Sunnuntain eduskuntavaalien jakolinjat ovat tulleet selväksi
viime viikkojen aikana. Vaalien tulevaisuusorientoituneimmat puolueet ovat
vasemmistoliitto ja vihreät. Näissä puolueissa tunnustetaan täysimääräisesti
tulevaisuuden suurin haaste Suomelle ja koko maapallolle. Se on ilmastonmuutos.
Haluamme toimia nopeasti ja päättäväisesti ilmastonmuutoksen vaikutusten
vaimentamiseksi. Hetki, jolloin tämän kehityskulun pysäyttäminen olisi ollut
mahdollista, on jo ohitettu. Toivoa on kuitenkin olemassa.
Vasemmisto on samalla nostanut teemoissaan vahvasti esiin
eriarvoisuuden torjunnan. Tavoitteiden keskiössä ovat panostukset koulutukseen
ja sosiaalisesti oikeudenmukaisiin palveluihin. Nämä liittyvät puolueiden
ihmiskuvaan, johon palaan vielä myöhemmin tässä kirjoituksessa. Myös työelämän
radikaali muuttuminen tarvitsee uudenlaisia rohtoja ihmisten perusturvan ja
mahdollisuuksien vahvistamiseksi.
Vastakkaisessa päässä janalla on perussuomalaiset, joka
rakentaa politiikkansa viholliskuville sekä menneisyyteen tähyilemällä. Heidän
keskeisimmät teemansa vaaleissa ovat maahanmuuttajien demonisointi ja
ilmastonmuutoksen vähättely. Laajempaa tulevaisuusvisiota ei ole. Puolueen
siunaamaa, pienituloisia potkivaa leikkauspolitiikkaakin voidaan jatkaa, kunhan
maahanmuuttajia ja maahanmuuttajataustaisia ihmisiä päästään syrjimään kaikin
keinoin.
Muut sijoittuvat näiden kahden näkemyksen välimaastoon. Takavuosina
Suomen kolme suurinta puoluetta olivat sdp, keskusta ja kokoomus. Nämä puolueet
jakoivat vuosikymmenien ajan vallan maassa kahden suuren ollessa vuorollaan
hallituksessa ja kolmannen oppositiossa. Vesi happani lasissa ja pitkän
tähtäimen tulevaisuusvisioita ei tarvinnut sen kummemmin miettiä.
Nyt tilanne on muuttunut ja puolueet joutuvat pakon edessä uudistamaan ajatteluaan. Demareissa tietoisuus tulevaisuuden keskeisimmistä haasteista on kasvanut positiivisella tavalla. Keskusta ja kokoomus ovat puolestaan menettäneet Sipilän hallituksen leikkauspolitiikan yhteiskuntaan louhimien kuilujen vuoksi kannatustaan ja ovat lähteneet kalaan populistien järville. Esimerkkeinä toimivat kyseisten puolueiden kehittelemät olkiukot, jotka liittyvät muun muassa hakkuisiin ja lihansyönnin kieltämiseen. Samalla tulevaisuusvisiot ovat vesittyneet.
Progressiivisten ja konservatiivisten puolueiden johtoajatuksia erottaa myös ihmiskäsitys. Toisessa päässä janaa se on positiivinen, toisessa
negatiivinen. Vasemmistossa kaikki ihmiset nähdään potentiaalisina
toimijoina, joilla on itseisarvo.
Yleisradio julkaisi viime viikolla artikkelin, jossa arvioitiin puolueiden 2050-visioita eli sitä, millaiseksi puolueet näkevät Suomen kehittyvän 30 vuodessa. Asiantuntijat pitivät suurinta osaa papereista mitäänsanomattomina. Kehuja saivat vasemmistoliiton Li Anderssonin ja vihreiden Pekka Haaviston ajatukset.
Li Andersson kirjoittaa vastauksessaan kansantalouden,
tuotannon ja palvelujen kehityksestä seuraavasti:
”Suomi on onnistunut
lyhyessä ajassa toteuttamaan valtavan ekologisen rakennemuutoksen, jossa
kestämättömään luonnonvarojen käyttöön perustuva saastuttava teollisuus on
korvattu ympäristöllisesti kestävällä korkean lisäarvon tuotannolla. Tuottavuus
on parantunut, suomalaisten osaaminen on mittavien koulutus- ja
tutkimuspanostusten seurauksena maailman huippua, ja tuotannon jalostusarvo on
parantunut huimasti. Suomen päästöt ovat selvästi nettonegatiiviset.
Palveluiden merkitys on suuri, ja kulutuskysyntä on siirtynyt fyysisistä
turhakkeista yhä enemmän palveluihin, digitaalisiin ympäristöihin ja muihin
aineettomiin hyödykkeisiin.
Valtaosa suomalaisista
saa elantonsa palkkatyöstä, mutta työhön käytettävän ajan määrä on vähentynyt,
ja “perinteisen”, pysyviin palkkasuhteisiin perustuvan työn rinnalla on tullut
useita uusia aktiivisuuden muotoja. Vastikkeeton perustulo täydentää
toimeentuloa.
Suomi on globaali
edelläkävijä muun muassa edistyksellisessä puhtaan energian teknologioissa,
energiatehokkuudessa, tekoälyssä ja bioteknologiassa. Luonnonvarojen käyttö on
vähentynyt radikaalisti, kun kiertotalouden ja materiaalitehokkuuden
maksimointi ohjaa kaikkea tuotantoa. Yritystoimintaan aiemmin liittyneet ympäristötuhot,
sekä ihmisoikeusloukkaukset ovat harvinaisia, kun sekä kansallinen että
kansainvälinen lainsäädäntö velvoittaa yritykset toimimaan vastuullisesti.”
Ilmastonmuutoksen vaikutukset huomioiva ja suuntaa muuttava tulevaisuus ei ole siis dystopia vailla toivoa. Kuten Andersson kirjoittaa tulevaisuusesseessään, kestävyysvajetta lujemmin Suomea kalvaa tulevaisuusvaje. Ilmastonmuutoksen osalta Andersson viittaa vierailuunsa Lappeenrannan LUT-yliopistossa todetessaan, että ongelma ei ole teknologia, vaan poliitikkojen visioiden ja mielikuvituksen puute. Niitä visioita Suomi tarvitsee.
Progressiivisten ja konservatiivisten puolueiden
johtoajatuksia erottaa myös ihmiskäsitys. Toisessa päässä janaa se on
positiivinen, toisessa negatiivinen. Vasemmistossa kaikki ihmiset nähdään
potentiaalisina toimijoina, joilla on itseisarvo. Tässä ajattelutavassa
panostukset koulutukseen, terveydenhuoltoon ja sosiaaliturvaan eivät ole vain
menoeriä vuosittaisissa budjeteissa kuten oikeistopuolueilla, vaan myös taloudellisesti
kannattavaa politiikkaa – investointeja
ihmisiin, kuten allekirjoittaneen kuntavaalisloganissa todettiin kaksi
vuotta sitten.
Suomalainen hyvinvointivaltio on ollut modernistinen
rakennusprojekti, jonka saavutukset ovat valtavan poliittisen kamppailun ansiota.
Uudistuspolitiikan toteuttamisesta kunnian voivat ottaa vasemmistolainen
työväenliike ja alkiolainen keskusta. Ne kummatkin ovat muuttaneet muotoaan
vuosikymmenien kuluessa. Viimeksi mainitusta on valitettavasti tullut viime
vuosina kylmän oikeistopolitiikan lippulaiva.
Tulevaisuuden haasteiden ratkaisemisessa tarvitaan uutta modernia
punavihreää yhteistyötä, jossa kyetään jatkuvasti uudistamaan ajattelutapoja,
luomaan uusia mahdollisuuksia ihmisille ja kunnioittamaan ihmisarvoa
itseisarvona. Sunnuntaina kyse on juuri näistä asioista. Muista käyttää äänesi
tulevaisuudelle!