Sanginjoen ulkometsien suojelu on pyörinyt Oulun kaupungin päätöksenteossa vuodesta 2004. Edellinen, varmasti monelle mieleen painunut, häpeällinen näytös oli kaupunginvaltuustossa kesällä 2014. Kaoottisessa kokouksessa keskustan Matias Ojalehto painosti Anna-Kaisa Lepistöä muuttamaan kantansa suojelua puoltavasta vastustavaan kesken äänestyksen. Painostus tehosi, ja metsät jätettiin suojelematta äänin 34-33.
Mistä tunteita herättävässä suojeluhankkeessa on sitten kysymys? Viime vuosien keskustelun pohjana on virkamiestyöryhmän esitys vuodelta 2013. Siinä esitetään suojeltavaksi 1156 hehtaaria Sanginjoen metsistä, eli alle puolta koko metsäalueesta ja 6 % kaupungin omistamista metsistä. Mielestäni esitys on hyvä kompromissi, vaikka isompikin suojelualue olisi perusteltu.
On aika lopettaa vuosikymmenen kestänyt vatulointi ja suojella Sanginjoen ulkometsät.
On ensiarvoisen tärkeää, että Oulussa säilytetään monimuotoista luontoa. Alueella on vanhaa yli sata vuotiasta metsää 420 hehtaaria ja uhanalaisia tai silmälläpidettäviä eliölajeja on tavattu 53. Sanginjoen ulkometsässä useat Suomen hienoimmista lintulajeista ovat tyyppilajistoa. Tämän lisäksi on tärkeää suojella alue oululaisten lähimetsänä, jonne on helppo kulkea ulkoilemaan, rentoutumaan ja virkistäytymään.
Suojelua on vastustettu periaatteesta, mutta näennäisesti taloudellisilla perusteilla. On väitetty, että metsien hakkuulla kaupunki voisi saada jopa neljännesmiljoonan vuositulot vuodessa. Väite on täysin epärealistinen. Uskottavamman arvion mukaan suojelumetsistä hakkaamatta jäävän puuston arvo miinus korjuukulut olisi luokkaa 20 000 euroa vuodessa. Jo vuonna 2006 Ulkometsässä kävi yli 2500 vierailijaa ja nykyään paljon enemmän. Näiden retken arvo on epäilemättä enemmän kuin 8 euroa per henkilö.
Minulle henkilökohtaisesti kaikkien asioiden arvon mittaaminen rahassa on vierasta. Mutta jos sille tielle lähdetään, niin olisi syytä huomioida myös taloudellinen hyöty, joka suojelusta syntyisi.
Metsässä liikkuminen parantaa tutkitusti sekä fyysistä ja henkistä hyvinvointia, joka näkyy suoraan säästöinä terveyskuluissa. Hiilinielujen arvo ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa on korvaamaton, eikä ilmastokatastrofin taloudellisista haittavaikutuksista liene kenelläkään epäselvyyttä. On myös huomattava, että luontomatkailu on nopeasti kasvava matkailumuoto; esimerkiksi kansallispuistojen kävijämäärät ovat viisinkertaistuneet vuodesta 1990.
On aika lopettaa vuosikymmenen kestänyt vatulointi ja suojella Sanginjoen ulkometsät, niin luonto, nykyiset ja tulevat oululaiset kiittävät.
