Avainsana: eduskuntavaalit

Sunnuntain eduskuntavaalien jakolinjat ovat tulleet selväksi viime viikkojen aikana. Vaalien tulevaisuusorientoituneimmat puolueet ovat vasemmistoliitto ja vihreät. Näissä puolueissa tunnustetaan täysimääräisesti tulevaisuuden suurin haaste Suomelle ja koko maapallolle. Se on ilmastonmuutos. Haluamme toimia nopeasti ja päättäväisesti ilmastonmuutoksen vaikutusten vaimentamiseksi. Hetki, jolloin tämän kehityskulun pysäyttäminen olisi ollut mahdollista, on jo ohitettu. Toivoa on kuitenkin olemassa.

Vasemmisto on samalla nostanut teemoissaan vahvasti esiin eriarvoisuuden torjunnan. Tavoitteiden keskiössä ovat panostukset koulutukseen ja sosiaalisesti oikeudenmukaisiin palveluihin. Nämä liittyvät puolueiden ihmiskuvaan, johon palaan vielä myöhemmin tässä kirjoituksessa. Myös työelämän radikaali muuttuminen tarvitsee uudenlaisia rohtoja ihmisten perusturvan ja mahdollisuuksien vahvistamiseksi.   

Vastakkaisessa päässä janalla on perussuomalaiset, joka rakentaa politiikkansa viholliskuville sekä menneisyyteen tähyilemällä. Heidän keskeisimmät teemansa vaaleissa ovat maahanmuuttajien demonisointi ja ilmastonmuutoksen vähättely. Laajempaa tulevaisuusvisiota ei ole. Puolueen siunaamaa, pienituloisia potkivaa leikkauspolitiikkaakin voidaan jatkaa, kunhan maahanmuuttajia ja maahanmuuttajataustaisia ihmisiä päästään syrjimään kaikin keinoin. 

Muut sijoittuvat näiden kahden näkemyksen välimaastoon. Takavuosina Suomen kolme suurinta puoluetta olivat sdp, keskusta ja kokoomus. Nämä puolueet jakoivat vuosikymmenien ajan vallan maassa kahden suuren ollessa vuorollaan hallituksessa ja kolmannen oppositiossa. Vesi happani lasissa ja pitkän tähtäimen tulevaisuusvisioita ei tarvinnut sen kummemmin miettiä. 

Nyt tilanne on muuttunut ja puolueet joutuvat pakon edessä uudistamaan ajatteluaan. Demareissa tietoisuus tulevaisuuden keskeisimmistä haasteista on kasvanut positiivisella tavalla. Keskusta ja kokoomus ovat puolestaan menettäneet Sipilän hallituksen leikkauspolitiikan yhteiskuntaan louhimien kuilujen vuoksi kannatustaan ja ovat lähteneet kalaan populistien järville. Esimerkkeinä toimivat kyseisten puolueiden kehittelemät olkiukot, jotka liittyvät muun muassa hakkuisiin ja lihansyönnin kieltämiseen. Samalla tulevaisuusvisiot ovat vesittyneet.

Progressiivisten ja konservatiivisten puolueiden johtoajatuksia erottaa myös ihmiskäsitys. Toisessa päässä janaa se on positiivinen, toisessa negatiivinen. Vasemmistossa kaikki ihmiset nähdään potentiaalisina toimijoina, joilla on itseisarvo.

Yleisradio julkaisi viime viikolla artikkelin, jossa arvioitiin puolueiden 2050-visioita eli sitä, millaiseksi puolueet näkevät Suomen kehittyvän 30 vuodessa. Asiantuntijat pitivät suurinta osaa papereista mitäänsanomattomina. Kehuja saivat vasemmistoliiton Li Anderssonin ja vihreiden Pekka Haaviston ajatukset.

Li Andersson kirjoittaa vastauksessaan kansantalouden, tuotannon ja palvelujen kehityksestä seuraavasti:

”Suomi on onnistunut lyhyessä ajassa toteuttamaan valtavan ekologisen rakennemuutoksen, jossa kestämättömään luonnonvarojen käyttöön perustuva saastuttava teollisuus on korvattu ympäristöllisesti kestävällä korkean lisäarvon tuotannolla. Tuottavuus on parantunut, suomalaisten osaaminen on mittavien koulutus- ja tutkimuspanostusten seurauksena maailman huippua, ja tuotannon jalostusarvo on parantunut huimasti. Suomen päästöt ovat selvästi nettonegatiiviset. Palveluiden merkitys on suuri, ja kulutuskysyntä on siirtynyt fyysisistä turhakkeista yhä enemmän palveluihin, digitaalisiin ympäristöihin ja muihin aineettomiin hyödykkeisiin.

Valtaosa suomalaisista saa elantonsa palkkatyöstä, mutta työhön käytettävän ajan määrä on vähentynyt, ja “perinteisen”, pysyviin palkkasuhteisiin perustuvan työn rinnalla on tullut useita uusia aktiivisuuden muotoja. Vastikkeeton perustulo täydentää toimeentuloa.

Suomi on globaali edelläkävijä muun muassa edistyksellisessä puhtaan energian teknologioissa, energiatehokkuudessa, tekoälyssä ja bioteknologiassa. Luonnonvarojen käyttö on vähentynyt radikaalisti, kun kiertotalouden ja materiaalitehokkuuden maksimointi ohjaa kaikkea tuotantoa. Yritystoimintaan aiemmin liittyneet ympäristötuhot, sekä ihmisoikeusloukkaukset ovat harvinaisia, kun sekä kansallinen että kansainvälinen lainsäädäntö velvoittaa yritykset toimimaan vastuullisesti.”

Ilmastonmuutoksen vaikutukset huomioiva ja suuntaa muuttava tulevaisuus ei ole siis dystopia vailla toivoa. Kuten Andersson kirjoittaa tulevaisuusesseessään, kestävyysvajetta lujemmin Suomea kalvaa tulevaisuusvaje. Ilmastonmuutoksen osalta Andersson viittaa vierailuunsa Lappeenrannan LUT-yliopistossa todetessaan, että ongelma ei ole teknologia, vaan poliitikkojen visioiden ja mielikuvituksen puute. Niitä visioita Suomi tarvitsee.

Progressiivisten ja konservatiivisten puolueiden johtoajatuksia erottaa myös ihmiskäsitys. Toisessa päässä janaa se on positiivinen, toisessa negatiivinen. Vasemmistossa kaikki ihmiset nähdään potentiaalisina toimijoina, joilla on itseisarvo. Tässä ajattelutavassa panostukset koulutukseen, terveydenhuoltoon ja sosiaaliturvaan eivät ole vain menoeriä vuosittaisissa budjeteissa kuten oikeistopuolueilla, vaan myös taloudellisesti kannattavaa politiikkaa – investointeja ihmisiin, kuten allekirjoittaneen kuntavaalisloganissa todettiin kaksi vuotta sitten.

Suomalainen hyvinvointivaltio on ollut modernistinen rakennusprojekti, jonka saavutukset ovat valtavan poliittisen kamppailun ansiota. Uudistuspolitiikan toteuttamisesta kunnian voivat ottaa vasemmistolainen työväenliike ja alkiolainen keskusta. Ne kummatkin ovat muuttaneet muotoaan vuosikymmenien kuluessa. Viimeksi mainitusta on valitettavasti tullut viime vuosina kylmän oikeistopolitiikan lippulaiva.

Tulevaisuuden haasteiden ratkaisemisessa tarvitaan uutta modernia punavihreää yhteistyötä, jossa kyetään jatkuvasti uudistamaan ajattelutapoja, luomaan uusia mahdollisuuksia ihmisille ja kunnioittamaan ihmisarvoa itseisarvona. Sunnuntaina kyse on juuri näistä asioista. Muista käyttää äänesi tulevaisuudelle!