Herätimme Rovaniemellä ruususen unestaan puolueosaston, nimeltään Rovaniemen punavihreät. Ajatus tästä oli hautunut jo pitkään. Taustalla kummitteli paikallisen toiminnan jämähtäneisyys ja laajemmalti ajan henki, joka huusi vastalääkettä ihmiskunnan barbaarisuuteen taantumiselle. Toki perinteikkään kunnallisjärjestömme riveissä olimme itse kukin parhaamme yrittäneet, mutta jotain määrittelemätöntä puuttui, sillä uusia jäseniä ja aktiiveja ei vain kuulunut.
Osaston idea ei ollut korvata tai syrjäyttää mitään vanhaa, vaan tuoda sen rinnalle uutta. Oletus oli, että kunnallisjärjestön toimintaa kuormittavat sääntömääräiset ja kunnalliseen byrokratiaan liittyvät asiat eivät innosta aktivoitumaan, mutta yhtä kaikki kysyntää olisi vapaamuotoisemmille tilaisuuksille, joissa keskustellaan, koulutetaan, visioidaan ja vietetään aikaa yhdessä. Näin jokainen voi valita itselleen sopivan tavan osallistua toimintaan.