Jouko Korhonen

Vastuunkantoa

Juha Sipilän uuden hallituksen myötä on yhteiskunnallinen keskustelu kääntynyt voimakkaasti ay-liikkeeseen päin. Ay-liikkeen niskaan on kasattu hiiliä. Halutaan aikaansaada yhteiskuntasopimus työmarkkinoille jossa on vaihtoehtoja kaksi… ota tai jätä ja jos jätät niin siitä seuraa sitä ja tätä.
Tämäkö on sitä uuden ajan neuvottelukulttuuria? Kaikki tämä kuulostaa niitten puheilta joilla ei ole kokemusta työmarkkinaneuvotteluista tai muusta vastaavasta. Samalla paikallista sopimista halutaan lisätä ja jos se on tällaista sanelupolitiikkaa, niin kuin työpaikkojen luottamusmiehet pelkäävät, niin vaikeaksi menee.
Työllisyys- ja kasvusopimuksella haettiin työttömyyden vähentämistä, tuottavuuden kasvua, hintakilpailukykyä, vaan miten on käynyt? Työntekijöitä on irtisanottu, työttömyys lisääntynyt ja kansantalous ei ole lähtenyt nousuun.

Näyttää siltä, että 90-luvun laman toimenpiteistä ei ole opittu mitään. Ei tätä maata pelkillä leikkauksilla laiteta kuntoon. Nyt tullaan leikkaamaan julkista sektoria kovalla kädellä. Siitä seuraa lisääntyvää työttömyyttä sekä yhä heikompiosaisia ja vähävaraisempia kansalaisia ja sen myötä ostovoiman hiipuminen.

Tuottavuuden kasvua haetaan työajan lisäämisellä. Minä olen sen verran yksinkertainen mies, että olen aina kuvitellut, että tuottavuutta lisätään, kun samassa ajassa tehdään enemmän. Palkkojen rokottamisen sijaan yrityksissä pitäisi panostaa tuotekehitykseen.

Eräskin eteläsuomalainen metallialan yritys kehitti tuotantomenetelmän, jossa valmistuksessa voidaan säästää energiaa yli 50 prosenttia, valmistus nopeutuu, kuljetus helpottuu ja raaka-ainetta menee vähemmän. Pääomaa vapautui markkinointiin, asiakaskunta laajeni eikä tuotantoa tarvinnut siirtää halpamaihin tai palkkoja pudottaa.

Syyllistämällä työttömät, uhkaamalla katkaista työttömyyskorvausten saanti puoleen ja pakottamalla ihmisiä töihin nollatuntisopimuksilla, ilman että etukäteen tietää onko töitä tunniksikaan – tälläkö tavalla saadaan Suomi nousuun?

Kaikesta päätellen edessä on vaikeita aikoja. Mikäli ajanhenki jatkuu tämän tyylisenä, niin odotettavissa on levottomuutta yhteiskunnassamme.

Suomeen mahtuu aina vain yksi totuus kerrallaan. Kaikki muut vaihtoehdot tyrmätään suoralta kädeltä ilman, että siitä käytäisiin syvällistä arvopohjaista keskustelua.

Ay-liikkeen ei tule alistua sanelupolitiikalle missään olosuhteissa, vaan sen tulee vaatia tasavertaisia neuvotteluasemia, jossa vallitsee luottamuksen ilmapiiri.


Kommentit