Muoniolainen Manu Friman puhuu kylien puolesta ja luotaa Lapin maaseudun tulevaisuutta. (Kuva: Tero Kaikko)

Kyläpäällikkö Suomen kainalossa

Muonion Kangosjärvellä on maaliskuun alkupuolella metriset lumikinokset. Poikkeuksellinen talvi, kylällä asuva Manu Friman sanoo.

Ja nämä seudut täällä lähes ikänsä asunut Friman, 63, tuntee.

Lumimäärän poikkeuksellisuus kertoo Lappiin hiipivästä ilmastonmuutoksesta, mutta turisteja tunturimaiseman valkoisuus näille seuduille vetää.

Vaikka talvisuus voi hämätä, on vuoden keskilämpötila kohonnut. Siitä merkkinä lähijärvessä nähtiin viime kesänä sinileväkukintoa.

Muoniosta on kehkeytynyt Lapin kansainvälisin paikka

Lapin kesästä moni arktisuutta metsästävä turisti on tietämätön, sillä valtaosa kävijöistä viihtyy Muoniossa juuri talvisin. Kunnan tulonlähteistä 70 prosenttia tulee matkailusta ja turismi kasvaa jatkuvasti. Talvella Muoniossa on Lapin toiseksi pienin työttömyysaste heti Utsjoen jälkeen nimenomaan matkailualan töiden kausiluonteisuudesta johtuen.

Matkailun varaan Muoniossa lasketaan, ja on laskettava, sillä rakennemuutos on kouraissut näitä seutuja aivan urakalla. Porotaloutta harjoitetaan 2400 asukkaan Muoniossa noin kymmenessä perheessä, ja maataloutta ei enää käytännössä ole. Teollisuustyöt tehdään kaivoksilla, valtion laitokset on siirretty näiltä nurkilta muualle.

Nuoret lähtevät etelään, mutta uusia tulijoita on, matkailun puskemana; Muoniosta on kehkeytynyt Lapin kansainvälisin paikka, sillä kunnassa asuu 29:n eri kansallisuuden edustajaa.

Elävät kylät

Manu Friman asuu noin 120 asukkaan Kangosjärvellä vaimonsa Ulla-Maijan kanssa. Heidän neljä lastaan kuuluvat siihen sukupolveen, jotka ovat lähteneet etelän mahdollisuuksien maisemiin. Kangosjärven kyläyhdistyksen kyläpäällikköä ovat näillä sijoilla pitäneet juuret, kuten Friman itse kuvailee.

Juuri kylät pitävät laajan Muonion elävänä, Friman katsoo. Ja Kangosjärven kylä on aina ollut aktiivista sorttia.

Kylänväki esimerkiksi taisteli koulunsa puolesta, ja Muonion kunta ei saanut sitä lakkautettua, mutta vei oppilaat pois, Friman kertoo, ja koulu laitettiin myyntiin. Kyläyhdistys osti sen ja remontoi EU-rahoilla kylätaloksi.

Häntä korpeaa se, että sivukylien tärkeyttä ei tahdota nähdä tai ymmärtää.

Kyläläiset tarttuivat toimeen, ja tekivät koulurakennukseen vuokra-asuntoja, joissa asuu tätä nykyä matkailualalla työskenteleviä kyläläisiä. Työttömiä ei tällä kylällä juuri ole. Koulu on yhä kylän keskus, sillä asuntojen lisäksi kyläläisiä palvelee siellä kuntosali ja pihalla frisbeegolfrata ja jalkapallokenttä. Se on myös TUL:n urheiluseura Muonion Kirin käytössä. Kylässä on hienot kalastusmahdollisuudet ja korkean profiilin hiihtokilpailujakin järjestetään.

Friman puhuu pitkästä keskittymiskehityksestä Muonion sisällä. Se on perua vuosikymmenten takaa, 70-luvulta, jolloin omakotitaloa ei saanut rakentaa kuin kirkonkylälle.

”Se oli osa valtakunnallista keskittymismallia”, Friman sanoo, ja jatkaa: ”Mutta Helsingin kaupunkiakaan ei olisi ilman muuta Suomea.”

Täällä ollaan ensisijaisesti kyläläisiä, sitten vasta muoniolaisia. Friman kuvailee pikkukylän suhdetta kirkonkylään samanlaiseksi kuin Helsingin suhdetta Järvenpäähän. Häntä korpeaa se, että sivukylien tärkeyttä ei tahdota nähdä tai ymmärtää.

”Juuri sivukylillä asuminen muodostaa kunnalle pienemmät kustannukset, koska ihmiset ovat niissä omatoimisempia. Ei tarvitse soittaa kuntaan, jos vaikka tieliittymät ovat tukossa.”


Lue juttu loppuun Kansan Tahdon paperinumerosta 2/2020!

Saat kymmenittäin kiinnostavia artikkeleita yhteiskunnasta ja kulttuurista, ihmisistä ja ilmiöistä tilaamalla vasemmistolehden pohjoisesta. Vuositilauksen hinta on 65 euroa / 8 numeroa, opiskelijoille ja alle 30-vuotiaille 37 euroa.

Siirry tästä tilaamaan!


Kommentit