Kansan Tahto

70 € / vuosi
Kategoriat
Uutiset

Oulussakin vitutti – vasemmistoliitolle kirvelevä vaalitappio

Vasemmistoliitto koki eduskuntavaaleissa tappion: kannatus putosi viime eduskuntavaaleista 1,1 prosenttiyksiköllä 7,1 prosenttiin. Tulos on puolueen historian huonoin ja oikeuttaa yhteentoista kansanedustajaan. Paikkoja se menetti viisi.

– Vituttaa kuin pientä oravaa. Tai vähän isompaakin oravaa, tuhahti paikkansa eduskunnassa uusinut Hanna Sarkkinen vasemmistoliiton vaalivalvojaisissa Oulussa.

Alkuillasta näytti vielä siltä, että tappio olisi siedettävää, muutaman paikan laatua, mutta ääntenlaskun edettyä valvojaisyleisön valtasi syvä pettymys.

Kokoomus kiilasi vaalien ykköseksi (48 paikkaa, josta lisäpaikkoja 10), persut toiseksi (46 paikkaa, +7) ja demarit kolmanneksi (43 paikkaa, +3).

Vasemmistoliiton lisäksi vaalitappion koki keskusta (23 paikkaa, -8) ja vihreät (13 paikkaa, -7).

– Tuloksen perusteella näyttää siltä, että Suomeen tulee todennäköisesti oikeistohallitus ja siten leikkauksia, joista kärsivät eniten köyhät. Mutta sitä Suomen kansan on tilannut, Sarkkinen sanoi.

Mainos alkaa
Mainos loppuu

Äänestystaktikointi puhutti vaalivalvojaisissa pitkin iltaa. Tulos kieli monen mielestä siitä, että iso joukko äänestäjiä oli päätynyt antamaan äänensä vasemmistoliiton tai vihreiden sijaan demareille, kokoomusta ja persuja kampittaakseen.

– Demarit keksivät vaatia taktikointia. Siten he imuroivat vihreiden ja vasemmistoliiton ääniä. Lopputulos näytti, että vituiksi se meni.

Sarkkinen viittasi tällä siihen, että demareiden pienestä voitosta huolimatta entiset hallituskumppanit vihreät ja vasemmistoliitto menettivät yhteensä enemmän mitä demarit saivat – taktikointi satoi useammassa vaalipiirissä perussuomalaisten laariin.

”Teimme parhaamme mutta kansa halusi toisenlaisen vaihtoehdon.”

Oulun vaalipiirissä Vasemmistoliitto menetti yhden paikan ja piti kaksi; Katja Hänninen putosi eduskunnasta, mutta Sarkkisen lisäksi Merja Kyllönen uusi paikkansa. Lapissa puolueella ei ole enää yhtään kansanedustajaa. Ainoan paikkansa puolue menetti myös Keski-Suomessa ja Satakunnassa.

Vasemmistoliitto voitti ainoastaan Helsingin vaalipiirissä (kannatus 11,8 prosenttia, +0,7 viime eduskuntavaaleista). Prosentuaalisesti puolue otti pahiten takkiin juuri pohjoisessa: Oulun vaalipiirissä tulos 9,4 prosenttia, (-3,7), Lapissa 9,9 prosenttia (-4,2).

Uudessa eduskunnassa vasemmistoliiton kansanedustajat ovat Li Andersson (Varsinais-Suomen vaalipiiri), Timo Furuholm (Varsinais-Suomi, uusi), Veronika Honkasalo (Helsinki), Mai Kivelä (Helsinki), Anna Kontula (Pirkanmaa), Minja Koskela (Helsinki, uusi), Merja Kyllönen (Oulu), Laura Meriluoto (Savo-Karjala, uusi), Aino-Kaisa Pekonen (Häme), Jussi Saramo (Uusimaa) ja Hanna Sarkkinen (Oulu).

Tulosta jännitettiin tosissaan vasemmistoliiton vaalivalvojaisissa Oulussa ravintola Rauhalassa. (Kuva: Tero Kaikko)

Sarkkinen kiitti ja kannusti omiaan vaali-illan mollivoittoisuudesta huolimatta.

– Huolimatta siitä kuinka käy, me jatketaan. Emme voi luovuttaa. Teimme parhaamme mutta kansa halusi toisenlaisen vaihtoehdon. Ihminen ei voi tehdä enempää kuin parhaansa.

Kamppailun jatkumisen viestiä välitti maanantaina myös vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson instagramissaan:

– Mutta työ jatkuu. Tänään puolueeseen on liittynyt satoja uusia jäseniä. Kokoomuksen ja perussuomalaisten vaalivoitot tulevat tarkoittamaan kovia aikoja monelle pienituloiselle, suomalaiselle hyvinvointivaltiolle sekä ympäristö- ja ilmastopolitiikalle. Meidän työmme vasemmistoliitossa tulee tulevien vuosien aikana olemaan tärkeämpää kuin koskaan. Me tulemme jatkamaan työskentelyä arvojemme ja tavoitteidemme puolesta yhdentoista kansanedustajan voimin. Heti huomenna myös alkaa työ vasemmistoliiton paikkojen palauttamiseksi niissä vaalipiireissä, joissa menetimme kansanedustajan.

Kategoriat
Artikkelit

Maakunnan mies, pelin poliitikko

Leppoisa. Sellaisen kuvan voi saada Miikka Kortelaisesta, jonka sananparsi on leveää ja koukeroista Kainuun murretta ja jonka jutuissa reipas huumori väikkyy tuon tuosta.

Lempeän kuoren alla on jo kovaksi keitetty poliitikko, vaikka mies nuori onkin, 29-vuotias. Kymmenen vuotta kuntapolitiikassa, muun muassa kaupunginvaltuuston ja -hallituksen puheenjohtajistossa, toinen kausi vasemmistoliiton puoluevaltuuston ruorissa ja lukuisissa muissa järjestöpesteissä ovat marinoineet Kortelaisesta poliittisen eläimen, jota kuunnellaan yli puoluerajojen. Ainakin kotikaupungissaan Kajaanissa hänet tuntuu tuntevan jokainen. Tuttu hän on vasemmistoväellekin.

Mutta millainen mies hän on, mistä tulee ja minne menee?

Mainos alkaa
Mainos loppuu

”Entinen opettajani muisteli äskettäin, että jo ala-asteella oli nähtävissä, että minulla on sellaiset luonteenpiirteet, joiden ansiosta sotkeudun joka paikkaan. Itse katson halun vaikuttaa kumpuavan yleisestä toimeliaisuudesta ja kortelaisuudesta”, analysoi Miikka Kortelainen vaikuttamisinnostuksensa syntyä.

Jotain erityistä siinä muutamien Kajaanin Jormuan kylän pikkupoikien joukossa oli: heillä oli yhteinen unelma olla isona Jormuan kylä- ja asukasyhdistyksen puheenjohtajia, kuten Miikan setä. Se oli jotain uskomatonta ja mystistä johtajuutta, joka peittosi perinteiset lääkäri- tai palomieshaaveet mennen tullen.

Jonkinlainen käännekohta Kortelaisen versovan vaikuttamisinnon alkutaipaleella oli samaisen jormualaisnuorisoporukan huomio siitä, että mieluisaa tekemistä ei heille järjestä kukaan, elleivät he itse tartu toimeen. Siitä sai alkunsa Jormuan Tarmokkaat Urheilijat, jonka puitteissa nuoret alkoivat pyörittää jalkapallopuulaakeja ja sählyvuoroja. Myöhemmin ammattikoulussa lähihoitajaksi opiskellessaan Kortelainen tempautui maakunnalliseen nuorisovaltuustoon, sitten Vasemmistonuoriin – vaikuttamisuran alku oli sitä myöten sinetöity.

”Olen tosi onnellinen siitä, että kotoa minulle ei mitään poliittista ole koskaan tuputettu, vaikka vahvaa vasemmistoverenperintöä tuleekin molempien vanhempieni sukujen kautta. Sain itse löytää mieluisat arvot”, Kortelainen kiittää.

Miikka Kortelaisen lapsuuden ”mummolamaisemia” Sotkamon Onnenahossa, isoenonsa Osmo Polvisen kotitilalla. Suvussa ollaan kovia aluepoliitikkoja, ja sellainen on Kortelainenkin. Hänelle aluepolitiikka ei tarkoita samaa kuin ”pussihousukepulaisille, joille se on yhtä siltarumpua ja hallelujaata”, vaan ylpeyttä omasta ympäristöstä, josta ponnistaa. (Kuva: Tero Kaikko)

Arvo, joka nuorta Miikkaa eniten puhutteli, oli tavallisen ihmisen, ja heikomman puolella seisominen. Myöhemmin se kultivoitui tasa-arvoksi, oikeudenmukaisuudeksi ja suvaitsevaisuudeksi, vielä myöhemmin keskeiseen ajatukseen reilusta punavihreästä siirtymästä.

Vuoden 2012 kuntavaaleissa 19-vuotias Kortelainen asetettiin ehdolle ensimmäistä kertaa, ja meni saman tien läpi.

Mutta puntti tutisi, kun valtuuston ovi ensi kertaa narahti auki, hän muistelee.

”Ensin ajattelin, että miten siellä tällainen tavallinen ihminen pärjää viisaiden poliitikkojen keskellä. Pelotti turkasen paljon ja käet täristen siinä kahvetta särvittiin. Useammassa kokouksessa piti käydä, ennen kuin huomasin, että ihan tavallisia ihmisiä ne muutkin ovat valtuustosalissa. Sokea auktoriteetti on sittemmin hälvennyt ja olen kasvanut siihen, että jos haluaa ja uskaltaa, voi saada aikaan vaikka mitä. Kuvia ei pidä kumarrella, eikä pelätä niitä, jotka mölisevät kovimmalla äänellä, vaan tehdä omaa hommaa.”

Vuoden 2016 kuntavaaleissa Kortelainen oli oman ryhmänsä ääniharava, ja vasemmistoliitto Kajaanin toiseksi suurin puolue. Siten hänelle lohkesi kaupunginvaltuuston puheenjohtajuus, yhtenä Suomen nuorimmista sillä paikalla.

Kymmenen vuotta kuntapolitiikassa on muovannut Kortelaisesta neuvottelijan ja sovittelijan, mutta myös vääntäjän. Se, mitä kuntapolitiikassa hänen kokemustensa mukaan erityisesti tarvitaan, on turnauskestävyys.

”Jos kuntapolitiikkaan lähtee sillä ajatuksella, että nyt minä tulen ja laitan asiat tapahtumaan minun haluamallani tavalla, tulee pettymään. Mutta kun omat arvot ovat kirkastettuina mielessä, pystyy myös hitaasti eteneviin asioihin vaikuttamaan. Myös uteliaisuus ja kyky esittää ääneen ’typeriäkin’ kysymyksiä ovat kuntapolitiikassa aivan keskeisiä asioita.”

”Meille vasemmistolaisille ei aina ole selvää se, että täytyisi myös pystyä neuvottelemaan toisin ajattelevien kanssa ja joustamaan, jotta saavutettaisiin meille tärkeitä strategisia tavoitteita, ilman oikeassa olemisen painolastia.”

Sotkamolainen Osmo Polvinen, Miikka Kortelaisen isoeno, teki työuransa maanviljelijänä. Suhde maaseutuun on säilynyt läheisenä myös jälkipolvella, vaikka traktori onkin hyvä esimerkki sukupolvien katsantokannan muutoksesta: Polviselle se on työkone, Kortelaiselle ”rallatteluväline”. (Kuva: Tero Kaikko)

Tätä, ja aktiivisuutta ja aloitteellisuutta, kompromissien hakemista mutta oikeissa paikoissa vääntämistä, on Kortelaisen mukaan pelin politiikka, jota hän sanoo toteuttavansa. Neuvottelua, sopimista, mutta ei joustamista arvokysymyksissä, ihmisoikeuksissa. Ratkaisujen löytämistä.

Kortelainen tuntuu ehtivän lähes kaikkeen: kuntapolitiikan lisäksi ammattiinsa nuorisotyössä, järjestötyöhön muun muassa mielenterveys- ja liikunta-asioissa, ay-toimintaan, nuoriso- ja puoluepolitiikkaan, omien laskujensa mukaan välillä kymmeniin järjestötehtäviin – yhtäaikaisesti. Eduskuntavaaliehdokkaana hän on ollut kahdesti, 2015 ja 2019.

Vaikka ei kansanedustajaksi asti kantanutkaan, jotain tenhoavaa taikaa on ollut Kortelaisen tavassa tehdä eduskuntavaalikampanjaa, jonka teemat raamitettiin maalaisromantiikkaan, poikamiehuuteen ja sisäpiirin vitsistä kehiteltyyn #tyttöjäeinäy-sometunnukseen. Ja traktoreihin: 15-vuotiaalle Kortelaiselle haettiin Viitasaarelta vanha Belarus-traktori, jolla hän kurvaili tyytyväisenä kesät talvet, kun muut suhasivat mopoillaan (”Muut kastuivat vesisateessa, minä en”), ja hyödynsi sittemmin pesunkestävää traktorimiehen imagoaan kampanjassaan.

Mainos alkaa
Mainos loppuu

Jos jonkin muunkin, myös juuri noiden kampanjoiden kautta kainuulainen vasemmistoväki sai mukaansa uusia, nuoria tekijöitä.

”Jotkut sanoivat, että tuollaisilla tavoilla politiikkaa ei pitäisi tehdä, jos aikoo olla mukana vakavissaan, mutta jälkeenpäin ajatellenkin poikamiehuus on juttu, josta voi ammentaa vaikka kuinka, ja samalla tulee suhtauduttua itseensä ja tekemiseensä sopivalla huumorilla. Pitää osata nauraa itselle.”

Tyttöjä ei näy -lause iskostui Kortelaiseen vahvasti, mutta nyt lauseella ei enää ole katetta ja poikamiehuuskin on mennyttä aikaa: kihlasormus kertoo puolisosta ja yksivuotias Malla-tytär kasvaa silmissä – ja kulkee mukana kokouksissa. Siksi ensi vuoden eduskuntavaalit jäävät Kortelaiselta väliin. On perheen aika.

”Perheellistymisen takia haluan käyttää aikaa muuhunkin kuin järjestötyön arkipuurtamiseen. Jokaisella meillä on sama määrä tunteja käytettävänään vuorokaudessa.”

Kortelaisen työtä nuorten parissa ja poliittista tekemistä yhdistää ihmisten kohtaaminen. Työssään hän sanoo näkevänsä liian paljon sellaisia nuoria, joilla ei ole elämässä ketään, joka olisi kiinnostunut heidän kuulumisistaan.

”Olen huomannut, että yhtä lailla politiikassa on paljon aikuisia, jotka tarvitsisivat elämäänsä heidän asioistaan ja ajatuksistaan kiinnostuneita kanssaihmisiä. Vaikka ulko- ja turvallisuuspoliittinen tilanne on nyt mitä on, minun mielestäni meidän suurin turvallisuusriski liittyy juuri siihen, miten pystymme kansakuntana käymään keskustelua ja rakentamaan yhteisöjä, joihin kaikki pääsevät mukaan.”

Aktiivisesta jormualaispojasta kasvoi vasemmistonuori ja sitten poliitikko. Kainuussa vasemmistoliitto on vetänyt nuoria hoiviinsa, ja siinä ansiot ovat pitkälti Miikka Kortelaisen. (Kuva: Tero Kaikko)

Kohtaamisen ja auttamisen tarvettaan Miikka Kortelainen kertoo harkinneensa kanavoida kolmattakin kautta: kaunopuheisesta miehestä piti tulla pappi. Lähihoitajaksi valmistuttuaan hän pohti jatkoa ja framille nousivat vaihtoehdot opiskella papiksi Joensuussa tai kätilöksi Kuopiossa. Kolmas vaihtoehto oli oppia sairaanhoitajaksi Kajaanissa. Kun kaksi ensimmäistä eivät tärpänneet, Kortelaisesta tuli sairaanhoitaja. Mutta jotain jäi hampaankoloon.

”Edelleen huomaan löytäväni itseni pappeusajatuksen ääreltä, että miksipä ei. Siinä ammatissa annetaan sanoilla ihmisille toivoa, kun sitä erityisesti tarvitaan. Toisaalta politiikkakin on puhetyöläisen ammatti, joten saa sitä sananrieskaa tässäkin kohtalaisesti leipoa. Että saapa nyt nähdä.”

Puhetta, dialogia Kortelainen haluaisi lisätä myös vasemmistoliiton sisällä. Puoluevaltuuston puheenjohtajana hän haluaisi muuttaa puoluepurren kurssia etäämmälle pelkkänä vaali- tai päätösorganisaationa toimimisen väylältä, kohti asetelmaa, jossa kaikki liikkeen jäsenet saisivat äänensä kuuluviin ja sisäisen keskustelun hyvään vauhtiin.

”Meidän pitäisi puolueena pystyä vahvistamaan yhteistä ymmärrystä siitä, että vaikka jäsenet ajattelisivat joistakin asiakysymyksistä keskenään eri tavoin, eri näkemyksistä voi ottaa oppia ja sitäkin kautta rakentaa yhtenäistä, vahvaa vasemmistoa.”

Katri Vala kulkee mukana Kortelaisen mukana, tatuoituna käteen. Runous ja sanataide ovat lähellä Kortelaisen sydäntä, ne auttavat jäsentämään maailmaa ja tunteita, myös politiikassa. Herkkyyden vastapainoksi hän sanoo kasvattaneensa poliittista nahkaansa paksummaksi, ettei jokainen isketty provokaatiokoukku uppoa ihon alle. (Kuva: Tero Kaikko)

Kortelaisen toinen missio liittyy vasemmistoliiton järjestörakenteeseen ja sen muuttamiseen.

”Meillä on alueita, joissa järjestörakenne on kovasti hajallaan ja ihmisten energia menee järjestökoneen ylläpitämiseen itse toiminnan sijaan. Täytyy tarkkaan miettiä, miten mielekästä näin on jatkaa.”

Kymmenen vuoden päässä Kortelainen näkee vasemmistoliiton olevan yhä vahvempi koko maassa, ei pelkästään kasvukeskuksissa.

”Silloin olemme kyenneet kirkastamaan sanomamme niin, että kun ihmiset kuulevat sanan ’vasemmisto’, heidän mieliinsä piirtyy kuva ajassa kiinni olevasta, dialogiin pystyvästä kansanliikkeestä, joka ei synnytä ongelmia vaan ratkaisee niitä kestävästi ja oikeudenmukaisesti.”

Mainos alkaa
Mainos loppuu

Mitä tulee Miikka Kortelaisen omiin suunnitelmiin, kuluva, toinen kausi puoluevaltuuston puheenjohtajana riittää hänelle: kaksi kautta yhdessä tehtävässä on kylliksi.

”Meidän liikkeessämme on osaavia ihmisiä vaikka kuinka, eikä ole järkevää betonoida yhtä tehtävää yhdelle. Kukaan ei ole korvaamaton. Aion jatkossakin toimia ainakin paikallisesti, ja valtakunnallisestikin. Pyyhe ei lennä kehään.”

Mutta tällä hetkellä hänelle tärkeintä on perhe. Tai kuten Kortelainen itse sanoo, ”pyrkimys kasvattaa jälkeläisistäni aktiivisia ja toimeliaita kansalaisia, jotka suhtautuvat maailmaan uteliaisuudella ja positiivisella otteella.”

Kategoriat
Artikkelit

Puoluekokous kuvina

Vasemmistoliiton 10. puoluekokous pidettiin 10.-12. kesäkuuta Porissa.

Li Andersson valittiin kolmannelle kaudelleen vasemmistoliiton puheenjohtajana.
Mari Ikonen ja Anni-Sofia Niittyvuopio olivat kumpikin pukeutuneet kansanpukuihin: Ikosella on yllään karjalaisten ruutat ja Niittyvuopiolla saamelaisten gákti. Vasemmalla Aki Nevalainen Kittilästä.
Lapin puoluekokousedustajia yhteispotretissa.
Mainos alkaa
Mainos loppuu
Äänestystulosten odottelua.
Kilpa puolueen ensimmäisen varapuheenjohtajan paikasta oli käytännössä kahden kansanedustajan kauppa, joka piti kokousedustajat jännityksessä viimeiseen asti. Veronika Honkasalo peittosi lopulta Pia Lohikosken.
Kun oikeistopuolueiden talouspoliittinen keskustelu keskittyy rankaisemiseen, kurjuuden aiheuttamiseen, velkapopulismiin ja ihmisryhmien vastakkainasetteluun, tarvitsemme vasemmistolaista talouspolitiikkaa, joka luo turvaa ja vakautta, sanoi vasemmistoliiton ykkösvarapuheenjohtajaksi vastavalittu Veronika Honkasalo kiitospuheessaan.
Mainos alkaa
Mainos loppuu
Valinnastaan liikuttunutta Jouni Jussinniemeä halaamassa puoluesihteeri Mikko Koikkalainen. Jussinniemi valittiin puolueen toiseksi varapuheenjohtajaksi.
Uusi puheenjohtajisto: Jouni Jussinniemi, Minna Minkkinen, Li Andersson ja Veronika Honkasalo.
Ukrainalaiset kokousvieraat Oleksandr Kyselov ja Kateryna Kostrova välissään Li Andersson.
Puoluekokouksen kansainvälisten vieraiden joukossa olivat ukrainalaiset Oleksandr Kyselov ja Kateryna Kostrova Sotsialnyi Rukh (Sosiaalinen liike) -vasemmistopuolueesta. Puheenvuorossaan he kiittivät saamastaan kansainvälisestä tuesta, ja painottivat, että ukrainalaisten ykkösprioriteetti on nyt yksinkertaisesti selviäminen sodan keskellä. Puheensa lopulla Kyselovin suomeksi huudahtama ”kansainvälinen solidaarisuus!” sai kokousväen osoittamaan suosiota seisaaltaan.
Mainos alkaa
Mainos loppuu
Tuore puheenjohtajisto ensimmäisessä tiedotustilaisuudessaan. Vasemmalta puoluesihteeri Mikko Koikkalainen, kolmas varapuheenjohtaja Minna Minkkinen, puheenjohtaja Li Andersson, toinen varapuheenjohtaja Jouni Jussinniemi ja ensimmäinen varapuheenjohtaja Veronika Honkasalo.
Lappilaisia kokousedustajia äänestysjonossa.
Katri Kapanen, puoluevaltuuston ensimmäinen varapuheenjohtaja.
Mainos alkaa
Mainos loppuu
Sujuvasti soljunut kokous ja Satakunnan ammattikorkeakoulun Porin kampuksen modernit ja toimivat puitteet saivat kokousväeltä kiitokset. Myös kokouksessa käyty keskustelu oli sopuisaa, median maalailemasta ennakkoasetelmasta huolimatta. Kuvassa keskellä Markku Eilola-Jokivirta Oulusta ja Jaakko Latvanlehto Muhokselta.
Henri Ramberg valittiin puoluevaltuuston toiseksi varapuheenjohtajaksi.
Uutta periaateohjelmaa viilattaessa salissa päästiin äänestämään – sekä perinteisin paperilapuin että sähköisesti.
Mainos alkaa
Mainos loppuu

Korjaus 22.6.: vaihdettu kuvatekstiin kansallispuvun tilalle kansanpuvut ja lisätty niiden nimitykset.

Kategoriat
Uutiset

Li Anderssonille odotetusti jatkokausi puheenjohtajana

Vasemmistoliiton puoluekokous Porissa valitsi Li Anderssonin kolmannelle kaudelle puolueen puheenjohtajaksi. Anderssonille ei ollut vastaehdokkaita. Andersson valittiin puheenjohtajaksi Oulun puoluekokouksessa 2016, joten hänellä on takanaan kuusi vuotta puolueen johdossa.

Puolueen ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi valittiin kansanedustaja Veronika Honkasalo Helsingistä. Ensimmäisen puheenjohtajan paikasta käytiin kisa neljän ehdokkaan kesken. Honkasalo sai ensimmäisellä äänestyskierroksella 154 ääntä eli yli puolet annetuista äänistä. Toinen ehdolla ollut kansanedustaja Pia Lohikoski jäi 122 äänellään toiseksi.

Mainos alkaa
Mainos loppuu

Toiseksi varapuheenjohtajaksi valittiin kaivosalan päätoiminen pääluottamusmies ja työsuojeluvaltuutettu Jouni Jussinniemi Pyhäjärveltä ja kolmanneksi varapuheenjohtajaksi sote-alalla työskentelevä Minna Minkkinen Tampereelta. He ”vaihtoivat paikkaa” – Jussinniemi toimi edellisellä kaudella vasemmistoliiton kolmantena varapuheenjohtajana ja Minkkinen toisena varapuheenjohtajana.

Vasemmistoliiton puoluevaltuuston puheenjohtajana toiselle kaudelleen jatkaa Miikka Kortelainen Kajaanista. Puoluevaltuuston ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi valittiin Katri Kapanen Kaarinasta ja toiseksi varapuheenjohtajaksi Henri Ramberg Rovaniemeltä.

Puoluehallitukseen tulivat valituiksi Silvia Modig, Jouni Sirén, Anni Järvinen, Hilkka Haaga, Heidi Vättö, Minttu Sillanpää, Mari Ikonen, Mia Haglund, Henrik Nyholm, Elisa Lientola, Galia Suárez-Katainen ja Harri Moisio. Varajäsenet ovat Antero Eerola, Ville-Pekka Timonen, Petri Salminen ja Ari Parviainen.

Kategoriat
Uutiset

Silvia Modig: Eurooppa on rikki

”Eurooppa kuohuu tänään tavalla, jota en osannut oman elämäni aikana odottaa näkeväni”, sanoi vasemmistoliiton europarlamentaarikko Silvia Modig puhuessaan lauantaina puoluekokousväelle Porissa. Euroopassa on sota, useammassa EU:n jäsenmaassa oikeusvaltioperiaatetta murennetaan vakavalla tavalla, ja on maita, joissa media ei ole vapaa eivätkä vaalit reilut, Modig luetteli. Valtioiden rajoille rakennetaan muureja ja oikeus hakea turvapaikkaa ei toteudu Euroopan rajoilla. Välimereen hukkuu edelleen joka vuosi tuhansia ihmisiä heidän pyrkiessään Eurooppaan vaarallista reittiä laillisten ja turvallisten reittien puuttuessa. Valeuutiset ja disinformaatio polarisoivat yhteiskuntaa. Ilmastonmuutos etenee ja on nyt jo aiheuttanut peruuttamattomia muutoksia. Vähemmistöjen ja naisten oikeuksia kavennetaan. Jopa Ukrainan pakolaiset kohtaavat rasismia ja syrjintää.
”Eurooppa on rikki”, Modig summasi, ja kertoi tekevänsä parhaansa korjatakseen sitä europarlamentista käsin.

Mainos alkaa
Mainos loppuu

Polttavin Eurooppaa koskeva kysymys ilmastonmuutoksen torjumisen ohella on hänen mukaansa Venäjän aloittaman sodan lopettaminen.

”Kuka johtaa pyrkimyksiä rauhaan tällä hetkellä? Ei oikein kukaan. Huomio keskittyy yksipuolisesti aseapuun, vaikka vasta rauha on se, joka tosiasiallisesti kärsimyksen Ukrainassa lopettaa”, Modig totesi.

Hän sivusi puheessaan myös Suomen Nato-jäsenyyshakemusta.

”Se ei muuta meidän rauhan vaatimustamme yhtään vaimeammaksi. Se ei muuta meidän vaatimustamme ydinaseettomasta maailmasta yhtään miksikään. Meidän tulee edelleen näitä vaatia, entistä kovempaan ääneen. Ja siksi osallistun ensi viikonloppuna sekä ydinaseriisuntaa vaativan kansalaisjärjestön kokoukseen että ydinasekieltosopimuksen osapuolikokoukseen Wienissä aloittaakseni omalta osaltani aktiivisen työn ydinaseriisunnan edistämiseksi. Suomen tulee allekirjoittaa YK:n ydinasekieltosopimus. Natoon hakemisen ei tule siihen vaikuttaa”, Modig vaati.

Kategoriat
Uutiset

Jussi Saramo: Suomi ei neuvottele ihmisoikeuksista tai oikeusvaltiosta

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jussi Saramo varoittaa, että Turkin vaatimusten myötäily aloittaisi huutokaupat, joista ei ole paluuta. Saramo puhui lauantaina vasemmistoliiton puoluekokouksessa Porissa.

Saramon mukaan Nato-prosessin ongelmat Turkin kanssa olivat odotettavissa, sillä Turkki on ennenkin käyttänyt hyväkseen muuttuvat tilanteet Naton sisällä.

Mainos alkaa
Mainos loppuu

”Turkin vaatimukset ovat Naton rakenteellinen ongelma, jonka vain Nato voi keskuudessaan ratkaista. Suomi ei neuvottele ihmisoikeuksista tai oikeusvaltiosta. Täydellistä diplomatian tajun puutetta edusti kokoomuksen Petteri Orpon ehdotus antaa periksi aseviennissä – sellaisen huutokaupan tieltä ei ole paluuta”, Saramo sanoi.

Saramo selvitti vasemmistoliiton puoluekokoukselle Nato-prosessin vaiheita eduskuntaryhmän näkökulmasta. Ratkaisut eivät olleet vasemmistoliitolle helppoja.

Ratkaisut eivät olleet vasemmistoliitolle helppoja.

”Sotilaallisen yhteistyön rakentaminen hätäillen keskellä myrskyä ei mielestämme ollut oikea tapa. Onneksi pahin hätäily hylättiin ja saimme varmistettua sekä Naton jäsenmaiden että tärkeimpänä Ruotsin kantoja ennen omia päätöksiä.”

Nato-äänestyksessä vasemmistoliiton kansanedustajilla oli vapaat kädet tehdä omat johtopäätöksensä. Vaikka ratkaisut olivat erilaisia, ei eduskuntaryhmän hyvä yhteishenki ole Saramon mukaan kärsinyt. Molemmille äänestysratkaisuille oli vahvat perusteet, joita on kunnioitettu.

”Työt jatkuvat kuten ennenkin, eikä kriittisyys asevarustelua kohtaan vähene. Päin vastoin, olemme syventäneet yhteistyötä muiden pohjoismaiden parlamenttien ulkoasiainvaliokuntien vasemmistolaisten jäsenten kanssa, jotta voimme rakentaa pohjoismaista ydinaseetonta blokkia Norjan mallin mukaisesti”, Saramo sanoi.

Kategoriat
Uutiset

Sosiaali- ja terveysministeri Hanna Sarkkinen: Lapsilisiä korotettava

Kriisiä kriisin perään, mutta tärkeitä uudistuksia on tehty ja Suomen suunta käännetty, kuvaili sosiaali- ja terveysministeri Hanna Sarkkinen kuluvaa hallituskautta. Sarkkinen puhui lauantaina vasemmistoliiton puoluekokouksessa Porissa.

Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on kiihdyttänyt elinkustannusten nousua. Siihen vastatakseen hallitus on jo päättänyt ylimääräisestä aikaistetusta indeksikorotuksesta kansaneläkeindeksiin sidottuihin etuuksiin, työmatkavähennyksen korotuksesta sekä jakeluvelvoitteen höllennyksestä polttoaineen pumppuhintojen laskemiseksi, mutta lisätoimia tarvitaan yhä, sanoi Sarkkinen.

Mainos alkaa
Mainos loppuu

Kustannusten kasvu on erityisen vaikeaa lapsiperheille, joilla elämisen kulut ovat jo ennestään kovat. Lapsiperheköyhyys on vaarassa lähteä nousuun.

”Hallituksen tulee tehdä lapsiperheitä tukevia toimia. Keinoja voisivat olla toimeentulotuen lasten perusosien sekä työttömyysturvan lapsikorotuksen nostaminen”, Sarkkinen ehdotti.

Hänen mukaansa nyt olisi myös korkea aika korottaa lapsilisiä sitomalla ne indeksiin.

”Lapsilisiin ei ole tehty säännöllisiä korotuksia kuten muihin tulonsiirtoihin. Se on johtanut lapsilisien reaaliarvon alenemiseen noin kolmanneksella 90-luvun puolivälistä.”

”Lapsilisiin ei ole tehty säännöllisiä korotuksia kuten muihin tulonsiirtoihin.”

Sarkkinen luetteli porvaripuolueiden kritisoivan hallitusta muun muassa siitä, että se ei leikkaa sosiaaliturvaa, puuttuu veronkiertoon ja huolehtii valtion veropohjasta.

”Tästä kaikesta voi päätellä, millaisen vaihtoehdon oppositio tarjoaa Suomelle. On Suomen kansan ja tulevien sukupolvien etu, että nykyisen kaltainen hallituspohja jatkaa myös ensi kevään eduskuntavaalien jälkeen.”

Jotta politiikan suunnanmuutos kantaisi ja hyvinvointivaltion vahvistamisurakka voisi onnistua, tulisi nykyisen hallituksen linjalle saada jatkoa, Sarkkinen vaati.

Kategoriat
Uutiset

Li Andersson: Lastensuojelun voitontavoittelu kuriin, ruuan arvonlisävero alas

Vasemmistoliiton kymmenes puoluekokous alkoi tänään. Eri puolilta Suomea aurinkoiseen Poriin kokoontunut vasemmistoväki aloitti kokousviikonlopun iloisten jälleennäkemisten merkeissä – onhan edellisestä, juuri ennen koronaa pidetystä Kuopion puoluekokouksesta kaksi ja puoli vuotta.

Kokousväen vakavoitti heti alkuun kansanedustaja Jari Myllykosken esittämä Veli, sisko -kappale. Se on vanha rauhan- ja työväenlaulu, jonka Myllykoski esitti nyt hieman päivitettynä, Ukrainan sodan huomioivana versiona. Komeaääninen Myllykoski sai kiitoksen valtavien aplodien muodossa.

Mainos alkaa
Mainos loppuu

Puoluevaltuuston puheenjohtaja Miikka Kortelainen avasi puoluekokouksen iloitsemalla koronavuosien jälkeisestä ensimmäisestä isosta vasemmistoväen kokoontumisesta.

”Tämä liike elää kohtaamisista”, Kortelainen perusteli.

Miikka Kortelainen sanoi puoluekokouksen avauspuheenvuorossaan uskaltavansa odottaa tulevilta päiviltä mielenkiintoisia ja monipuolisia keskusteluja ja luottavansa siihen, että vasemmistoliittolaiset voivat kokouksen jälkeenkin jatkaa yhdessä, tovereina.

Avauspuheenvuorossaan hän katsoi päättyneelle puoluekokouskaudelle osuneiden kaksien vaalien rutistaneen rajusti niin puolueen järjestökonetta kuin toimijoitakin, mutta hyvin lopputuloksin.

”Suomen ensimmäisten aluevaalien jälkeen vasemmistoliitto on edustettuna kaikilla hyvinvointialueilla.”

”Tämä liike elää kohtaamisista.”

Kortelainen listasi myös kuntavaalien vasemmistolaisia valopilkkuja ja kehotti ylpeyteen oman väen saavutuksista. Hän myös totesi viime vuosien ja kuukausien osoittaneen, että tulevaisuuden povaaminen on liki mahdotonta, ja että vain muutos on varmaa. Puoluekokouksessa edessä olevia puheenvuoroja Kortelainen evästi toivomalla keskustelun poikivan yhteisen ja koko vasemmistoväen jakaman näkymän siitä, millaista yhteiskuntaa se tavoittelee. Ne tiivistyvät puoluekokouksen muovaamissa periaate- ja tavoiteohjelmissa.

”Molempiin ohjelmiin meidän on syytä paneutua huolella, sillä ne luovat raamit vasemmistopolitiikan tekemiselle.”

Voittoja lasten hädällä

Vasemmistoliiton tavoite tulevalle vaalikaudelle on, että Suomessa rajoitetaan voitontavoittelua lastensuojelun palveluissa, kertoi vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson poliittisessa tilannekatsauksessaan. Vasemmistoliitto esittää myös ruoan arvonlisäveron alentamista.

Puheessaan Andersson totesi, että lastensuojelun sijaishuollon kustannukset ovat kaksinkertaistuneet noin viidentoista vuoden aikana lähes miljardiin euroon vuodessa.

Mainos alkaa
Mainos loppuu

”On kestämätöntä, että pääomasijoittajien omistamat suuryritykset tekevät veronmaksajien laskuun suuria voittoja lasten hädällä. Lastensuojelubisneksen voitot ovat kääntyneet kasvuun samaan aikaan, kun ennaltaehkäisevässä perhetyössä ja lastensuojelussa kärsitään kroonisesta resurssipulasta”, Andersson totesi.

Andersson haastoi muut eduskuntapuolueet kertomaan, ovatko ne valmiita sitoutumaan lastensuojelun voitontavoittelun rajoittamiseen tulevalla hallituskaudella.

”Miten suurelta määrältä inhimillistä kärsimystä olisi voitu välttyä, jos tämä miljardi tai edes osa rahoista, jotka tällä hetkellä kuluvat suuryritysten voittoihin ja osinkoihin, olisi käytetty vaikkapa lasten ja nuorten mielenterveyspalvelujen vahvistamiseen ja ennaltaehkäiseviin perhepalveluihin”, hän kysyi.

Hintojen nousuun puututtava oikeudenmukaisesti

Ukrainan sodan ja koronan aiheuttama inflaatio on nostanut jo tähän mennessä esimerkiksi ruuan ja asumisen hintaa nopeasti. Li Andersson muistutti, että hintojen nousu osuu ankarimmin heihin, joiden tuloista valtaosa menee ruokaan ja asumiseen ja joilla ei ole mahdollisuutta vähentää omaa jo valmiiksi vähäistä kulutusta.

Hintojen nousu osuu ankarimmin heihin, joiden tuloista valtaosa menee ruokaan ja asumiseen.

”Hintojen nousuun pitää puuttua paitsi tehokkaasti myös oikeudenmukaisesti. Jos tässä tilanteessa halutaan käyttää julkisia varoja verokevennyksiin, esitämme, että hallitus harkitsee ruuan arvonlisäveron alentamista esimerkiksi 10 prosenttiin. Tämä olisi esimerkiksi tuloveroalennuksia huomattavasti oikeudenmukaisempi keino kompensoida hintojen nousua nimenomaan niille, joiden menoista iso osa kuluu juuri ruokaan.”

Vasemmistoliitossa vallitseva trendi jäsenistön uudistumisesta näkyy myös Porin puoluekokouksessa: kolmestasadasta puoluekokousedustajasta 97 on ensikertalaisia ja 91:lle käsillä on toinen puoluekokous.

Andersson sanoi, että tämän lisäksi tarvitaan suoria ja kohdennettuja toimia kaikkein pienituloisimpien toimeentulon vahvistamiseksi ja köyhyyden torjumiseksi. Erityisesti lapsiperheköyhyyden ja ikäihmisten köyhyyden torjuminen on nyt äärimmäisen tärkeää.

Mainos alkaa
Mainos loppuu

Andersson korosti puheessaan, että nykyisessä talous- ja inflaatiotilanteessa Suomella ei ole varaa palata aiemmalle leikkauspolitiikan tielle, joka vahingoitti 2010-luvulla vakavasti niin ihmisten hyvinvointia kuin esimerkiksi koulutustakin.

”Ensi kevään eduskuntavaalien suurin kysymys on: jatketaanko Suomessa hyvinvoinnin ja tasa-arvon kasvattamista, vai palataanko tuhoisalle ja eriarvoisuutta lisäävälle leikkauspolitiikan tielle”, hän sanoi.

Anderssonin mukaan palkansaajien ostovoimaa on turvattava palkankorotuksilla sekä palauttamalla kiky-sopimuksen yhteydessä työntekijöiden kannettavaksi siirrettyjä maksuja takaisin työnantajille. Maksujen palauttamisella voidaan vahvistaa työntekijöiden ostovoimaa jopa miljardilla eurolla. 

Vasemmistoliiton puoluekokous jatkuu koko viikonlopun ajan, sunnuntai-iltapäivään saakka.

Kategoriat
Artikkelit

”Ei paniikkiratkaisuja keskellä kriisiä”

”Järkytys ja suru. Oli vaikea uskoa, että tällaista tapahtuu Euroopassa. Sitten nousi pintaan suuttumus. On uskomatonta, että historiasta ei ole opittu mitään. Sodat tuottavat vain kuolemaa, tuhoa ja kärsimystä. Niillä ei ratkaista mitään ongelmia. Kun Neuvostoliitto miehitti Afganistanin vuonna 1979, seurauksena oli 10-vuotinen sota, joka hävitti Afganistanin ja johti myös koko Neuvostoliiton hajoamiseen. USA:n hyökkäys Irakiin vuonna 2003 aiheutti miljoonien siviilien kuoleman ja on tehnyt rauhasta kaukaisen haaveen koko Lähi-idässä. Nato-maiden hyökkäys Libyaan vuonna 2011 tuotti vain kaaosta ja valtavia kärsimyksiä. Nyt Putin tekee saman virheen.”

Näin kertaa vasemmistoliiton ulko- ja turvallisuuspoliittisen työryhmän puheenjohtaja Jouni Sirén tuntemuksiaan kuultuaan Venäjän laajasta hyökkäyksestä Ukrainaan 24. helmikuuta.

Mainos alkaa
Mainos loppuu

Vasemmisto on tuominnut voimakkaasti Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan. Puolue on vaatinut tiukkoja pakotteita – ankarampia, mihin osa EU-maista on ollut valmis – Putinin hallintoa ja sitä tukevaa Venäjän eliittiä vastaan.

Sirénin mukaan konflikti vaikuttaa luonnollisesti myös vasemmistoliiton puolustus- ja turvallisuuspoliittisiin linjoihin ainakin siten, että puolueen tulee miettiä Euroopan turvallisuustilannetta uudestaan.

Puolueen tulee miettiä Euroopan turvallisuustilannetta uudestaan.

”Nyt meidän täytyy kuitenkin pitää pää kylmänä, vaikka – tai oikeastaan juuri siksi, että tilanne on äärimmäisen vakava. Keskellä kriisiä, jossa väläytellään ydinaseiden käyttöä, ei pidä tehdä paniikkiratkaisuja. En läheskään aina ole samaa mieltä Sauli Niinistön kanssa, mutta minusta hän on todennut hyvin, että Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittiset ratkaisut on tehty niin, että ne kestävät myös kriiseissä”, Sirén pohtii.

Hän muistuttaa, että kannattaa pitää mielessä, ettemme tiedä miltä Eurooppa ja muu maailma näyttävät tämän kriisin jälkeen.

”Me emme tiedä, kuka on silloin vallassa Venäjällä. Epäselvää on sekin, millaista politiikkaa Natoa johtavan USA:n seuraava presidentti toteuttaa. Siellä voi olla vallassa Trump tai hänen hengenheimolaisensa.”

Hallituspuolue voi tukea Ukrainaa

Rauhan edistäminen on ollut kautta vasemmiston historian sen politiikan ytimessä. Mitä ”rivivasemmistolainen” voi nyt tehdä rauhan puolesta, kun sota jyllää Euroopassa? Mielenosoitukset ja solidaarisuuden ja tuen osoitukset ukrainalaisille ja Venäjän rauhanliikkeelle ovat tärkeitä, vaikka niillä ei tietenkään Venäjän armeijaa pysäytetä, sanoo Sirén.

Mainos alkaa
Mainos loppuu

”Venäjä ei kuitenkaan ole umpio, vaan tieto muun maailman reaktioista kantautuu myös sinne ja rohkaisee sitä isoa joukkoa venäläisiä, jotka vastustavat Putinin hallinnon aloittamaa sotaa ja osoittavat mieltään sitä vastaan.”

”Meidän pitää myös valmistautua tukemaan niitä ukrainalaisia, jotka joutuvat lähtemään pakoon sotaa. Meidän pitää myös valmistautua ottamaan vastaan pakolaisia Ukrainasta. Vastaanottopaikkoja voidaan tarvita eri puolilla Suomea.”

Sirénin mukaan vasemmistoliitto voi hallituspuolueena tukea avun lähettämistä Ukrainaan, sotaa pakenevien ukrainalaisten avustamista ja myös ukrainalaisten pakolaisten vastaanottamista Suomeen.

”Suomessa asuvia venäläisiä ei pidä syyllistää sodasta.”

Hän huomauttaa, että tässä sodassa eivät ole vastakkain Venäjän ja Ukrainan kansat. Päätöksen hyökkäyksestä naapurimaata vastaan teki Putin ja hänen lähipiirinsä ja ovat siitä vastuussa. Ankaraa suhtautumista venäläisiä kohtaan on ollut Suomessakin havaittavissa. Jouni Sirén toivoo, että jokainen joka havaitsee sellaista, puuttuu asiaan, yksittäiset venäläiset kun eivät ole vastuussa Venäjän valtiojohdon tekemisistä. Tuhannet venäläiset osoittavat mieltään sotaa vastaan kaduilla ja somessa Putinin sortotoimista huolimatta.

”Suomessa asuvia venäläisiä ei pidä syyllistää sodasta.”

Mustavalkoisuuden ilmapiiri

Vasemmistolaisten omissa keskustelukanavissa sosiaalisessa mediassa on käyty sodan sytyttyä välillä reipastakin vääntöä sotilasliitto Natosta ja sen tarpeellisuudesta Suomelle. Sirén sanoo, että se on luonnollista ja ymmärrettävääkin.

”On selvää, että tällainen tilanne kuohuttaa mieliä. Sodan ja rauhan kysymykset ovat perinteisesti olleet tärkeitä vasemmistolaisille, ja kun maailma mullistuu meidän lähialueellamme, reaktiot ovat erityisen voimakkaat. Toiset kokevat nyt Naton turvana, ja toiset pelkäävät, että Nato-jäsenyys tekisi Suomesta taistelukentän, jos Venäjä ja Nato joutuisivat sotaan.”

Mainos alkaa
Mainos loppuu

Ehdotonta Venäjä-myönteisyyttä hän ei vasemmistolaisten joukossa ole juuri huomannut, mutta tiettyä ”entäs sitten USA” -asennetta kyllä.

”Taustalla on tietysti Yhdysvaltain pitkä historia epädemokraattisten hallitsijoiden tukemisessa ja sotimisessa muissa maissa. Osittain kyseessä ehkä on myös vastareaktio yleisempään mustavalkoiseen keskusteluilmapiiriin, johon moni vasemmistolainen on törmännyt: jos arvostelet USA:n tai sen liittolaisten toimia, olet putinisti tai Putin hyödyllinen idiootti.”

Sirénin mukaan yhden osapuolen kritisointi ei tarkoita toisen tukemista.

Jaottelu ei todellisuudessa ole näin yksinkertainen. Sirénin mukaan yhden osapuolen kritisointi ei tarkoita toisen tukemista.

”Sotaa ja ihmisoikeuksien loukkaamisia ei voi hyväksyä, syyllistyi niihin kuka tahansa. Venäjän hyökkäys Ukrainaan on yksiselitteisesti väärin. Se pitää tuomita samalla lailla kuin tuomitsimme USA:n laittoman hyökkäyksen Irakiin vuonna 2003. Mutta nyt meidän pitää auttaa Ukrainaa. Palataan USA:n synteihin myöhemmin.”

Kategoriat
Näkökulmat Pääkirjoitus Yläreunan kolumni

Putinin sota on katastrofi kaikille

Vladimir Putinin fasistisen koplan masinoima Venäjän asevoimien silmitön hyökkäys Ukrainaan oli yllätys monille, vaikka jotakin saatettiin sentään uskaltaa aavistella kaiken diplomatiateatterin keskellä. Jatkoa on valitettavasti seurannut ja yllätys seurannut toinen toistaan sotakoneitten vyöryessä aroilta kaupunkeihin: Putinin ja kätyreidensä entistäkin harhaisempaa retoriikkaa, hyökkääjän täydellistä piittaamattomuutta siviilien kärsimyksistä, ydinaseilla uhoamista, humanitäärisen katastrofin ja pakolaisten määrän räjähtämistä. Venäjän toiminta on täydellisen tuomittavaa ja räikeästi kaiken järjen ja inhimillisyyden vastaista.

Silmiä on pitänyt hieraista useamman kerran Ukraina-uutiskuvatulvan edessä. Kiihtyvät pommitukset tuhoavat infrastruktuurin ja elämän edellytykset ympäri Ukrainaa. Jatkuvalla tulilinjalla on myös siviilien henki. Tuhotut Euroopan sydänmaat muistuttavat edellisten maailmanpalojen kauheuksista.

Ukrainassa pakon edessä puolustautumaan tai pakenemaan joutuvia hädänalaisia on autettava niin paljon kuin mahdollista, ja tähän haasteeseen vastatessaan Eurooppa on osoittanut poikkeuksellista solidaarisuutta. Myös Venäjää vastaan suunnatuissa pakotteissa länsimaat ovat olleet kovin yksimielisiä.

Mainos alkaa
Mainos loppuu

Tällaisia jakolinjoja vedettäessä on ensiarvoisen tärkeää pitää huolta siitä, ettei Putinin hallintoa ja tavallisia venäläisiä sekoiteta keskenään. Venäjän kansaa ei tule demonisoida, sillä he ovat yksinvaltiaansa uhreja siinä missä ukrainalaisetkin. Todellista solidaarisuutta on seistä sekä Ukrainan kansan että venäläisen kansalaisyhteiskunnan takana.

Odotetusti keskustelu Suomen turvallisuuspoliittisesta tilanteesta ja sotilaallisesta liittoutumisesta on ryöpsähtänyt voimalla esiin. Tuon keskustelun keskiössä on sotilasliitto Nato. Tämän mittaluokan asioiden parissa on syytä toimia rauhassa ja realistisesti, faktat ja dialogi edellä – vaikka tunteet käyvät täysin ymmärrettävästi kuumina. Suututtavathan Venäjän uhkailu, tuhovoiman näytökset ja täydellinen arvaamattomuus nyt ympäri Eurooppaa. Maltti on silti valttia, kun ympärillä pauhaava kriisi uhkaa sumentaa järkevänkin ajattelun.

Yhtä kaikki, Suomen olisi voitava padota imperialismin ja militarismin vyöryttämistä, tuli se mistä ilmansuunnasta tahansa. Rauhan ja sen edistämisen tulisi olla Euroopan ja Suomen ykkösprioriteetti.

Vasemmistoliitolle luonteva paikka käydä keskustelua ulko- ja turvallisuuspoliittisista linjoistaan on kesäkuun puoluekokous.

Yksi toivon pilkahdus kaiken kauhun keskellä on se, että Ukrainan sota toivottavasti on myös Putinin hallinnon lopun alku. Fasistista järjestystä vaativan yksinvaltiaan riisuvat lopulta kruunustaan rauhaa rakastavat, elämää arvostavat tavalliset venäläiset.

Päätoimittaja

Mainos alkaa
Mainos loppuu
Kategoriat
Uutiset

Vasemmisto voittoon aluevaaleissa

Suomen historian ensimmäisissä aluevaaleissa harvempi kuin joka toinen äänioikeutettu (47,5 prosenttia) antoi äänensä.

Näissä vaaleissa nähtiin myös kolmen suuren paluu: kokoomus on puolueista prosentuaalisesti suurin (21,6), sdp toinen (19,3) ja keskusta kolmas (19,2). Järjestyksestä huolimatta eniten valtuustopaikkoja, 297, menee keskustalle.

Perussuomalaisten viesti bensan hinnasta ei uponnut äänestäjiin ja puolue romahti selvästi. Se sai 11,1 prosenttia äänistä. Toinen putoaja 7,4 prosentillaan on vihreät.

Vasemmistoliitolle tulos oli kohtalaisen hyvä, 8 prosenttia äänistä. Puolue kohensi tulostaan viime kuntavaaleista 0,8 prosenttiyksiköllä ja viime eduskuntavaaleista 0,2 prosenttiyksiköllä. Tulos tuo vasemmistoliitolle tasan sata paikkaa aluevaltuustoihin.

Vasemmistoliiton menestys oli kovinta Kainuussa, missä puolue sai äänistä 16 prosenttia. Muuallakin pohjoisessa kannatus oli kovaa: Lapissa vasemmistoliitto tuli puolueista kolmanneksi 13,5 prosentin kannatuksella ja nappasi Pohjois-Pohjanmaalla 10,3 prosenttia äänistä.

Hallituspuolueviisikko sai kansan vahvan tuen: sdp, keskusta, vasemmisto, vihreät ja rkp ottivat yhteensä 58,8 prosenttia äänistä.

Historiallisen tuloksesta tekee se, että uusista aluevaltuutetuista enemmistö, 53 prosenttia, on naisia.

Vasemmistoliiton ääniharavaksi osoittautui odotetusti puolueen puheenjohtaja Li Andersson liki 8000 äänellään. Se on samalla maan korkein henkilökohtainen äänipotti.

Kaikki aluevaalien tulokset löytyvät oikeusministeriön tulospalvelusta.

Kategoriat
Artikkelit

Käytännön solidaarisuus kouli kommunistin

Pinja Vuorinen, 24, valittiin marraskuussa Vasemmistonuorten uudeksi puheenjohtajaksi. Kiirettä ja hässäkkää hänellä on siitä pitäen riittänyt – eikä vähiten sen vuoksi, että hän on saanut aikaan jo pari kohua: tviittaamalla pukumiesinsinööreistä ja tituleeraamalla itseään kommunistiksi perinteisessä mediassa.

Vuorinen myöntää olevansa provokatiivinen, edeltäjiinsäkin verrattuna.

”En pelkää konflikteja järjestön sisällä tai sen ulkopuolella. Minua ei haittaa olla myrskyn silmässä.”

Avoimuus on avain

Kiirettä on Vuorisella pitänyt loppuvuonna siinä määrin, ettei vapaapäiviä liittokokouksen jälkeen ole juuri ollut. Globaalin poliittisen talouden opinnot Helsingin yliopistossa hän aikoo jättää tauolle ja keskittyä puheenjohtajuuteen ja politiikkaan.

Armeijan käynyt, Skotlannin Glasgow’ssa ja Kalifornian Berkeleyssä opiskellut Vuorinen sanoo olleensa aina levoton sielu. Politiikan nälkäänsä hän tyydytti maailmalla jo ensimmäisenä opiskeluvuotenaan Glasgow’ssa, kun eteen tuli yliopistotyöntekijöiden lakko, jota opiskelijat asettuivat tukemaan. Yhdessä he muodostivat solidaarisuuskollektiivin, joka teki lakkolaisille tiedotusta ja tarjoili lakkovahdeille purtavaa. Kahden viikon lakkotaistelun aikana ei Vuorisen mukaan juuri voittoja saavutettu, mutta hän koki lakon konkreettisuuden voimauttavana ja aktivoivana.

Vuorinen kulki myös joissakin Skotlannin Labour-työväenpuolueen tapahtumissa, mutta hänelle juuri ulkoparlamentaarisen toiminnan merkitys korostui ja jäi mieleen.

Vuorisen aika Yhdysvalloissa oli poliittisen toiminnan suhteen erilaista, sillä asetelmat olivat paljon prameammat ja massiivisemmat: tuolloin demokraattipuolueessa käytiin vuoden 2020 presidentinvaaleja edeltävää esivaalikampanjaa. Hän oli mukana tekemässä kampanjaa demokraattien vasemman laidan johtotähdelle, Bernie Sandersille.

Skotlannin ja Yhdysvaltain kokemuksia yhdisti konkreettinen vaikuttamistyö, sillä myös Kaliforniassa Vuorinen koki yliopiston työntekijöiden lakon ottamalla osaa opiskelijoiden lakkotukiliikehdintään.

Sitten koitti vuosi 2020 ja koronan aika, joka pakotti Vuorisen palaamaan Suomeen. Mitä jäi käteen?

Vaikka punaisen politiikan pelko elää yhä vahvana Yhdysvalloissa, Vuorinen katsoo juuri Sandersin ja Britannian Labourin Jeremy Corbynin muuttaneen vasemmistolle tärkeiden sanojen merkitystä avoimuudellaan ja vasemmistopopulismillaan. Keskustelukulttuurin suunta on sen seurauksena kääntymässä, arvioi Vuorinen.

Myös hän haluaa kulkea avoimuuden tietä. Vuorinen kertoo haluavansa puhua asioista oikeilla nimillä, sosialismista ja kommunismista, kaikesta ulkopuolisesta paineesta ja sanojen herättämästä pelosta huolimatta. Avoimuuden opit tulivat mukana maailmalta.

Avoimuuden opit tulivat mukana maailmalta.

Johtamansa Vasemmistonuorten poliittiseen ohjelmaan on kirjattu sosialismi mutta myös demokratia. Vuorinen muistuttaa, että minkään muotoisesta totalitarismin tai stalinismin puolesta liputtamisesta ei siis voi olla kyse, jos mielii Vasemmistonuorten jäseneksi.

”Sosialismi kuuluu meidän tavoitteisiimme. Emme ole mikään vähän räväkämpi versio demareista, vaan meillä on oma poliittinen agendamme.”

Vuorinen sanoo, että vaikka itse onkin kommunisti, niin Vasemmistonuoriin mahtuu niin vasemmistolaisia sosiaalidemokraatteja kuin radikaalimpia kommunistejakin – ja kaikki siltä väliltä.

Mainos alkaa
Mainos loppuu

Ei kiltimpää kapitalismia

Pinja Vuorinen sai edistykselliset arvot kotoaan, mutta tutustui esimerkiksi sosialismiin vasta yläaste- ja lukioikäisenä. Vasemmistonuoriin hän hakeutui myös vastavetona lukiossaan rehottaneelle kokoomuslaisuudelle.

”Ajattelin, että kun lukioympäristöstä vasemmistolaiset puuttuivat, minun olisi itse lähdettävä toteuttamaan vasemmistolaista politiikkaa.”

Kommunismin suhteen hän ei kokenut mitään ahaa-elämystä, sillä Marxin ajatukset tuntuivat yksinkertaisesti järkeviltä ja solahtivat omiin ajatuksiin oikeudenmukaisemmasta yhteiskunnasta, joka olisi toteutettava talousjärjestelmää muuttamalla.

”Oikeaa muutosta, ei vain kiltimpää kapitalismia”, Vuorinen kuvailee.

Vaikka kommunismi on tavattu yhdistää nyky-SKP:en, Vuorinen ei ole ollut sen toiminnassa mukana, eikä kannata neuvostohenkistä kommunismia. Päinvastoin: hän haluaa tuoda kommunismin nykypäivään ja uusiin keskusteluihin.

Kriisien aika

Keltainen lehdistö sai bensaa Vuorisen lausunnoista ahnaisiin liekkeihinsä jo pian puheenjohtajavalinnan jälkeen. Se kertoo median toimintalogiikasta, hän hymähtää.

”Vaikka välillä tulee oikeistolta paljonkin paskaa niskaan, on iso osa huomiosta silti hyvä asia.”

”Vaikka välillä tulee oikeistolta paljonkin paskaa niskaan, on iso osa huomiosta silti hyvä asia.”

Hän sanoo olevansa tyytyväinen siihen, että kohut nostavat keskusteluihin myös tärkeitä aiheita ja haastavat ihmisten omaa ajattelutapaa. Ja vievät palstatilaa oikeistolta.

Vuorinen kuvaa kuluvaa aikaa kriisien ajaksi: koronakriisi, ilmastokriisi, talousjärjestelmän sakkaaminen edellisen finanssikriisin jäljiltä. Ne pakottavat myös mediaa tarkastelemaan vaihtoehtoja nykyjärjestelmälle, hän uskoo. Ennen kaikkea kriisien aika kertoo hänestä siitä, että historia ei loppunutkaan liberaalin kapitalismin loputtomaan voittokulkuun, vaikka toisinkin ehdittiin väittää.