Anni Ahlakorpi

Luonnon kanssa ei neuvotella

Joulukuun ensimmäisellä viikolla maailman johtavat poliitikot kokoontuvat – kaikesta huolimatta – Pariisiin päättämään maailman tulevaisuudesta. Ranska ilmoitti uhmaavansa Daesh-terroristeja ja järjestävänsä COP21-ilmastokokouksen aikataulun mukaisesti. Hyvä niin, vaikka onkin sääli, että maa päätti samalla kieltää kahden suuren ilmastomielenosoituksen järjestämisen kaupungissa.

Ilmastotoimijat kuitenkin tapaavat ja verkostoituvat Pariisissa. On välttämätöntä, että viimeisen sanan ilmastoneuvotteluissa sanoo kansalaisyhteiskunta, eivätkä suuryritykset tai lobbarit.

Pariisin ilmastokokous on ratkaisevan tärkeä. Mikäli sitovaa sopimusta ilmaston lämpenemisen pysäyttämiseksi ei synny, aika loppuu väistämättä kesken.
Sitovan sopimuksen lisäksi tarvitaan suunnitelma ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi jo tapahtuvien muutosten vuoksi ja maailmanlaajuisen oikeudenmukaisuuden toteutumiseksi.

Maltillisempien ennusteiden mukaan ilmasto lämpenee nykyvauhdilla 4–6 astetta tämän vuosisadan aikana, ja vähintään kaksi astetta, vaikka radikaaleihin toimenpiteisiin ryhdyttäisiin nyt heti.

Suomen tulee olla edelläkävijä ja suunnannäyttäjä ilmastonmuutoksen torjunnassa. Sen lisäksi, että Suomen yksin ja osana EU:ta on vaadittava Pariisissa tehtävältä sopimukselta oikeudellista sitovuutta ja kunnianhimoisia tavoitteita, on Suomen itse sitouduttava esimerkiksi fossiilisista polttoaineista luopumiseen. Lisäksi ilmastonmuutoksen hidastaminen edellyttää elintapojemme muuttamista, jotta kaikilla on mahdollisuus hyvään elämään myös tulevaisuudessa.

Mitä oikeudenmukaisempi sopimus saadaan nyt aikaiseksi, sitä vähäisempiä ovat vaikutukset tavallisen suomalaisen arjessa. Muutos tulee olemaan huomattavasti rajumpi, jos sopimukseen ei päästä nyt – luonto on ehdoton neuvottelukumppani.
Ilmastonmuutos on haaste monille perinteisille teollisuudenaloille. Sen seurauksia ei tule maksattaa työläisillä vaan täytyy sopia erillisestä ilmastonmuutosturvasta, joka mahdollistaa uudelleenkouluttautumisen ja -työllistymisen. Ilmastonmuutosturvan lisäksi tarvitsemme vihreää teknologiaa, joka auttaa meitä käyttämään nykyisiä resurssejamme tehokkaammin ja työllistämään sitä kautta ihmisiä.

Eniten tukea tarvitsevat kuitenkin kehittyvien maiden asukkaat ja alkuperäiskansat. Heillä on kaikista vähiten mahdollisuuksia vaikuttaa ilmastonmuutoksen hillitsemiseen, silti he ovat niitä, jotka sen seurauksista kärsivät ensimmäisinä ja eniten. Jo nyt pienten saarivaltioiden asukkaat joutuvat rakentamaan turvavalleja kotiensa ympärille ja puhtaasta vedestä on tullut kilpailtu resurssi. Alkuperäiskansat taas elävät edelleen suoraan luonnosta ja kun heidän elinympäristönsä tuhotaan, myös siinä elänyt kansa tuhoutuu.

Vasemmisto ei voi ummistaa silmiään globaalilta hädältä, sillä vaatimus ilmasto-oikeudenmukaisuudesta koskettaa niin suomalaista työntekijää kuin pienen saarivaltion asukastakin.


Kommentit