.

Translain kokonaisuudistus tulee hyvin suurella todennäköisyydellä seuraavaan hallitusohjelmaan ja kiistana tulee olemaan sen todellinen laajuus: kuinka paljon ikärajaa lasketaan, otetaanko kantaa myös juridisten sukupuolten määrään ja miten translain hoitoasetusta muutetaan.

 

Edistyksellinen tasa-arvolaki

Vuosi 2014 oli käänteentekevä monella tapaa. Sinä vuonna säädettiin tasa-arvoinen
avioliittolaki ja sukupuolen moninaisuuden huomioiva tasa-arvolaki. Avioliittolain muutoksen yhteydessä Suomen translaista poistettiin kohta pakkoavioerosta sukupuolen korjaamisen ehtona.

Suomessa tasa-arvolaki kieltää selvästi syrjinnän sukupuoli-identiteetin, sukupuolen ilmaisun ja kehollisten piirteiden perusteella. Toisin sanoen, laki kieltää transsukupuolisten, muunsukupuolisten, transvestiittien ja intersukupuolisten syrjinnän ja häirinnän. Laki on jopa maailman mittakaavassa edistyksellinen, mutta sen toimeenpanon esteenä on syrjintätapausten jääminen piiloon. Tähän uskotaan vaikuttavan sukupuolivähemmistöjen heikko luottamus viranomaisiin eikä syrjinnästä ja häirinnästä ilmoiteta.

Työpaikkojen tasa-arvosuunnitelmissa on oltava keinot ja toimenpiteet sukupuolivähemmistöjen suojelemiseen syrjinnältä.

Tasa-arvolain mukaan työnantajien tulee ennaltaehkäistä sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun perustuvaa syrjintää tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti. Tämä tarkoittaa käytännössä, että työpaikkojen tasa-arvosuunnitelmissa on oltava keinot ja toimenpiteet sukupuolivähemmistöjen suojelemiseen syrjinnältä.

Tiedon lisääminen sukupuolen moninaisuudesta ennaltaehkäisee syrjintää. Vuonna 2016 perusopetuksen opetussuunnitelmiin tuli läpileikkaavaksi tavoitteeksi lisätä tietoa ja ymmärrystä sukupuolen moninaisuudesta. Käytännössä tämä tarkoittaa, että sukupuolen moninaisuuden näkökulmaa tulisi yhdistää kaikkiin oppiaineisiin jollain tavalla.

 

Intersukupuolisten silpomista jatketaan

Intersukupuolinen tila huomataan mahdollisesti jo syntymän yhteydessä ja koska sukupuolinormit perustuvat edelleen vahvasti ajatukseen siitä, että sukupuolia on vain kaksi, nainen ja mies, on intersukupuolisuutta pitkään pyritty hoitamaan muokkaamalla intersukupuolisten ihmisten kehoja jompaan kumpaan suuntaan.

Hoidot ovat raskaat sekä lapselle että vanhemmille.

Hoitokäytäntöön on kuulunut 50-luvulta alkaen, että lapsi leikataan usein kosmeettisista syistä keholtaan joko tytöksi tai pojaksi eikä leikkausten todellisista syistä ole kerrottu hänelle itselleen eikä hänen mielipidettään ole kysytty. Hoidot ovat raskaat sekä lapselle että vanhemmille.

Intersukupuolisten vauvojen silpominen on räikeä ihmisoikeusloukkaus, johon sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta ETENE on puuttunut 2016. Intersukupuolisen lapsen sukupuolen voi tietää vasta, kun lapsi itse kertoo sen.
Ihmisoikeusjärjestöjen tavoitteena on, että kosmeettinen sukuelinkirurgia kielletään ja tietoa intersukupuolisuudesta lisätään. Juridisten sukupuolimerkintöjen määrää voitaisiin myös lisätä, jotta myös intersukupuolisiksi itsensä määrittelevät voisivat saada omalla ilmoituksellaan sukupuoltaan vastaavat henkilöpaperit.

Kirjoittaja on ihmisoikeusjärjestö Setan työntekijä.

 

Kirjoitus on julkaistu Kansan Tahdon sukupuoliteemaisessa numerossa 4/18.


Kommentit