Eläkeläiset ry:n 20. edustajakokous on käynnissä Kylpylähotelli Kuntorannassa Varkaudessa.

Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Martti Korhonen painotti kokouksen avauspuheessaan, että eläkeläisiltä riittää tukea ja solidaarisuutta myös nuoremmille sukupolville.

– Julkisessa keskustelussa halutaan antaa usein sellainen kuva, että eläkeläisten joukko olisi huolissaan pelkästään itsestään. Minä taas uskallan väittää, että valtaosa eläkeläisväestämme huolehtii nimenomaan läheisistään, lapsistaan ja lapsenlapsistaan enemmän kuin itsestään. Mutta olemme huolissamme myös etenkin eläkeläisköyhyyden lisääntymisestä. Se vie pohjan pois turvatulta vanhuudelta ja käytännön isovanhemmuudelta.

“Emme vaadi mitään erityiskohtelua terveydenhuoltoon emmekä vanhustenhuoltoon, mutta vaadimme sellaista tasoa, että ihminen voi turvallisin mielin elää elämäänsä.”

– Emme vaadi mitään erityiskohtelua terveydenhuoltoon emmekä vanhustenhuoltoon, mutta vaadimme sellaista tasoa, että ihminen voi turvallisin mielin elää elämäänsä. Emme hyväksy sitä, että on valittava joko ruoka tai lääkkeet. Emme hyväksy sitä, että vanhuksen on pelättävä asunnon menettämistä tai sitä, saako hoitoa.

Korhonen oli huolissaan siitä, että ympäröivässä yhteiskunnassa viime vuosina tapahtuneet muutokset eivät ole olleet eläkeläisten näkökulmasta positiivisia. Yhteiskunnallinen kovuus on hänen mukaansa lisääntynyt merkittävästi sekä puheissa että teoissa.

 

Yhdessä tekeminen torjuu yksinäisyyttä, digitalisaatio haltuun koulutuksella

– Yksinäisyys on yhä kasvava ongelma, yksin elävien määrä tulee vain entisestään kasvamaan vaikka yhden hengen talous on yleisin perhekoko Suomessa jo nyt, Korhonen sanoi.

– Meidän tehtävämme on luoda edellytyksiä yhdessä harrastamiseen oli se sitten opiskelua, liikkumista, tanssia tai laulua. Mikä muu voi paremmin torjua yksinäisyyttä kuin mukava yhdessä tekeminen matalan kynnyksen järjestössä, jossa jokainen voi olla oma itsensä.

Erityisen tärkeää on Korhosen mukaan vastata koulutuksella digitalisaation tuomaan muutokseen.

“Digitalisaatiosta on tullut itseisarvo, jonka avulla markkinat ohjaavat ja myyvät sekä luovat tarpeita, jotka ilahduttavat lähinnä myyjän lompakkoa.”

– Ilman digitalisaation hallitsemista uhkaa syrjäytyminen monesta palvelusta tai ainakin heikko asema palveluiden asiakkaana. Tässä asiassa tietynlainen vauhtisokeus on jo iskenyt. Digitalisaatiosta on tullut itseisarvo, jonka avulla markkinat ohjaavat ja myyvät sekä luovat tarpeita, jotka ilahduttavat lähinnä myyjän lompakkoa. Vaikka vanhalla tietokoneella vielä pärjäisi, vaatii uusi ohjelmaversio uuden koneen eikä vanhalla käyttöjärjestelmällä voikaan enää hoitaa pankkiasioitaan. Haluamme pitää jäsenistömme kehityksessä mukana, siksi panostamme Verkko ja vempaimet hallintaan -hankkeeseemme.

 

Kaikki kiinnostuneet tervetulleita mukaan

Korhonen huomautti, että järjestötoimintaan osallistuminen ei enää ole itsestäänselvyys.

– Emme elä enää siinä sotien jälkeisessä yhteiskunnassa, jossa työväenliikkeen kunniatehtävä oli rakentaa talkoilla järjestötalot ja tarjota työläisperheiden lapsille tervehenkisiä harrastusmahdollisuuksia. Nyt järjestöiltä odotetaan palveluita, eikä talkoohenki ole entisissä voimissaan.

– Tämä ei tarkoita sitä, että meidän olisi vain tyydyttävä tilanteeseen. Päinvastoin: meidän on yhdessä haettava uusia eläkeläisiä kiinnostavia asioita ja harrastuksia, joilla saamme ihmiset mukaan. Haasteena on tavoittaa ihmiset heidän eläköityessään ja pystyä muuttamaan toimintaamme heitä kiinnostavaksi ja tarjota heille mahdollisuuksia toiminnan uudistamiseen. Jokaisen uuden jäsenen on voitava tuntea itsensä tervetulleeksi!

Tänään 63-vuotiaana eläköityvä harvoin tuntee itseään vielä eläkevaariksi tai -mummoksi.

Tänään 63-vuotiaana eläköityvä harvoin tuntee itseään vielä eläkevaariksi tai -mummoksi. Eläkkeelle jääminen merkitsee monelle mahdollisuuksia vihdoin toteuttaa itseään ja saada omaa aikaa. Miten näihin haaveisiin mahtuu järjestötoiminta muiden eläkeläisten kanssa? Vapaa-ajan tarjontaa on aina vain enemmän, viikottainen kerho ei houkuttele kaikkia eivätkä eläkeläiset ole tasapäinen joukko, meitä on moneksi.

– Uusien jäsenten saamiseksi olemme alkaneet rakentaa tiivistä yhteistyötä ammattiliittojen kanssa rakentaaksemme sillan sieltä meille. Toimintamme on monipuolista ja sen järjestäjillä on paljon osaamista. Kynnys tulla mukaan toimintaan on pidetty niin matalana kuin se on mahdollista niin, että kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita mukaan. Järjestötoiminta on meidän toimintamme runko ja tukipilari.

 

”Ylpeä aktiivisesta jäsenistöstä”

Korhonen nosti esiin sen, että jäsenyhdistykset lähettivät nyt kokoontuvalle edustajakokoukselle 180 aloitetta.

– Olen iloinen ja hieman ylpeäkin siitä, että meillä on näin aktiivista jäsenistöä. Myös yhteiskunnan on nähtävä, että me eläkeläiset olemme yhteiskunnalle valtava voimavara, emme kuluerä tai mikään eläkepommi.

Jokin aika sitten uutisoitiin eläkeläisten kasvaneesta varallisuudesta ja 2 300 euron nettotuloista kuukaudessa. Tiedot perustuvat Eläketurvakeskuksen tutkimukseen. Aihe on herättänyt paljon keskustelua sosiaalisessa mediassa ja eläkeläisten parissa.

Jutun luvut eivät kuitenkaan vastaa kainuulaisten eläkeläisten todellisuutta.

Kainuussa oli vuoden 2015 lopussa 27 453 eläkeläistä. Heistä 3 667 sai eläkettä alle 800 euroa kuukaudessa ja alle 1 100 euroa kuukaudessa sai Kainuussa 9 818 eläkeläistä. Reilusti yli puolella koko maakunnan eläkeläisistä eli 15 585 henkilöllä eläke jäi alle 1 400 euron kuukaudessa. (Eläketurvakeskus)

Kun hyvätuloisimmatkin huomioidaan, on keskieläke Kainuussa vain 1 437 euroa kuukaudessa.

Kun hyvätuloisimmatkin huomioidaan, on keskieläke Kainuussa vain 1 437 euroa kuukaudessa.

Kela puolestaan kertoo, että asumistukea sai vuoden 2016 lopussa Kainuussa 3 689 eläkeläistä ja asumistuki oli keskimäärin 197 euroa kuukaudessa. Vuokra-asunnoissa asuvia asumistukea saavia eläkeläisiä oli 3 319 ja omistusasunnoissa asuvia 370.

Vuoden alussa lähes kaikkien Kelan etuuksien euromäärät muuttuvat, kun kansaneläkeindeksi jäädytetään ja sitä leikataan 0,85 prosenttia vuoden 2016 tasosta. Kansaneläkeindeksin muutos vaikuttaa kansaneläkkeisiin ja takuueläkkeisiin sekä kaikkiin muihin etuuksiin, jotka on sidottu kansaneläkeindeksiin. Käytännössä indeksitarkistus pienentää kansaneläkeindeksiin sidottuja etuuksia joitakin kymmeniä senttejä päivässä tai enintään alle 10 euroa kuukaudessa. (Kela)

Tilastoluvut kainuulaisen eläkeläisen arjesta kertovat jotain aivan muuta kuin median levittämä mielikuva eläkeläisten suurista tuloista ja vaurastumisesta.

Toki Kainuussakin on varakkaita eläkeläisiä, joilla on hyvä eläke sekä asunto- ja muuta varallisuutta. Tosin omakotitalonkin arvo on Kainuun kylillä jotain aivan muuta kuin etelän kaupungeissa.

Kaikki eläkeläiset eivät ole varakkaita, vaan suuren osan toimeentulo on hyvin niukka. Jokaista ostosta joutuu harkitsemaan jopa reseptilääkkeitä myöten.

Kaikki eläkeläiset eivät ole varakkaita, vaan suuren osan toimeentulo on hyvin niukka.

Jo ennestään pienten eläkkeiden leikkaukset vain kasvattavat eriarvoisuuden kuilua ja eläkeläisköyhyys on monelle todellisuutta. Sen myöntävät asiantuntijatkin.

Huonoimmassa asemassa ovat pelkkää kansaneläkettä saavat ja pienipalkkaiset, yksinelävät naiset. Köyhyysrajan alapuolelle ovat jääneet myös monet nuorena työkyvyttömyyseläkkeelle joutuneet.

Paras tapa auttaa näitä heikoimmassa asemassa olevia on kansaneläkkeen tasokorotus, indeksileikkausten peruminen ja hyvien julkisten palvelujen saatavuus.

Kaikesta huolimatta, toivon jokaiselle kainuulaiselle eläkeläiselle iloa ja voimia elämään.

Äänestäjinä valitsemme, mitkä arvot ovat pohjana, kun kotikuntamme asioista päätetään. Kysymys on meidän jokaisen arjen sujuvuuteen ja elämisen ehtoihin vaikuttavista tärkeistä asioista. Äänestämällä ja itsekin ehdokkaaksi asettumalla saamme eläkeläistenkin elämäntilanteen tarpeet huomioonotetuksi kuntamme hallintoelimissä.

Pidämme tärkeänä, että palvelut tuotetaan lähellä, niihin pääsy on esteetöntä myös pyörätuolilla ja rollaattorilla ja että elämä olisi muutenkin turvallista kunnassamme.

Pidämme tärkeänä, että palvelut tuotetaan lähellä, niihin pääsy on esteetöntä myös pyörätuolilla ja rollaattorilla ja että elämä olisi muutenkin turvallista kunnassamme.

Odotamme, että kuntapäättäjät kantavat vastuun palveluista eikä yksityistä tai pakkoyhtiöitä niitä demokraattisen päätöksenteon tavoittamattomiksi. Hyvän hoivan takeeksi on huolehdittava myös ammattitaitoisen henkilöstön riittävyydestä palvelutuotannossa.

Terveyskeskusmaksut tulisi poistaa, lääkkeiden ja matkakulujen omavastuuosuuksia alentaa, jotta pienten eläkkeiden varassa elävät eivät joutuisi turvautumaan toimeentulotukeen.

Liikuntapalvelujen saaminen maksuttomiksi yli 65-vuotiaille pitäisi yllä eläkeläisten toimintakykyä ja fyysistä kuntoa, mikä toisi säästöjä sairaanhoitokuluissa ja vaikuttaisi myönteisesti ikäihmisten elämänlaatuun. Maksuttomat, esteettömät, kunnan järjestämät eläkeläistoiminnan tilat palvelisivat myös samaa tavoitetta.

Kunnallisten vanhusneuvostojen toimintaedellytyksistä on huolehdittava myös jatkossa, vaikka tulevan maakuntahallinnon yhteyteen tulee vastaava elin, sillä kunnille jää vielä paljon tehtäviä, joista päätettäessä tarvitaan ikäihmisten näkökulman esiintuomista.

Käyttämällä äänioikeuttamme ja asettumalla ehdokkaaksi voimme vaikuttaa, että tulevissa kuntapäättäjissä on eläkeläisiä ja muita eläkeläisten arkea ja tarpeita tuntevia henkilöitä.

 

Eläkeläiset ry:n Lapin Aluejärjestö ry
Aluetoimikunnan kokous Rovaniemellä 24.02.2017

Pitkän ja vaiherikkaan elämän elänyt maalari Arvi Pääkkönen, 86, rohkaistui Kajaanin Eläkeläisten viikottaisessa historiallis-yhteiskunnallisessa keskustelukerhossa kuljettuaan julkaisemaan omakustanteena elämäkertansa.

Näin näki pöytälaatikosta päivänvalon 250 sivua tiukkaa tekstiä eli Ihmisiä elämän rakennustelineillä.

Kirjan tausta on sikäli erikoinen, että sen pani alulle aikansa Suomen ehdottomasti tunnetuin Kalevalan tuntija ja tutkija, professori Väinö Kaukonen.

Kajaani, Kuhmo ja Suomussalmi keksivät 1980-luvulla tavoitella matkailutulot mielessä Kalevalaan nojaavaa kulttuurikeskittymää.

Kaikilla kolmella oli hyvät perusteensa, sillä Elias Lönnrot Kainuun piirilääkärinä asui Kajaanissa, jopa kirjoitti osan Kalevala-tuotannostaan asuessaan Paltaniemen Hövelössä. Talossa, jossa Eino Leino syntyi muutama vuosikymmen myöhemmin.

Runoja Lönnrot keräsi myös Kuhmossa ja Suomussalmella niiden kautta Vienan puolelle rajan taakse kulkiessaan.

Niinpä alan auktoriteetti Väinö Kaukonen kutsuttiin Kainuuseen kiertämään kilpailevat paikkakunnat, kuulemaan niiden suunnitelmat ja lausumaan mielipiteensä.

 

Professori oli suu auki

Kaukonen aloitti Kajaanista, jossa osallistui Suomi–Neuvostoliitto-seuran tilaisuuteen, seuran kunniajäsen kun oli. Kokouksen jälkeen piti katsoa professorille kuski, jolloin Matti Reinikka keksi, että Pääkkös-Arvihan se joutaa ja on kunnon autokin.

Niin parivaljakko lähti kesähelteellä ja aikansa tietä mentyä Kaukonen alkoi kiinnittää huomiota Arvin puheeseen kysellen, että mitä ”puikkaaminen” ja muutamat sanat tarkoittavat kun ei ollut niitä kuullut.

Petäjäniemen lomakylässä kuhmolaiset, jotka Kalevalakylän lopulta ristikseen saivat, esittelivät suunnitelmiaan. Reissu jatkui kohti Suomussalmea ja Domnan Pirttiä, kunnes tuli luonnollinen tarve pysähtyä hienolle mäntykankaalle.

– Komea solmiohongikko, sanoi Arvi Pääkkönen, kun autoon taas astuivat ja professori oli suu auki kun ei moista ilmausta ollut ennen kuullut.

– Paluumatkalla Suomussalmelta Kaukonen vannotti, että pitää kirjoittaa nuo ilmaisut ja matkalle kertomani jutut talteen, Arvi Pääkkönen nyt hymähtää.

Professori kuoli muutama vuosi käyntinsä jälkeen, mutta ajatus jäi elämään ja Arvi alkoi naputella konetta.

Professori kuoli muutama vuosi käyntinsä jälkeen, mutta ajatus jäi elämään ja Arvi alkoi naputella konetta. Piti väliin vuosienkin taukoja, mutta sai urakan tehtyä.

 

Kiisulla tapettiin kotimökistä lutikat

Ihmisiä elämän rakennustelineillä jakautuu tavallaan kahteen osaan. Alkaa siitä kun Arvi syntyy tallista väsättyyn ihmisasumukseen nykyään Kajaaniin kuuluvassa Nakertajassa sekä kuvaa lapsuutta ja nuoruutta sotaväkiaikoineen. Toinen osa on työelämää, joka kuljettaa rakennuksilla ja asuntoremonteissa, vieden lopulta maalarien ammattiosaston puheenjohtajan yksityisyrittäjäksi.

Alkuosa kuvaa kovaa elämää tehtaan varjossa, sillä joen toisella puolen sauhusi Kajaani Oy:n Tihisenniemen tehdas, jonne soudettiin töihin jos töihin päästiin. Arvin samanniminen isä joutui vuosiksi yhtiön mustalle listalle, koska ei antanut yhtiön herroille valtakirjaa äänestää Svinhufvudia presidentinvaaleissa eikä liittynyt suojeluskuntaan.

Elinolosuhteet olivat ankeat, elämä usein kunnan jauhojen varassa ja petivaatteina tehtaan kova selluvillahuopa.

Kun isä-Arvi pääsi rakentamaan perheelle oman mökin, niin 4×4 metrin huonetta asutti vanhempien ohella kuusi lasta. Mökki oli maapohjalla ja kun tilkkeiksi tuotiin sammalta, niin samalla tulivat metsälutikat, jotka russakoiden ohella tekivät isoa haittaa yöunille.

Niinpä tehtaan kiisulasta tuotiin rikkimöhkäleitä pataan, pantiin tulet alle ja väki pariksi päiväksi pihalle. Sitten kuolleita russakoita ja lutikoita olikin lattialla lakaistavaksi asti, vaan osa jäi seinärakoihin henkiin ja käsittely piti vielä uusia.

 

Lisää on jo pyydetty

Monta värikästä tarinaa vanhan Nakertajan, Asuntolan ja Suvantolan ihmistä Arvilla on kerrottavana saksanjääkäristä opettajana toimineeseen pikku-Hitleriin. On sekin, kuinka Arvi kaverinsa Okan Kipparin kanssa oli sota-aikana pikkupoikana tehtaalla töissä ja joutui nuhteluun, kun esti venäläisten sotavankien pahoinpitelyä.

Ihan oma lukunsa ovat Arvin värikkäät vaiheet varusmiespalveluksen aikana sotien jälkeen. Vastaaviin kuvauksiin en ole törmännyt.

Ihan oma lukunsa ovat Arvin värikkäät vaiheet varusmiespalveluksen aikana sotien jälkeen. Vastaaviin kuvauksiin en ole törmännyt.

Tekstissä käytetään paljon kansankieltä, koska Arvi Pääkkönen on halunnut kirjoittaa kuten on puhuttu. Monia ihmisiä hän puhuttelee vain etu- tai lempinimillä ja on jonkun nimen muuttanutkin, jottei tule hankausta jälkeenjääneiden kanssa.

Erityisesti rakennushommia tehneitä puhuttelee parhaiten kirjan loppuosa, mutta on siinä antia muillekin.

Missään kirjakaupoissa Arvi Pääkkösen muistelmakirjaa ei ole myynnissä eikä Arvikaan sitä oikeastaan myy, perii vain painokulut. Juttuja olisi enempäänkin ja jotkut ovat jo lisää pyytäneet.

Enempää ei kuitenkaan ole suunnitelmissa Arvilla, jonka vaimo Irma teki pitkän työpäivän Kansan Tahdossa, viimeiseksi lehden ilmoituspäällikkönä.

Eläkeläiset ry:n Kalevi Kivistö: Sähköisen postilaatikon valmistelijoille jäitä hattuun

 

Sähköisen postilaatikkouudistuksen valmistelijoiden pitäisi panna jäitä hattuun, kehottaa Eläkeläiset ry:n valtuuston puheenjohtaja Kalevi Kivistö.

– Uuteen järjestelmään ei pitäisi rynnätä suin päin. Ainakin vanhemmille ikäluokille pitäisi varata automaattisesti mahdollisuus asioida viranomaisten kanssa tavalla, johon he ovat tottuneet ja oppineet. Muussa tapauksessa syrjäytyminen yhteiskunnan normaalista toiminnasta saa vielä uudet kasvot, varoitti Kivistö. Hän puhui sunnuntaina Kokkolan Eläkeläiset ry:n 50-vuotisjuhlassa. (lisää…)