2.4.2023 oli vasemmistoliitolle valtakunnallisesti mutta ehkäpä erityisesti sen kahdelle pohjoisimmalle vaalipiirille sellainen tyrmäysisku, josta toipuminen ei ole helppoa. Milläpä motivoida sitä vuosikymmeniä pyyteetöntä vaalityötä tehnyttä kunnallisjärjestön rivijäsentä ajamaan henkensä kaupalla ympäri laajaa Lapin maata läpi tuulen ja tuiskun taas kerran, kun tuloksena tällä kertaa oli se kaikkein katkerin vaalitappio, jossa kolmannes kannatuksesta ja vaalipiirin ainoa kansanedustajan paikka lipuu pois käsistä.
Monesti olen ollut todistamassa puheita, joissa todetaan, että vaalitappiossa on uuden nousun siemen tai että tulokset analysoidaan huolellisesti ja tehty analyysi tulee näkymään puolueen toimintatavoissa.
Tällaisiin puheisiin liittyvien lupausten lunastaminen on jättänyt toivomisen varaa aiempienkin vaalitappioiden jälkeen mutta nyt tuntuu, että jäsenistömme on oikeasti, sen sijaan että se olisi lamaantunut, suuntaamassa energiansa mahdollisimman laadukkaan tilannekuvan hahmottamiseen. Jos tässä onnistutaan hyvin ja se jalostuu hyviksi toimintalinjauksiksi, silloin ollaan aidosti sen äärellä, että tappiossa todellakin on uuden nousun siemen ja jopa versova itu. Kiitos Kansan Tahdolle, että se nopeasti on osaltaan tarttunut tähän haasteeseen tarjoten kanavan tuloksen analysoinnille.
Mikä sitten on se ratkaiseva juurisyy sille, että Lapissa ja osin Oulussa päästiin niittämään tällainen vaalisato? Päällimmäiset tuntemukset vaalikentiltä Lapissa, joissa laitoin itsenikin ehdokkaana likoon, olivat kuitenkin ihmisten kiinnostus kohtalaisen hyvässä laajuudessa ja energinen tekemisen meininki kampanjoinnissa.
Siksi tyrmistys oli erityisen raju, kun tulosta ei osannut tässä muodossaan ennakoida ja tuloksen realisoiduttua, sitä selittäviin tekijöihin ei osannut päästä kiinni. Maanantai-iltana tunsin kuitenkin kokevani ahaa-elämyksen, joka tiivistyy kahteen sanaan: alueiden kosto.
Alueiden kosto on käsite, joka on tuotu julkisuuteen ensisijaisesti London School of Economicsin (LSE) talousmaantieteen tutkijaryhmän toimesta. Alejandro Rodriguez-Pose on johtanut ryhmää, joka on tutkinut mm. Trumpin menestystä 2016 käyttäen useita mittareita selittämään sitä, mitkä alueelliset tekijät olivat johtamassa tähän menestykseen. Suomessa ”alueiden kostoa” on erityisesti tutkinut Helsingin yliopiston maantieteen laitoksen professori Sami Moisio.
Euroopassa tämän käsitteen heijastumat ovat näkyneet mm. Brexitissä, keltaliivien kapinassa tai vaikkapa AfD:n nousussa Itä-Saksassa. Suomessa alueiden kosto oli osin nähtävissä jo 2019 (miksei jo 2011 jytkyssäkin) mutta todellinen kulminaatiopiste saavutettiin näissä eduskuntavaaleissa.
Alueiden kostossa on kyse vastarinnasta, joka kumpuaa pettymyksistä eliittejä ja ympärillä tapahtuvia muutoksia kohtaan. Kun omalta alueelta tai omasta elämästä katoaa toivo ja tulevaisuususko, se lisää vastakkainasetteluja, epätoivoa, näköalattomuutta ja pelkoa muutosta kohtaan. Alueella ei tarvitse mennä vielä edes erityisen huonosti mutta kun sekään ei enää riitä – ihmiset haluavat asioiden pysyvän ennallaan.
Käynnissä on erilaisia selviytymistaisteluita. Syyt taustalla ovat erilaisia – oli kyse sitten Itä-Helsingin lähiöstä tai ongelmista Hyrynsalmella tai Savon Rautavaaralla. Perussuomalaiset on se kanava, joka suuntaa koston käyttämällä bensiininä nuotiossa milloin maahanmuuttajavastaisuutta, milloin korkeaa bensan ja energian hintaa tai vaikkapa sitä, että ulkoa päin uhataan päätäntävaltaamme suhteessa omistamiimme metsiin tai siihen, miten saamme harjoittaa vaikka sitä monen mielestä ainoaa vetovoimaisuuden syrjä-Suomessa takaavaa harrastusta, metsästystä.
Koen, että olemme ajautuneet eräänlaiseen kuplaan, kun emme ole tunnistaneet tätä alueiden kosto -ilmiötä ja sen syvyyttä ja laajuutta oikein millään tavoin. Tämä on se kertomus, jota perussuomalaiset kuitenkin tarjoaa ihmisille. Keskusta ja vasemmistoliitto saavat tässä kertomuksessa hivenen erisisältöisen roolin tarinan konnina.
Propagandaa on nykyisen some-koneiston kautta helppo monistaa nopeasti ja tehokkaasti. Tältä osin mielien muokkaaminen on tapahtunut hyvinkin hurjalla vauhdilla. Ja mikä kaikkein vakavinta, tällä kaikella on päästy jo syvälle ison osan ihmisiä asenteisiin. Samalla tavalla kuin rasismista tuli hyvinkin nopeasti arkipäiväistynyt asennetason asia yhteiskunnassamme, on alueiden kostossa nähtävissä jopa uskonnonomaista hurmosta. Jos yritätkään kritisoida tarinaan uskovia heidän näkemystensä pinnallisuudesta, saat vastaasi jopa suoranaista vihaa. Samanaikaisesti ps käyttää omassa viestinnässään uskonnoista kumpuvia ilmaisuja – pelastus, vapahtaja – voimistaakseen tunnekokemusta kansalaisten mielissä.
Erityisen voimakkaana tämä viha vaikuttaa näyttäytyvän 30–50-vuotiaissa työläisammateissa toimivissa miehissä tai mikä hulluinta eri tavoin työttömissä, joiden keskuudessa perussuomalaisten kannatus on vahvinta kaikista puolueista.
Jos aiomme elpyä ja haaveillakaan menestyksestä eri puolilla Suomea mutta erityisesti nyt täällä Pohjois-Suomessa, globalisaation häviäjäseuduilla, pitää näiden kertomukseen uskovien tuska ottaa vakavasti ja siihen on löydettävä Vasemmiston uskottavat vastaukset. Millä se tehdään, onkin toinen kysymys mutta tekeminen alkaa siitä, että tunnistetaan iso tilannekuva ja sen oikeutus myös tunnustetaan rehellisesti.
Valoisaan tulevaisuuteen on kuitenkin uskottava. Esimerkiksi kansanedustajat Tennilä, Mustajärvi, Kyllönen tai Koskenniemi ovat tai olivat kaikupohja niille ihmisille, joita rakennemuutos aiemmin raateli. Nyt kaikupohjana olemista tarjoaa kilpaileva joukkue. Meistä osaltamme on kiinni, kuinka pitkäkestoinen tästä kertomuksesta perussuomalaisten tarjoamana hegemoniana lopulta muodostuu.
Vasemmistoliitolla ja sen edeltäjällä SKDL:llä on näyttöjä sekä vahva aatehistoriallinen pohja, joka antaa uskoa, että se voi olla poliittinen voima, joka on vastuullinen kanava pettyneille ihmisille. Sen pitää vain nöyrtyä ja löytää tältä osin juurensa ja kannatusta saatuaan toimia niin, että nämä ihmiset saavat äänelleen vastinetta eivätkä vain iskulauseita ja pettymyksen lietsontaa.
Jarkko Kotilaine
Keskustelu jatkuu
Äskettäinen eduskuntavaalitappio on synnyttänyt vasemmistoliittolaisten parissa vireää keskustelua tappion syistä ja seurauksista sekä tarpeesta uudistaa puoluetta ja sen toimintaa. Siksi Kansan Tahto on avannut paperilehdessään ja nettisivuillaan keskustelupalstan, jolla pohditaan mitä vasemmistoliiton tulisi tehdä ja mihin suuntaan lähteä vaalitappion jälkeen. Palsta on tarkoitettu kaikille vasemmistoliittolaisille.
Kirjoita siis tiivis ja perusteltu mielipide siitä, mihin suuntaan sinä haluaisit puolueen liikkuvan ja miten. Pohtia voi esimerkiksi puolueen organisaatiota, toimintaa, julkikuvaa, lähestyttävyyttä, kieltä ja tietysti politiikan sisältöä, paikallisesti ja valtakunnan tasolla.
Vain perustellut ja asialliset mielipiteet julkaistaan, kirjoittajan omalla nimellä. Pidätämme oikeuden lyhentää ja muokata tekstejä.
Toimita tekstisi sähköpostitse osoitteeseen tero.kaikko@kansantahto.fi. Viestin otsikoksi ”Vasemmiston suunta”.