• Mäkelininkatu 29 C, Oulu, puh. (08) 537 1722
Facebook Twitter Instagram

Kuukauden kolumni

Kansan Tahto

70 € / vuosi
Tilaa nyt »
Search
Close this search box.
Search
Close this search box.

Avainsana: eduskuntavaalit

Kategoriat
Uutiset

Oulussakin vitutti – vasemmistoliitolle kirvelevä vaalitappio

Vasemmistoliitto koki eduskuntavaaleissa tappion: kannatus putosi viime eduskuntavaaleista 1,1 prosenttiyksiköllä 7,1 prosenttiin. Tulos on puolueen historian huonoin ja oikeuttaa yhteentoista kansanedustajaan. Paikkoja se menetti viisi.

– Vituttaa kuin pientä oravaa. Tai vähän isompaakin oravaa, tuhahti paikkansa eduskunnassa uusinut Hanna Sarkkinen vasemmistoliiton vaalivalvojaisissa Oulussa.

Alkuillasta näytti vielä siltä, että tappio olisi siedettävää, muutaman paikan laatua, mutta ääntenlaskun edettyä valvojaisyleisön valtasi syvä pettymys.

Kokoomus kiilasi vaalien ykköseksi (48 paikkaa, josta lisäpaikkoja 10), persut toiseksi (46 paikkaa, +7) ja demarit kolmanneksi (43 paikkaa, +3).

Vasemmistoliiton lisäksi vaalitappion koki keskusta (23 paikkaa, -8) ja vihreät (13 paikkaa, -7).

– Tuloksen perusteella näyttää siltä, että Suomeen tulee todennäköisesti oikeistohallitus ja siten leikkauksia, joista kärsivät eniten köyhät. Mutta sitä Suomen kansan on tilannut, Sarkkinen sanoi.

Mainos alkaa
Mainos loppuu

Äänestystaktikointi puhutti vaalivalvojaisissa pitkin iltaa. Tulos kieli monen mielestä siitä, että iso joukko äänestäjiä oli päätynyt antamaan äänensä vasemmistoliiton tai vihreiden sijaan demareille, kokoomusta ja persuja kampittaakseen.

– Demarit keksivät vaatia taktikointia. Siten he imuroivat vihreiden ja vasemmistoliiton ääniä. Lopputulos näytti, että vituiksi se meni.

Sarkkinen viittasi tällä siihen, että demareiden pienestä voitosta huolimatta entiset hallituskumppanit vihreät ja vasemmistoliitto menettivät yhteensä enemmän mitä demarit saivat – taktikointi satoi useammassa vaalipiirissä perussuomalaisten laariin.

”Teimme parhaamme mutta kansa halusi toisenlaisen vaihtoehdon.”

Oulun vaalipiirissä Vasemmistoliitto menetti yhden paikan ja piti kaksi; Katja Hänninen putosi eduskunnasta, mutta Sarkkisen lisäksi Merja Kyllönen uusi paikkansa. Lapissa puolueella ei ole enää yhtään kansanedustajaa. Ainoan paikkansa puolue menetti myös Keski-Suomessa ja Satakunnassa.

Vasemmistoliitto voitti ainoastaan Helsingin vaalipiirissä (kannatus 11,8 prosenttia, +0,7 viime eduskuntavaaleista). Prosentuaalisesti puolue otti pahiten takkiin juuri pohjoisessa: Oulun vaalipiirissä tulos 9,4 prosenttia, (-3,7), Lapissa 9,9 prosenttia (-4,2).

Uudessa eduskunnassa vasemmistoliiton kansanedustajat ovat Li Andersson (Varsinais-Suomen vaalipiiri), Timo Furuholm (Varsinais-Suomi, uusi), Veronika Honkasalo (Helsinki), Mai Kivelä (Helsinki), Anna Kontula (Pirkanmaa), Minja Koskela (Helsinki, uusi), Merja Kyllönen (Oulu), Laura Meriluoto (Savo-Karjala, uusi), Aino-Kaisa Pekonen (Häme), Jussi Saramo (Uusimaa) ja Hanna Sarkkinen (Oulu).

Tulosta jännitettiin tosissaan vasemmistoliiton vaalivalvojaisissa Oulussa ravintola Rauhalassa. (Kuva: Tero Kaikko)

Sarkkinen kiitti ja kannusti omiaan vaali-illan mollivoittoisuudesta huolimatta.

– Huolimatta siitä kuinka käy, me jatketaan. Emme voi luovuttaa. Teimme parhaamme mutta kansa halusi toisenlaisen vaihtoehdon. Ihminen ei voi tehdä enempää kuin parhaansa.

Kamppailun jatkumisen viestiä välitti maanantaina myös vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson instagramissaan:

– Mutta työ jatkuu. Tänään puolueeseen on liittynyt satoja uusia jäseniä. Kokoomuksen ja perussuomalaisten vaalivoitot tulevat tarkoittamaan kovia aikoja monelle pienituloiselle, suomalaiselle hyvinvointivaltiolle sekä ympäristö- ja ilmastopolitiikalle. Meidän työmme vasemmistoliitossa tulee tulevien vuosien aikana olemaan tärkeämpää kuin koskaan. Me tulemme jatkamaan työskentelyä arvojemme ja tavoitteidemme puolesta yhdentoista kansanedustajan voimin. Heti huomenna myös alkaa työ vasemmistoliiton paikkojen palauttamiseksi niissä vaalipiireissä, joissa menetimme kansanedustajan.

Kategoriat
Näkökulmat

Tehokkuus on osa ongelmaa

Andersson, Li vas

Osallistuin helmikuun alussa Antti ja Tiina Herlinin säätiön sekä ilmasto-businessverkosto Climate Leadership Coalitionin ilmastopolitiikkaa käsittelevään tilaisuuteen. Illallisella keskustelin muutaman merkittävän elinkeinoelämän vaikuttajan kanssa paitsi ilmastopolitiikasta myös terveyspalveluita.

Ilokseni ja yllätyksekseni olimme hyvinkin samoilla linjoilla. Painotimme kaikki toimivan julkisen terveydenhuollon merkitystä ja toisaalta päivittelimme vuosien varrella tehtyjä virheitä.

Uuden julkisjohtamisen opit (new public management) ovat jo kauan aikaa sitten pesiytyneet Suomen julkista sektoria koskeviin puhetapoihin ja toisaalta julkisyhteisöjen tekemiin hankintoihin. Palveluiden yksityistäminen ja kilpailutus on nähty itsetarkoituksellisena vaikka se ei edistäisi organisaation tavoitteita ja toimintoja tai olisi kokonaistaloudellisesti edullisinta. Retoriikka on pitkään keskittynyt tehokkuuden maksimointiin, eli uusien asioiden tekemiseen samalla rahasummalla. Tämä on yksinkertaisesti huonoa johtamista ja epätarkoituksenmukaista.

Mainos alkaa
Mainos loppuu

Julkisen sektorin tehostamispuhe on paradoksaalisesti johtanut säästöihin ja ratkaisuihin, joita ei koskaan hyväksyttäisi yksityisellä sektorilla. Vuosien “turhasta byrokratiasta” karsimisen jälkeen olemme tilanteessa, jossa monet lääkärit eivät enää halua työskennellä terveyskeskuksissa siksi, että ne on käytännössä kuristettu hengiltä karsimalla kaikki “ylimääräinen” tukihenkilöstö. Lääkärit kertovat usein heidän työaikansa kuluvan paperi- ja hallintotyöhön, oman työpisteen siivoamiseen tai kaikenlaiseen muuhun kuin tärkeimpään, eli potilastyöhön. Vastaava kehityskulku on nähtävissä koulutusaloilla. Varhaiskasvatusjohtajien seminaarissa, johon osallistuin, moni kyseli sihteerien perään. Kun kaikki työaika menee hallinnolliseen työhön eivät päiväkotien johtajat ehdi johtamaan kasvatuksellista ja pedagogista työtä. Oletan, että myöskään hyvin harva yksityinen yritys hyväksyisi henkilöstönsä kulumista it-katastrofien kuten Apotin kanssa painimiseen.

Kun päivystys on keskitetty ja terveyskeskusten aukioloaikoja on karsittu samalla kun työvoimapula peruspalveluissa on krooninen, yhä useampi hoidattaa vaivojaan päivystyksessä. Tässä mielessä ikuinen tehostamispuhe on johtanut jo merkittäviin rakenteellisiin ongelmiin. Esimerkiksi Varsinais-Suomen hyvinvointialueella on arvioitu, että noin 40 prosenttia toimenpiteistä, jotka hoidetaan päivystyksessä voisi hoitaa perusterveydenhuollossa. Paineen kasvettua näin suureksi päivystyksessä se uhkaa pahimmillaan oikein vakavien ja akuuttien vaivojen hoitamista.

Oikeistosta kuullaan taas uusia tehostamispuheita ja kokoomus ajattelee voivansa leikata miljardin turhasta byrokratiasta ja siten lisäävänsä tehokkuutta. Tosiasiassa tämä syventää pahan kierrettä.

Aivan hetken kuluttua käydään Suomessa eduskuntavaalit. Suurimpia puheenaiheita ovat ja tulevat olemaan valtiontalous ja yleinen talouskehitys. Oikeistosta kuullaan taas uusia tehostamispuheita ja kokoomus ajattelee voivansa leikata miljardin turhasta byrokratiasta ja siten lisäävänsä tehokkuutta. Tosiasiassa tämä syventää pahan kierrettä.

Kaikilla on oltava oikeus tehdä työnsä hyvin ja suunnitelmalliseen työskentelytapaan. Siksi harkitsen nostaa vaalikeskusteluissa esiin vaatimuksen riittävästä määrästä sihteereitä ja avustajia julkiselle sektorille. Lääkärien, sairaanhoitajien, varhaiskasvatusopettajien, lastenhoitajien ja muiden on saatava keskittyä työhön, johon heidät on koulutettu.

Kirjoittaja on opetusministeri ja vasemmistoliiton puheenjohtaja.

Kategoriat
Näkökulmat

Hoiva talouspolitiikan keskiöön

Talouspolitiikka on nykyään kaikissa vaalikeskusteluissa hyvin vallitsevana läsnä. Talouspoliittista keskustelua vieläpä monesti kehystetään hyvin yksipuolisesti niin, että velkakello tikittää taustalla. Jokainen joutuu vastaamaan kysymyksiin, mistä leikataan.

Mistä tikittävä velkakello ei kerro tai toisaalta mistä se kertoo? Velkakello ja oikeiston vaatimukset sosiaali- ja terveyspalveluihin kohdistuvista leikkauksista kertovat siitä, että naisvaltainen julkinen sektori nähdään pelkkänä taakkana. Tämä on koronapandemian jälkeen vielä entistä käsittämättömämpää, koska näiden alojen työntekijät venyivät ja venyvät edelleen töissään äärimmilleen. He eivät ole voineet jäädä etätöihin ja suojautua näin sairastumiselta itse. He tietävät, että vastaava tilanne voi tulla eteen uudelleen.

Velkakello kertoo myös siitä, että hoiva on talouspolitiikassa näkymätöntä. Näin on sekä palkkatyönä että kodeissa tehtävän palkattoman hoivan kohdalla. Velkakellokeskustelussa hoiva on siis itsestään selvää, eikä sitä arvosteta. Tämä oikeistolaisen talouspolitiikan tie alkaa olla todella loppuun käyty, kun yhä useampi sosiaali- ja terveysalan työntekijä lähtee alalta tai vähintään harkitsee sitä. Yhteiskuntamme ei tule kestämään tätä ja asiaan on puututtava.

Mainos alkaa
Mainos loppuu

Nyt on tehtävä hoiva näkyväksi talouspolitiikassa. Naisvaltainen julkinen sektori ei ole taakka, se on myös talouden elinehto. Ilman niin psyykkisesti kuin fyysisestikin hyvinvoivia ihmisiä ei ole uusia innovaatioita ja kilpailukykyäkään.

Meillä alkaa olla todella kiire panostaa sosiaali- ja terveyspalveluihin ja näiden alojen työntekijöihin parempina palkkoina ja työoloina. Jo nyt meillä viedään sydänsairaita lapsia Tanskaan leikkaukseen, psyykkisesti sairaat lapset nukkuvat täpötäysissä sairaaloissa lattialla ja suuri osa sosiaalityöntekijöistä kokee työuupumusta. Monissa kunnissa vasemmistoliittolaiset päättäjät ovat jääneet yksin puolustaessaan sosiaali- ja terveyspalvelujen resursseja ja työntekijöiden oikeuksia. Toivottavasti näin ei käy enää hyvinvointialueilla.

Jos haluamme puolustaa vanhuspalveluja, pidämme kiinni henkilöstömitoituksista niin kuin tämä nyt työnsä päättävä hallitus on tehnyt. Tällä kaudella on saatu myös sitovat mitoitukset koulupsykologeille ja -kuraattoreille, mikä on tärkeää lasten ja nuorten palveluiden kannalta. Ei voi uskottavasti puolustaa näitä palveluja ja samalla vastustaa mitoituksia. Henkilöstömitoitukset takaavat hyvän ja riittävän hoidon mutta ne ovat olennaisessa asemassa myös työntekijöiden hyvinvoinnin takaajana.

Meidän on myös kysyttävä, kuinka hyvin voitontavoittelu sopii yhteen kiinteästi ihmisoikeuksiin liittyvien peruspalvelujen kanssa.

Meidän on myös kysyttävä, kuinka hyvin voitontavoittelu sopii yhteen kiinteästi ihmisoikeuksiin liittyvien peruspalvelujen kanssa. Mikä vaikutus esimerkiksi lastensuojeluun on sillä, että lastensuojelulaitokset keskittyvät vauhdilla suurille hoivayhtiöille? Vasemmistoliiton eduskuntavaaliohjelmassa vaaditaan, että lastensuojelun sijaishuollon voitontavoittelu on kiellettävä, ja siihen uppoavat resurssit on siirrettävä sijaishuollon vahvistamiseen, perhetyöhön ja muihin ennaltaehkäiseviin palveluihin. Voitontavoittelu lasten ja perheiden hädällä on siis kiellettävä, ja säästyviä resursseja on ohjattava julkisen sektorin perhepalveluihin, jotka ovat osa kokonaisvaltaista varhaista tukea. Näin ennaltaehkäistään raskasta sijaishuoltoa ja huostaanottoja.

Velkakellokeskustelu on siis haastettava ja nähtävä, että meillä on aina myös vaihtoehtoja. Onneksi nyt on myös nähtävissä enemmän velkakelloa kritisoivia puheenvuoroja, eikä vasemmistoliitto ole tässä asiassa niin yksin kuin vielä jokunen vuosi sitten. Velkaantumisen tasoa ei saada alaspäin mekaanisilla leikkauksilla julkiseen sektoriin, sillä niillä on aina vaikutuksia palveluihin, joilla voimme puuttua ongelmiin ajoissa. Meillä ei yksinkertaisesti ole varaa kurjistaa julkisia palveluja. Vasemmistoliitto lähtee siitä, että valtiontalouden tasapainottaminen on tehtävä oikeudenmukaisesti ja kestävästi. Tasapainottamistoimien pääpainopisteen tulee olla tuloissa sekä tuottavuuden parantamisessa.

Katja Hänninen

Kirjoittaja on vasemmistoliiton eduskuntavaaliehdokas ja kansanedustaja Raahesta.

Kategoriat
Näkökulmat

Arvovalintoja

Politiikassa on perimiltään kysymys arvoista. Niistä syntyvät näkemyserot päätöksenteossa.

Kokoomus haluaa korjata valtion velkaantumisen leikkaamalla rajusti menoja ja alentamalla kaikkien tuloveroja. Perussuomalaiset vaativat 2–4 prosentin juustohöyläystä kaikkiin valtion menoihin. He eivät kerro, mitä tämä ohjelma merkitsee kansalaisille.

Arvovalinta on, hyväksymmekö kokoomuksen ja perussuomalaisten esittämiä peruspalveluiden miljardileikkauksia. Lisäksi kokoomus jakaisi varat veronalennuksina suurituloisille.

Ajattelen toisin. Pidän oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa etusijalla. Julkista taloutta on tasapainotettava kriisien jälkeen. Sen ei pidä tapahtua leikkaamalla kansalaisten peruspalveluista, lapsilta, nuorilta tai vanhuksilta.

Mainos alkaa
Mainos loppuu

Leikkauskohteita löytyy esimerkiksi suuryrityksille maksettavista ympäristölle haitallisista tuista, mutta erityistä huomiota on kiinnitettävä valtiontalouden tuloihin. Suurten tulojen verotukseen ja verovälttelyn ehkäisemiseen on löydettävä ratkaisut.  

Ajatus kaikkia koskevasta sosiaaliturvasta lähtee siitä, että kuka tahansa meistä saattaa jossakin elämänsä vaiheessa olla tuensaaja. Tämän vuoksi turvaverkko myös rahoitetaan yhteisesti, keräämällä rahat verotuksella.

Kaikkialla asiat eivät ole näin. Monet maat tukeutuvat kalliisiin yksityiskouluihin ja köyhäinhoitojärjestelmään, kuten syntymämaani Kosovo. Eriarvoisuus ja tuloerot kasvavat. Tätäkö haluavat ne, jotka vaativat miljardileikkauksia julkisiin menoihin?

Jokaisella on oikeus luottaa siihen, että apua ja tukea saa, kun omat voimat eivät enää riitä.

Perimmäisestä arvosta on kyse myös silloin, kun ulkoasianvaliokunnan puheenjohtaja Halla-aho kertoo, että vihollisen epäinhimillistäminen ja sodan karnevaalina pitäminen on välttämätöntä, ettei meille itselle tulisi tunnontuskia tappamisesta.

Sodan kauheuksista tietoisena pidän tätä ajattelua kylmäävänä. On vaarallista epäinhimillistää toinen ihminen, vaikka vihollinenkin ja riistää hänen ihmisoikeutensa. Tällöin paitsi ylläpidetään viholliskuvia, myös raaistetaan omaa käyttäytymistä. Ihmisoikeuksia ja ihmiselämän arvokkuutta on kunnioitettava vaikeinakin aikoina.

Jokaisella on oikeus luottaa siihen, että apua ja tukea saa, kun omat voimat eivät enää riitä. Meidän jokaisen on voitava luottaa tulevaan!

Albana Mustafi

Kirjoittaja on vasemmistoliiton eduskuntavaaliehdokas, kauneusalan yrittäjä ja kaupunginvaltuutettu Kemistä.

Kategoriat
Näkökulmat

Tämän päivän työikäinen on huomisen eläkeläinen

Mitä ja keitä ovat köyhät eläkeläiset? He edustavat sitä kolmasosaa eläkeläisistä, joiden keskimääräinen eläke on alle 1250 euroa kuukaudessa. Tähän sakkiin kuuluvat pelkkää kansaneläkettä saavat, joiden eläketulo on alle 800 euroa.

Yksi nyt vaaleissa valittavan eduskunnan tärkeistä tehtävistä tulisi mielestäni olla oikeudenmukaisen eläkeuudistuksen toteuttaminen. Uudistukseen kuuluvalla pienten eläkkeiden painottamisella voidaan eläkeläisköyhyys poistaa ja estää eläkeläisköyhyyden kasvu tulevaisuudessa.
Tavoitteena tulee olla vähintään 1 000 euron eläke kaikille kansaneläkkeen tasokorotuksella ja kansaneläkkeen sekä työeläkkeen yhteensovittamisen lieventämisellä.

Mainos alkaa
Mainos loppuu

Eläkeläisköyhyyden poistamiseksi eivät edellä mainitut toimenpiteet yksin riitä. On käynnistettävä laaja ohjelma, jonka yhteydessä tarkastellaan eläkkeiden lisäksi ikääntymiseen liittyviä menoja, muun muassa asumiskuluja, terveyskuluja, asiakasmaksuja, unohtamatta lääke- ja sairauskulujen maksukattoja. Haja-asutusalueella asuvat eläkeläiset tarvitsevat mahdollisuuden edulliseen kulkemiseen. Kyytiä tarvitaan lääkäriin, asioille tai harrastuksiin. Ilman omaa autoa ei perukoissa tulla toimeen ja autoilu olisi tehtävä kaukana taajamista asuville eläkeläisille verotuksellisin keinoin edullisemmaksi.

On käynnistettävä laaja ohjelma, jonka yhteydessä tarkastellaan eläkkeiden lisäksi ikääntymiseen liittyviä menoja.

Eläkeläisten toimeentuloa ja samalla kansantaloutta voidaan vahvistaa sekä työvoimapulaa helpottaa eläkeläisten työssä käymistä tukemalla verotuksellisin keinoin. Myös työkyvyttömyyden takia eläkkeellä olevien työssäkäynti pitää olla mahdollista.

Tärkeää on myös vapaan kansalaistoiminnan mahdollistaminen turvaamalla järjestöjen julkiset avustukset ja riippumattomuus.

Tämän päivän työikäinen on huomisen eläkeläinen. Huolestuttavaa on se, että entistä useammalla työssäkäyvällä on katkonainen työura tai ei työuraa ollenkaan. Vanhan sananlaskun mukaan edestään löytää sen, minkä taakseen jättää. Vaan jos sinne taakse ei ole jäänyt mitään, ei edestäkään löydy työkyvyttömyyden yllättäessä. Työeläkettä ei kerry tai jos kertyy, sitä kertyy liian vähän. Siksi eläkeläisköyhyyden estämiseen on kiinnitettävä huomiota.

Juha Kortelainen

Kirjoittaja on eläkeläinen, vasemmistoliiton eduskuntavaaliehdokas, Kainuun maakuntavaltuuston 1. varapuheenjohtaja ja kunnanhallituksen varapuheenjohtaja Hyrynsalmelta.

Kategoriat
Näkökulmat

Punainen ja vihreä – vasemmistolainen

Olen punainen, koska elämme epätasa-arvoisessa yhteiskunnassa. Suomessa seitsemän rikkainta ihmistä omistaa enemmän kuin 1 850 000 vähävaraisimmista ihmisistä. Lisäksi nämä suuromistajat maksavat veroja vähemmän kuin nämä lähes kaksi miljoonaa köyhempää ihmistä. Rikkaiden varallisuus perustuukin siis Suomen verojärjestelmän kelvottomuuteen. Verot, jotka rikkaat jättävät maksamatta, kerryttävät heidän omaisuuttaan ja ne peritään köyhiltä. Rikkaat rikastuvat köyhien kustannuksella.

Me tiedämme, että joku voi saada Suomessa 1 000 000 euroa tai enemmän vuodessa palkkaa, ja että sadat tuhannet ihmiset joutuvat pärjäämään 20 000 euron vuosiansioilla ja monet työttömät, sairaat, opiskelijat ja eläkeläiset huomattavasti vähemmällä. Naisen euro on edelleenkin noin 90 senttiä.

Maailmaa hallitsee tällä hetkellä kapitalistinen yhteiskuntamalli, joka perustuu siihen, että pieni osa ihmisistä omistaa tuotantovälineitä ja pääomaa ja että ihmisten enemmistö ei omista juuri muuta kuin työvoimansa. Ihmisten on pakko myydä työvoimansa hankkiakseen rahaa ja saadakseen ostettua elämälle välttämättömiä tavaroita.

Mainos alkaa
Mainos loppuu

Tuotantovälineiden yksityisomistuksen vuoksi myös ihmisten elämälle välttämättömät hyödykkeet (tavarat ja palvelut) kuuluvat tuotantovälineiden omistajille. Me, joilla ei ole muuta myytävää kuin työvoimamme, saamme ostettua hyödykkeitä palkallamme. Tai jos emme ole työssä, voimme ostaa hyödykkeitä eläkkeillä, sairauspäivärahoilla, toimeentulotuella, työttömyyskorvauksella ja muilla sosiaalietuuksilla tai muilla tuloilla.

Koska tulot jakaantuvat epätasaisesti, ihmiset eivät voi tyydyttää tarpeitaan tasavertaisesti. Tätä epäkohtaa lievitetään jossakin määrin tulojen mukaan nousevalla, progressiivisella verotuksella. Verotuksen avulla osa kansantulosta jaetaan uudelleen. Progressiivinen tuloverotus lisää tasa-arvoa, mutta se tuottaa vain noin kahdeksan prosenttia valtion tuloista, loppu kerätään epäoikeudenmukaisilla kulutusveroilla, jotka ovat yhtä suuria kaikille. Progressiivinen verotus siirtää rahaa rikkailta valtiolle, hyvinvointialueille ja kunnille, jotka antavat köyhille sosiaalitukia ja tuottavat erilaisia palveluita, joihin huonotuloisimmillakin on varaa. Kulutusverotus, jota maksamme kaikista ostamistamme tuotteista, taas siirtää rahaa köyhiltä rikkaille.

Kapitalistisessa yhteiskunnassa ihmisten likimainenkaan tasa-arvo ei ole mahdollista, ja siksi yksityisomistukseen perustuvan tuotannon osuutta ihmisten tarpeiden tyydyttämisessä on vähennettävä. Ongelmat näkyvät selvimmin sosiaali- ja terveyspalveluiden tuotannossa. Niiden yksityistämisen vuoksi palvelujen laatu, saatavuus ja turvallisuus ovat vaarantuneet. Palvelujen liian laaja yksityistäminen on johtanut myös henkilökuntapulaan ja työuupumukseen julkisissa palveluissa. Sosiaali- ja terveyspalvelut on otettava suurelta osin takaisin yhteiskunnan hoidettaviksi. Terveys ja hoiva eivät saa olla kansainvälisten suuryritysten voitonteon kohteina.

Jos kapitalismia ei saada kuriin, ihmiskunnalla ei ole tulevaisuutta.

Kapitalistinen talousjärjestelmä ja siihen sisältyvä jatkuvan kasvun pakko on syynä myös koko ihmiskunnan tulevaisuutta uhkaavaan ilmastonmuutokseen ja luontokatoon. Jos kapitalismia ei saada kuriin, ihmiskunnalla ei ole tulevaisuutta.

Olen vihreä, koska olen ihminen ja ihmisenä olen eläin (apina) ja siten osa luontoa. Saan voimaa luonnosta ja erityisesti puista. Rakastan puita. Jos joku ihminen ei usko olevansa osa luontoa ja täysin riippuvainen luonnon ekosysteemipalveluiden tuotteista, kehotan häntä lopettamaan hengittämisen puoleksi tunniksi. Sen jälkeen henkilö on todennäköisesti kuollut, mikä osoittaa, että hengittäminen on välttämätöntä. Miksi hengittäminen on välttämätöntä? Koska ihminen on täysin riippuvainen ilmakehän sisältämästä hapesta, jonka tuottavat ja ovat tuottaneet elävät olennot, enimmäkseen kasviplanktonit.

Jos tukehtumisen uhkakaan ei vielä saa henkilöä vakuuttuneeksi riippuvaisuudestaan luonnosta, kehotan häntä kokeilemaan syömättä olemista esimerkiksi kuukauden ajan. Kaikki mitä syömme, on luonnon tuottamaa.

Luonnonsuojelu on elämän suojelua. Ilman luontoa ei ole työtä eikä toimeentuloa.

Punaisuus ja vihreys ovat vasemmistolaisuutta.

Vesa Puuronen

Kirjoittaja on professori, kansanedustajaehdokas sekä kaupungin- ja aluevaltuutettu Rovaniemeltä.

Kategoriat
Näkökulmat

Reilun siirtymän aluepolitiikka on ”hot”

Harvaanasutusta seudusta, jota Pohjois-Suomi on, täytyy pitää huolta. Globaali kehitys ja huoltovarmuustilanne on osaltaan nostanut pohjoisen ulottuvuuden uudelle tasolle. Kansallisesti on kova vääntö menossa siitä, miten rahat jaetaan maakuntien kesken, lisäksi on EU:n koheesiopolitiikka, joka ei toteudu pohjoisessa niin kuin pitäisi. EU:n koheesiopolitiikan tavoitteena on vähentää kehityseroja alueiden välillä ja luoda hyvinvoinnin edellytyksiä muita heikommassa asemassa oleville ihmisille. Politiikalla tavoitellaan nykyistä parempaa taloudellista, sosiaalista ja alueellista tasapainoa Euroopassa.

Pohjoisessa on suoritettava vahvaa edunvalvontaa alueellisen koheesiopolitiikan puolesta. Vihreä siirtymä tulee, se on varmaa. Kysynkin, toteutuuko se alueellisesti reiluna? Ei toteudu, jos emme tee työtä sen eteen ja siihen meillä on oltava vahvoja edunvalvojia. Koheesiopolitiikan päätöksistä riippuu paljon. Vihreään siirtymään on luvassa pohjoiseen miljardi-investoinnit. Meidän on mahdollistettava rahoitus ja päätökset kasvua, työllisyyttä ja osaamista varten.

Mainos alkaa
Mainos loppuu

Energialoikka kohti 2035 tarvittavaa 22 GWh:n tuotantokapasiteettia on tärkein kysymys. Nykyisestä noin 12 GWh:n tuotantokapasiteetista on pitkä matka 22 GWh:n stabiiliin tuotantokapasiteettiin uusiutuvien energioiden tuotantovaihtelu huomioiden. On panostettava vaihtoehtoisiin polttoaineisiin, kuten vety-, ammoniakki-, synteettiset- ja biokaasu. Energiavirran vanavedessä tulevat logistiset ja infran kysymykset. Pohjoisen saavutettavuutta on parannettava investointien toteutumiseksi. Kolmantena kriittisenä asiana tulevat koulutus ja työvoima.

Emme voi olla odottamassa lyötyjä palloja ulkopelivuorossa, vaan on tehtävä aloitteita ja avauksia, jotta Suomen ja pohjoisen edunvalvonta pelaa.

Seuraavalla hallituskaudella on luotava parempi tiekartta ja parannettava juoksua reilun siirtymän edunvalvonnan osalta. Tulevien hallitusohjelmien kirjaukset ja tehdyt päätökset ovat suuressa merkityksessä siinä, mitä tulevaisuudessa pohjoisessa tehdään ja miten EU:n päätökset syntyvät. Emme voi olla odottamassa lyötyjä palloja ulkopelivuorossa, vaan on tehtävä aloitteita ja avauksia, jotta Suomen ja pohjoisen edunvalvonta pelaa. Itä- ja Pohjois-Suomessa on EU:ssa aivan erilaiset haasteet kuin muilla, tuodaan ne rohkeasti pöytään, ja ruvetaan töihin.

Jouni Jussinniemi

Kirjoittaja on vasemmistoliiton varapuheenjohtaja, Pohjois-Pohjanmaan maakuntaliiton valtuuston varapuheenjohtaja ja eduskuntavaaliehdokas Pyhäjärveltä.

Kategoriat
Näkökulmat

Mikä yhteiskunnassa sairastuttaa?

Yksi vaaliteemoistani on ollut nuorten asiat ja jaksaminen, johon liittyy erityisesti mielenterveyspuoli. Nyt kun olen kiertänyt monta viikkoa viikoittain eri paikkakunnilla jututtamassa ihmisiä vaaliteltoilla, niin aihe näyttää olevan todellakin ajankohtainen. Sen verran moni asian ottaa esille ja myös yksityisviesteillä asian tiimoilta on lähestytty. Yhtään kaunistelematta meillä on käsissämme mielenterveyskriisi, joka vaikuttaa nuoriin isosti. Tarvitaan siis konkreettisia keinoja asian parantamiseksi. Hyvien mielenterveyspalveluiden tulisi olla jokaisen oikeus. Laadukkaat, saavutettavat ennaltaehkäisevät palvelut ovat avainasemassa, sekä jo syntyneiden ongelmien hoitoon keskittyvät palvelut.

Kaikki lähtee siitä, että perusterveydenhuolto on pidettävä kunnossa. Perusterveydenhuollon osaamista ja moniammatillisuutta on lisättävä, koska se on tärkeimpiä matalan kynnyksen mielenterveyspalveluita. Riittävä rahoitus on siis taattava. Suuri ongelma lasten ja nuorten psykiatrisissa palveluissa erikoissairaanhoidon näkökulmasta on se, että lieväoireiset kuormittavat erikoissairaanhoitoa, vaikka oikea-aikaisilla ja riittävillä palveluilla heidät voisi hoitaa jo perusterveydenhuollossa. Perusterveydenhuollosta puuttuvat hoitopolut, riittävät resurssit, rakenteet ja koordinaatio lasten auttamiseksi. Ei saa olla myöskään niin, että vain osalla on varaa esim. kuntoutuspsykoterapiaan. Siihen saa Kelan tuen, mutta on silti monelle liian kallis. Taloudelliset syyt johtavat siihen, että käyntejä joudutaan harventamaan tai ei hakeuduta ollenkaan hoitoon. Mielestäni kuntoutuspsykoterapia pitäisi olla maksutonta pienituloisille.

Mainos alkaa
Mainos loppuu

Mielenterveyspalveluiden keskeinen yhdenvertaisuusongelma on, että palveluita saa varmimmin tällä hetkellä rahalla. Avun saanti on siis aivan liikaa sidoksissa taloudelliseen tilanteeseen ja myös alueelliset erot eli hoidon saatavuus on liikaa kiinni asuinpaikasta. Mikäli nuori sairastuu esim. masennukseen niin sellainen vaikuttaa koko perheeseen ja arjen pyörittäminen käy haasteelliseksi. Huoli on suuri lapsesta. Tällöin koko lähipiiri voi tarvita tukea. Ajoissa aloitetulla tuella voidaan ennaltaehkäistä läheisten uupumista. Perustason mielenterveyspalvelut ovat olleet valtaosissa kuntia ja kuntayhtymiä aliresursoituina. Lisäksi ongelma on myös perustason palveluiden pirstaloituminen kouluterveydenhuoltoon, oppilashuoltoon, perhekeskuksiin ja sosiaalihuoltoon, erityisesti lastensuojeluun eikä näiden välillä usein kommunikaatio toimi tarpeeksi hyvin. Nyt kun sote pyörähtää käyntiin, niin on kiinnitettävä erityistä huomiota kuntien- ja hyvinvointialueiden yhteistyöhön rajapintojen tunnistamiseksi, ettei yksikään lapsi tai nuori jäisi palvelujen väliinputoajaksi.

Merkittävä ongelma mielenterveyskeskusteluissa on se, että jumitetaan pelkkään terapian saatavuudesta puhumiseen.

Merkittävä ongelma mielenterveyskeskusteluissa on se, että jumitetaan pelkkään terapian saatavuudesta puhumiseen. Mikäli halutaan aidosti lisätä ihmisten hyvinvointia, pitäisi miettiä, että miksi ihmiset sairastuvat ja mikä se tässä yhteiskunnassa sairastuttaa. Me emme voi pistää yhteiskunnan rakenteellisten ongelmien, kuten nuorille asetettujen kohtuuttomien odotusten, riittämättömän toimeentulon, rasismin tai työelämän ongelmien ratkaisemista yksilöiden tai terapeuttien harteille. Nykyään työ- ja opiskeluelämä painottavat yhä enemmän itseohjautuvuutta, itsenäisyyttä ja tehokkuutta. Nuoret joutuvat kasvamaan liian ohuella tuella liian varhain, mahdollisuuksia itsensä etsimiseen on heikennetty ja pitkäaikaisen stressin kanssa kamppaillaan aivan liian kauan yksin eikä apua uskalleta hakea tai korjausta epäkohtiin.

Mielenterveyspolitiikassa pitää pureutua ja puuttua mielenterveyspalveluiden parantamisen lisäksi yhteiskunnan epäkohtiin, jotka sairastuttavat ihmisiä psyykkisesti. Esimerkkinä perustulon vaatiminen tai työajan lyhentäminen voi olla mielenterveyspolitiikkaa siinä missä terapian saatavuuden parantaminenkin. Ennaltaehkäiseviä palveluita kunnissa ja hyvinvointialueilla voisi vahvistaa. Liikunta-, kulttuuri- ja vapaa-ajan palveluilla on tässä oleellinen merkitys erityisesti pienituloisten lasten ja nuorten näkökulmasta. Olenkin seuraillut erittäin huolestuneena, kun kaksi suurinta oppositiopuoluetta ajaa kirjaimellisesti miljardien leikkauksia mutteivät kerro kohteita. Tuollaisia summia ei saada heikentämättä juurikin niitä tarpeellisia peruspalveluita. Nuorissa on meidän tulevaisuus, joten tätä asiaa ei pidä laiminlyödä.

Matti Luonuansuu

Kirjoittaja on Vasemmiston eduskuntavaaliehdokas ja kunnanvaltuutettu Alavieskasta.

Kategoriat
Näkökulmat

Leikkaukset vaarantavat mielenterveytemme

Korkeat elintarvikkeiden hinnat, kohonneet lämmityskustannukset ja korkeat korot ovat ajamassa eläkeläiset, pienituloiset, pienyrittäjät, työttömät ja opiskelijat köyhyyteen. Lapsiperheköyhyys on jo kasvussa.

Valtiovarainministeriön jokin aika sitten esittelemässä listassa on leikkauskohteita, jotka lisäisivät eriarvoisuutta ja syventäisivät köyhyyttä: lapsilisän yksinhuoltaja- ja sisarkorotuksista luopuminen, perhevapaakorvauksista luopuminen ja työttömyysturvan lapsikorotusten poistaminen. Säästölukujen takana on oikeita ihmisiä, joiden elämä voi suistua raiteiltaan, jos vähäistä toimeentuloa kavennetaan entisestään.

Köyhyys on yksi selkeä riskitekijä mielenterveysongelmien synnyssä. OECD:n raportin mukaan mielenterveyden häiriöt maksavat Suomessa vuosittain noin yksitoista miljardia euroa. Summa koostuu työmarkkinoiden ja terveyspalveluiden kustannuksista sekä sosiaaliturvasta. 53,2 prosenttia suomalaisten työeläkkeistä on mielenterveysperusteisia. Näiden tietojen valossa on helppo ymmärtää, että leikkaukset pahentaisivat tilannetta ennestään. Mutta jos investoisimme, se voisi maksaa itsensä jopa takaisin.

Mainos alkaa
Mainos loppuu

Mielenterveyspalveluihin panostaminen auttaisi mielenterveyden ongelmista kärsiviä kuntoutumaan työelämään ja tämä taas kohentaisi valtion taloutta. Psykiatrisen hoidon jonoja on saatava purettua ja on pyrittävä ennaltaehkäisevään työhön niin, että saadaan ongelmat ratkottua jo aikaisessa vaiheessa tai ehkäistyä ongelmien syntyminen hyvissä ajoin. Psykoterapeuttikoulutus on säädettävä maksuttomaksi, jotta opintoihin voivat hakeutua kaikki varallisuudesta riippumatta. Usein päihde- ja mielenterveysongelmat kulkevat käsi kädessä, joten päihdepalveluita on kehitettävä ja sovitettava paremmin yhteen mielenterveyspalveluiden kanssa. Suurin tekijä mielenterveyden haasteiden vähentämisessä olisi mielestäni kuitenkin asenneympäristön muuttuminen suvaitsevaisemmaksi ja ymmärtäväisemmäksi. Ikävä kyllä se tuntuu tällä hetkellä valitettavan kaukaiselta, kun seuraa erinäisiä kirjoittelupalstoja, sekä tiettyjen puolueiden köyhien kyykyttämisen linjaa.

Koulutus tuo turvaa köyhyydeltä. Päivätyössäni koulussa näen, mitä opetuksen arki on. Oppilaiden ja opiskelijoiden yksilöllinen kohtaaminen isoissa, moninaisissa ryhmissä on opetushenkilöstölle haaste. Konkreettinen ja aito oppimisen tuen tarjoaminen on heikkojen resurssien takia monessa koulussa haaveen tasolla. Tuen saamattomuus voi ajaa nuoren syrjäytymiseen ja mielenterveyden haasteisiin. Onneksi suuntaa on kuitenkin viime vuosina saatu jo käännettyä parempaan koulutuksen rahoituksen osalta. Nykyisen hallituksen hyvää työtä koulutuksen kunnianpalautuksen tekemiseksi on jatkettava, eikä opiskelijoiden etuuksiin pidä tehdä leikkauksia. Koulujen opiskeluhuoltoa on vahvistettava laajasti mielenterveyspalveluiden osalta.

Nykyisen hallituksen hyvää työtä koulutuksen kunnianpalautuksen tekemiseksi on jatkettava, eikä opiskelijoiden etuuksiin pidä tehdä leikkauksia.

Vanhusten mielenterveysongelmia lisää huoli eläkkeen riittävyydestä, mutta myös pelko siitä, saako riittävää hoitoa ja hoivaa, kun omat voimat eivät enää riitä. Omaishoitajat ovat äärimmäisen tiukoilla, eivätkä liian vähillä resursseilla toimivat hoivayksiköt ja kotihoito selviä velvoitteistaan. Siinä kärsivät sekä hoitajat että hoidettavat. On siis syytä ryhtyä toimenpiteisiin, jotta julkisten palveluiden maine hyvinä työpaikkoina saadaan palautettua lisäämällä resursseja ja parantamalla työoloja.

On meidän ja läheistemme etu, että hyvinvointivaltiossa julkiset palvelut ovat tasa-arvoisesti kaikille tarjolla. Panostukset mielenterveyteen ja koulutukseen hyödyttävät myös yhteiskuntaa vähenevien terveys-, sosiaali- ja eläkemenojen sekä paranevan työllisyyden ja kasvavien verotulojen muodossa.

Piia Kilpeläinen-Tuoma

Kirjoittaja on perheenäiti sekä kasvatustieteen ja hallintotieteiden maisteri, joka työskentelee perusopetuksen ja lukion rehtorina Pellossa. Hän on myös vasemmistoliiton kunnanvaltuutettu, aluehallituksen jäsen sekä eduskuntavaaliehdokas.

Kategoriat
Näkökulmat

Ilmasto ei odota!

Ilmastokriisi ja luontokato ovat suuria ja merkittäviä, kaikkien meidän tulevaisuuteen vaikuttavia ilmiöitä. Suomessa parhaillaan oikeistopuolueet puhuvat valtavan velkataakan jättämisestä tuleville sukupolville, mutta itse kääntäisin huomion valtion velasta ilmastokriisiin ja luontokatoon. Millaisen planeetan me haluamme jättää tuleville sukupolville? Vuosi 2022 oli Suomessa 0,9 astetta lämpimämpi kuin pitkiin aikoihin mittaushistoriassa. Maapallon keskilämpötila nousee pian 1,5 asteen rajan yli ja sillä tulee olemaan peruuttamattomia vaikutuksia. Voisi ajatella, että jos haluat lapsillesi inhimillisemmän elämän mahdollisuuden, olet luonnonsuojelun ja ilmastokriisin torjumisen puolella.

Uutisista saamme seurata eri puolilla maailmaa tapahtuvia luonnonkatastrofeja, joissa ihmisiä menehtyy, kodit ja elinkeinot katoavat hetkessä. Maataloustutkijoiden mukaan jokainen lämpöasteen nousu ilmastossa syö 10 prosenttia maailman viljasadosta, kolmen asteen lämpötilan nousu syö ravinnon tuotantoa 30 prosenttia. Uusimmat tutkimukset osoittavat, että maankäyttösektori Suomessa on kääntynyt nieluista päästölähteeksi.

Mainos alkaa
Mainos loppuu

Vasemmistoliiton ohjelmissa on onneksi valtavasti erilaisia toimia, miten voimme omalta osalta olla pelastamassa luontoa ja ilmastoa.

Suomen tulee suojella valtion kaikki luonnontilaiset ja vanhat metsät. Nykyiset ohjelmat, Metso ja Helmi, ovat hyviä ohjelmia, mutta ongelmana on rahoituksen puute. Yksityiset metsänomistajat haluavat olla mukana suojelemassa metsiä, mutta ohjelmien rahoitus ei ole riittävä. Siksi rahoitusta tulee nostaa prosentuaalisesti vähintään puoleen prosenttiin BKT:sta.

Suomessa tulisi ennallistaa 30 prosenttia luonnosta luonnonmukaiseen tilaan. Metsien lisäksi tulee ennallistaa vesistöjä. Vesistöjen ja virtavesistöjen luonnollisia elinympäristöjä on palautettava luonnonmukaiseen tilaan. Tällä hetkellä vesistöjen huono kunto haittaa myös kalastajien elinkeinon harjoittamista. Myös kaupungeissa on otettava ennallistaminen huomioon esimerkiksi rakentamalla luontoa rakennetun ympäristön lomaan. Pohjois-Suomen osalta suojelutilanne on kohtalainen, asia koskee erityisesti Etelä-Suomen metsiä.

Maatalouden tuet tulee kohdistaa uudestaan niin, että ne kannustavat toimimaan luonnon ja ympäristön kannalta kestävästi myös ruoantuotannon osalta. Myös vesilaki sekä kaivoslaki tulee uudistaa.

Myös eläimet ja niiden oikeudet tulee ottaa huomioon määrittäen eläimet eläviksi olennoiksi, eikä rinnastaa niitä omaisuuteen tai esineeseen. Suomi näyttäytyy häpeäpilkkuna Euroopassa maana, jossa esim. turkistarhaus on sallittua. Turkistarhaus on menneisyyden toimiala, eikä sille ole enää sijaa nykymaailmassa. Onneksi nykyinen hallitus linjasi, ettei turkistarhaukselle enää myönnetä valtion avustuksia. Samaan aikaan kun ala kuihtuu ja toivon mukaan loppuu pian, on pidettävä huoli, etteivät tarhaajat jää tyhjän päälle.

Suomi näyttäytyy häpeäpilkkuna Euroopassa maana, jossa esim. turkistarhaus on sallittua.

Eläinten suojelua ja valvontaa voidaan parantaa lisäämällä lakiin eläinsuojeluasiamiehen ja eläinpoliisin virat. Lisäksi on lisättävä poliisin, rajavartiolaitoksen, tuomioistuinten ja erävalvonnan eläinsuojelun koulutusta. Eläinsuojelulakia on kehitettävä eläinten itseisarvon tunnistamisessa ja kiellettävä liikkumista estävät rakenteet, kuten porsitushäkit. Kaikki eläimille aiheutuva turha kärsimys tule kieltää, kuten haitallinen jalostustoiminta, eläinkokeet siltä osin, kuin on vaihtoehtoisia tapoja toimia. Eläinkokeita saisi tehdä vain lääketieteessä, jos muita tapoja ei ole. Eläinten hyvinvointi on siirrettävä ympäristöministeriöön, luonnonvaraisille eläimille, myös suurpedoille on taattava mahdollisuus elää lajille ominaista elämää osana ekosysteemiä. Uhanalaisten lajien metsästys on ehdottomasti kiellettävä.

Ympäristövaikutukset ja eläinten oikeudet tulee ottaa huomioon kaikessa päätöksenteossa. Vasemmistoliitto voi toimia tässä suunnannäyttäjänä. Tehdään yhdessä reilumpi huominen kaikille, ei harvoille!

Juha-Matti Mustonen

Kirjoittaja on vasemmistoliiton kansanedustajaehdokas, puoluevaltuutettu sekä Pohteen Vasemmiston aluevaltuustoryhmän avustaja Oulusta.

Kategoriat
Uutiset

Pohjois-Pohjanmaalta ehdokkaita eduskuntavaaleihin

Iissä kokoontunut Pohjois-Pohjanmaan Vasemmiston piirijärjestö asetti kahdeksan ensimmäistä ehdokasta ensi kevään eduskuntavaaleihin. Muut seitsemän nimeää piirihallitus myöhemmin. Lisäksi samaan Oulun vaalipiiriin kuuluva puolueen Kainuun piirijärjestö asettaa listalle kolme ehdokasta, jotka valitaan jäsenäänestyksellä.

Vakavat asiat hallitsivat keskustelua Pohjois-Pohjanmaan Vasemmiston piirikokouksessa Iin Järjestötalolla.

Pohjois-Pohjanmaan kevätpiirikokouksen nimeämät ehdokkaat ovat Katja Hänninen (Raahe), Jessi Jokelainen (Oulu), Taija Jyrkäs (Oulu), Jouni Jussinniemi (Pyhäjärvi), Olli Kohonen (Oulu), Juha-Matti Mustonen (Oulu), Pasi Niiranen (Ylivieska) ja Antti Tihinen (Pudasjärvi).

Mainos alkaa
Mainos loppuu

Piirikokous keskusteli eduskuntaryhmän puheenjohtajan Jussi Saramon ajankohtaiskatsauksen pohjalta Nato-jäsenyydestä. Venäjän raaka sota Ukrainassa on pakottanut uusiin arvioihin, ja puoluejohdon kanta jäsenyyden hakemisen puolesta sai kokousväeltä ymmärrystä, mutta Naton ideologia ei. Nato-keskustelu Suomessa koettiin hyvin yksipuoliseksi. Rauhantyötä ikänsä tehneet vasemmistolaiset ovat saaneet märkää rättiä kasvoilleen. Suuria kysymyksiä on auki: ydinaseet, sotilasmenot, YK:n asema. Toiveikkaan tulevaisuuden rakentaminen on käynyt vaikeammaksi.

Kokous keskusteli myös yhteisöllisyyden kuihtumisesta Suomessa. Yksinäisyys ja pelot lisäävät mielenterveyden ongelmia. Uuden aluehallinnon tulisikin tukea myös pienempiä maaseudun yhdistyksiä ja tapahtumia, jotka kokoavat ihmisiä yhteen.

Kategoriat
Näkökulmat

Tulevaisuushorisontteja

Sunnuntain eduskuntavaalien jakolinjat ovat tulleet selväksi viime viikkojen aikana. Vaalien tulevaisuusorientoituneimmat puolueet ovat vasemmistoliitto ja vihreät. Näissä puolueissa tunnustetaan täysimääräisesti tulevaisuuden suurin haaste Suomelle ja koko maapallolle. Se on ilmastonmuutos. Haluamme toimia nopeasti ja päättäväisesti ilmastonmuutoksen vaikutusten vaimentamiseksi. Hetki, jolloin tämän kehityskulun pysäyttäminen olisi ollut mahdollista, on jo ohitettu. Toivoa on kuitenkin olemassa.

Vasemmisto on samalla nostanut teemoissaan vahvasti esiin eriarvoisuuden torjunnan. Tavoitteiden keskiössä ovat panostukset koulutukseen ja sosiaalisesti oikeudenmukaisiin palveluihin. Nämä liittyvät puolueiden ihmiskuvaan, johon palaan vielä myöhemmin tässä kirjoituksessa. Myös työelämän radikaali muuttuminen tarvitsee uudenlaisia rohtoja ihmisten perusturvan ja mahdollisuuksien vahvistamiseksi.   

Vastakkaisessa päässä janalla on perussuomalaiset, joka rakentaa politiikkansa viholliskuville sekä menneisyyteen tähyilemällä. Heidän keskeisimmät teemansa vaaleissa ovat maahanmuuttajien demonisointi ja ilmastonmuutoksen vähättely. Laajempaa tulevaisuusvisiota ei ole. Puolueen siunaamaa, pienituloisia potkivaa leikkauspolitiikkaakin voidaan jatkaa, kunhan maahanmuuttajia ja maahanmuuttajataustaisia ihmisiä päästään syrjimään kaikin keinoin. 

Muut sijoittuvat näiden kahden näkemyksen välimaastoon. Takavuosina Suomen kolme suurinta puoluetta olivat sdp, keskusta ja kokoomus. Nämä puolueet jakoivat vuosikymmenien ajan vallan maassa kahden suuren ollessa vuorollaan hallituksessa ja kolmannen oppositiossa. Vesi happani lasissa ja pitkän tähtäimen tulevaisuusvisioita ei tarvinnut sen kummemmin miettiä. 

Nyt tilanne on muuttunut ja puolueet joutuvat pakon edessä uudistamaan ajatteluaan. Demareissa tietoisuus tulevaisuuden keskeisimmistä haasteista on kasvanut positiivisella tavalla. Keskusta ja kokoomus ovat puolestaan menettäneet Sipilän hallituksen leikkauspolitiikan yhteiskuntaan louhimien kuilujen vuoksi kannatustaan ja ovat lähteneet kalaan populistien järville. Esimerkkeinä toimivat kyseisten puolueiden kehittelemät olkiukot, jotka liittyvät muun muassa hakkuisiin ja lihansyönnin kieltämiseen. Samalla tulevaisuusvisiot ovat vesittyneet.

Progressiivisten ja konservatiivisten puolueiden johtoajatuksia erottaa myös ihmiskäsitys. Toisessa päässä janaa se on positiivinen, toisessa negatiivinen. Vasemmistossa kaikki ihmiset nähdään potentiaalisina toimijoina, joilla on itseisarvo.

Yleisradio julkaisi viime viikolla artikkelin, jossa arvioitiin puolueiden 2050-visioita eli sitä, millaiseksi puolueet näkevät Suomen kehittyvän 30 vuodessa. Asiantuntijat pitivät suurinta osaa papereista mitäänsanomattomina. Kehuja saivat vasemmistoliiton Li Anderssonin ja vihreiden Pekka Haaviston ajatukset.

Li Andersson kirjoittaa vastauksessaan kansantalouden, tuotannon ja palvelujen kehityksestä seuraavasti:

”Suomi on onnistunut lyhyessä ajassa toteuttamaan valtavan ekologisen rakennemuutoksen, jossa kestämättömään luonnonvarojen käyttöön perustuva saastuttava teollisuus on korvattu ympäristöllisesti kestävällä korkean lisäarvon tuotannolla. Tuottavuus on parantunut, suomalaisten osaaminen on mittavien koulutus- ja tutkimuspanostusten seurauksena maailman huippua, ja tuotannon jalostusarvo on parantunut huimasti. Suomen päästöt ovat selvästi nettonegatiiviset. Palveluiden merkitys on suuri, ja kulutuskysyntä on siirtynyt fyysisistä turhakkeista yhä enemmän palveluihin, digitaalisiin ympäristöihin ja muihin aineettomiin hyödykkeisiin.

Valtaosa suomalaisista saa elantonsa palkkatyöstä, mutta työhön käytettävän ajan määrä on vähentynyt, ja “perinteisen”, pysyviin palkkasuhteisiin perustuvan työn rinnalla on tullut useita uusia aktiivisuuden muotoja. Vastikkeeton perustulo täydentää toimeentuloa.

Suomi on globaali edelläkävijä muun muassa edistyksellisessä puhtaan energian teknologioissa, energiatehokkuudessa, tekoälyssä ja bioteknologiassa. Luonnonvarojen käyttö on vähentynyt radikaalisti, kun kiertotalouden ja materiaalitehokkuuden maksimointi ohjaa kaikkea tuotantoa. Yritystoimintaan aiemmin liittyneet ympäristötuhot, sekä ihmisoikeusloukkaukset ovat harvinaisia, kun sekä kansallinen että kansainvälinen lainsäädäntö velvoittaa yritykset toimimaan vastuullisesti.”

Ilmastonmuutoksen vaikutukset huomioiva ja suuntaa muuttava tulevaisuus ei ole siis dystopia vailla toivoa. Kuten Andersson kirjoittaa tulevaisuusesseessään, kestävyysvajetta lujemmin Suomea kalvaa tulevaisuusvaje. Ilmastonmuutoksen osalta Andersson viittaa vierailuunsa Lappeenrannan LUT-yliopistossa todetessaan, että ongelma ei ole teknologia, vaan poliitikkojen visioiden ja mielikuvituksen puute. Niitä visioita Suomi tarvitsee.

Progressiivisten ja konservatiivisten puolueiden johtoajatuksia erottaa myös ihmiskäsitys. Toisessa päässä janaa se on positiivinen, toisessa negatiivinen. Vasemmistossa kaikki ihmiset nähdään potentiaalisina toimijoina, joilla on itseisarvo. Tässä ajattelutavassa panostukset koulutukseen, terveydenhuoltoon ja sosiaaliturvaan eivät ole vain menoeriä vuosittaisissa budjeteissa kuten oikeistopuolueilla, vaan myös taloudellisesti kannattavaa politiikkaa – investointeja ihmisiin, kuten allekirjoittaneen kuntavaalisloganissa todettiin kaksi vuotta sitten.

Suomalainen hyvinvointivaltio on ollut modernistinen rakennusprojekti, jonka saavutukset ovat valtavan poliittisen kamppailun ansiota. Uudistuspolitiikan toteuttamisesta kunnian voivat ottaa vasemmistolainen työväenliike ja alkiolainen keskusta. Ne kummatkin ovat muuttaneet muotoaan vuosikymmenien kuluessa. Viimeksi mainitusta on valitettavasti tullut viime vuosina kylmän oikeistopolitiikan lippulaiva.

Tulevaisuuden haasteiden ratkaisemisessa tarvitaan uutta modernia punavihreää yhteistyötä, jossa kyetään jatkuvasti uudistamaan ajattelutapoja, luomaan uusia mahdollisuuksia ihmisille ja kunnioittamaan ihmisarvoa itseisarvona. Sunnuntaina kyse on juuri näistä asioista. Muista käyttää äänesi tulevaisuudelle!   

Tilaa Kansan Tahto - Vasemmistolainen aikakauslehti pohjoisesta

Kansan Tahto on vasemmistolainen aikakauslehti ja mielipide- ja kulttuurilehti.

Mäkelininkatu 29 C,
90100 Oulu

Puh. (08) 537 1722
ilmoitukset@kansantahto.fi
toimitus@kansantahto.fi

Viimeisimmät artikkelit

Viimeisimmät UUTISET