• Mäkelininkatu 29 C, Oulu, puh. (08) 537 1722
Facebook Twitter Instagram

Kuukauden kolumni

Kansan Tahto

70 € / vuosi
Tilaa nyt »

Tekijä: Mielipide

Kategoriat
Lukijoilta

Inarin- ja metsäsaamelaisetkin ovat alkuperäiskansaa

Viitaten Anni Ahlakorven tässä lehdessä julkaistuun kolumniin, on todettava, että äänestysluettelon ulkopuolelle jätetyt inarinsaamelaiset ja metsäsaamelaiset eivät tosiaankaan ole tarinan ”pispalalaisia”. Vertaus on ala-arvoinen ja absurdi. Inarin- ja metsäsaamelaiset ovat Inarissakin alueensa alkuperäiskansaa. ”Kukaan ei ole meistä kuullut, että me olisimme tulleet tänne mistään”, sanoo inarinsaamelaisista saamelaiskirjailija Johan Tuur. Me olemme täällä aina olleet, pidemmälle kuin yksikään historian kirja tuntee.

Suomenkieleen vastoin tahtoamme kirkon ja hallitsijan toimin pakotetuiksi tulemisemme on historiasta todeksi osoitettu. Esivanhempamme vastustelivat, mutta ei auttanut. Kielen vaihdon vastustamisesta luetut käräjäoikeuden tuomiot kertovat korutonta kieltään. Ne löytyvät Norrbottenin läänin käräjäkirjoista 1700-luvulta alkaen. Sakkoja, pakkotyötä kirkon hyväksi, kirkon porstuassa häpeäistuntoja, jopa raipaniskuja tuomittiin ja pantiin täytäntöön. Tämä tapahtui pappien ja kruunun voutien kulkureittien varrella. Nämä alueen valtaväylät ovat nykyisiä alueen asutustaajamia. Syrjemmällä ja tuntureiden takana eläneet säästyivät pakkotoimilta ja säilyttivät kielensä paremmin. Oulun piispa Keskitaloa odotetaan Inariin, pakanuuden karkotuksen ajan ja kristinuskon juurruttamisen tapahtumien vuoksi.

Emme me ole tippaakaan huonompia saamelaisia, vaikka meitä ei nyt intressisyistä haluttaisikaan hyväksyä vaaliluetteloon.

Kielensä pakotettuina menettäneistä saamelaisista monet ovat vaaliluettelossa olevien verisukulaisia. Emme me ole tippaakaan huonompia saamelaisia, vaikka meitä ei nyt intressisyistä haluttaisikaan hyväksyä vaaliluetteloon. Kun vaalilautakunnan intresseihin ei kuulu meidän tunnustaminen, tai tunnistaminen, silloin on syytä kysyä Inarin- tai metsäsaamelaisilta meidän saamelaisuudestamme. Kuten muutkin saamelaisryhmät, me kyllä tiedämme, kuka kuuluu kansaamme.

Mutta meiltä ei kysytä, koska pohjoissaamelaiset hallitsevat enemmistöllään saamelaiskäräjiä ja määräävät kaiken. He ovat yhteydessä oikeusministeriöön ja pääsevät mm. saamelaiskäräjä-lainvalmisteluryhmiin. He ovat enemmistöllään halunneet hallita kaikkea; sanella maankäytön, nyt myös yksityismailla. He hallitsevat valtion saamelaiskäräjille osoittamia varoja, saamelaiskäräjien virkoja. He hallitsevat suvereenisti myös tiedotuksen, Yle Sápmi. Kaiken huipuksi he vielä Inarista Sajoksen kulttuurikeskuksesta käsin toimien, piittaamattomuudellaan lamaannuttavat inarinsaamelaista kulttuuriakin, tuoden tilalle omaansa. Itseidentifikaatio, saamelaiseen sukuun identifioituminen ja kuuluminen, sekä ulkoinen vaalilautakunnan hylkääminen ovat räikeässä ristiriidassa keskenään. Saamelaiskäräjien hallitus lopuksi valitsee tai hylkää halutut potentiaaliset uudet äänestäjänsä.

Kari Kyrö
Saamelaiskäräjien jäsen
Inari

Kategoriat
Lukijoilta

Poliittisen muistin mitta

Viimeisimmästä kirjoituksestani sain palautetta, jonka mukaan ikäihmisten kotihoito on jäänyt julkisessa keskustelussa ikäihmisten ympärivuorokautisessa hoidossa paljastuneiden epäkohtien jalkoihin. Huomio on täysin oikea, mutta itse en valitettavasti siitä hämmästy. Suomalaisten poliittinen muisti on valitettavan lyhyt. Sen osoitti viime viikolla se, kuinka nopeasti ikäihmisten asia tipahti sivuraiteille julkisessa keskustelussa mäkihyppääjä Matti Nykäsen poismenon noustessa otsikkoihin. Rauha Matin sielulle, mutta valitettavasti tämä kertoo jotain hälyttävää tästä ajasta.

Minut valtasikin tietynlainen toiveikkuus saamani palautteen pohjalta. Ainakin osa ihmisistä on valmiita kiinnittämään huomioita muihinkin asioihin, kuin niihin, joita iltapäivälehdet otsikoissaan meille tarjoavat. Asia on nimittäin täysin oikea ja vakava, sillä pyöreästi puolet palveluiden piirissä olevista ikäihmisistä on nimenomaan kotihoidon palveluiden piirissä.

Ajatus kotona asumisesta mahdollisimman pitkään on hieno ja kaunis. Kukapa ei tahtoisi elää tutussa ja turvallisessa ympäristössä mahdollisimman pitkään. Tähän hienoon ja kauniiseen ajatukseen sisältyy vaan sitten toisaalta vaade siitä, että elämä kotona olisi ihmisarvoista ja turvallista. Omiin silmiini tilanne näyttäytyy kaoottisena: ylityöllistetyt hoitajat rientävät paikasta toiseen minuuttiaikataululla, ikäihmiset koittavat sinnitellä omillaan liian pitkään ja ikäihmisten lähimmäiset tuskailevat sen kanssa, kuinka kotona todella pärjätään.

Kukapa ei tahtoisi elää tutussa ja turvallisessa ympäristössä mahdollisimman pitkään.

Suunnitelmallinen hoiva ja hoito, kuntouttava työote, kohtaaminen ja välittämisen kokemuksen jakaminen jäävät tällöin vääjäämättä korulauseiksi, vaikka jokainen hoitaja varmasti mielellään tekisi nämä sanat jokapäiväiseksi toiminnaksi. Ikäihmisten määrä ei ole tulevaisuudessa vähenemässä, päin vastoin. Istuvan Sipilän hallituksen leikkaukset kuntien valtionosuuksiin eivät ole parantaneet mahdollisuuksia vastata kasvaviin tarpeisiin, käytännössä joko laitetaan kunta velkaantumaan tai kuntalaiset kärsimään. Kummassakaan ei liiemmin järkeä ole.

Julkista keskustelua on syytä käydä myös kotihoidon tilanteesta ja siitä, vastaako esimerkiksi siellä oleva hoitajamäärä ja sitä kautta hoidon taso käsitystämme laadukkaasta, ihmisarvoisesta elämästä. Esperi Caren toimitusjohtaja tienasi vuonna 2017 yhteensä 6 miljoona euroa. Kotihoidossa työskentelevällä lähihoitajalla kestää kutakuinkin 40 vuotta tienata tuosta summasta viidennes. Oikeudenmukaisuutta Suomessa vuonna 2019. Ehkä kyse on pohjimmiltaan kuitenkin arvovalinnoista, siitä minkä koemme tärkeäksi ja panostamisen arvoiseksi.

Toivottavasti tätä, kuin montaa muutakin asiaa pidetään esillä julkisessa keskustelussa näin vaalien alla, mutta ennen kaikkea myös niiden jälkeen. Suomalaisen poliittisen muistin mitta on nimittäin yhtä lyhyt kuin kieli vyön alla juoksevan hoitajan visiitti ikäihmisen luona. Onnettoman lyhyt.

Miikka Kortelainen
Kajaani

Kategoriat
Lukijoilta

Lappi perustulon kokeilumaakunnaksi

Helsingin Sanomien 6.1.2019 julkaisemaan laajaan niukkuuskyselyyn vastanneiden suomalaisten vastauksista huokuu häpeä, kurjuus ja epätoivo. Artikkelissa haastatellun tutkijan mukaan kyselyn vastaukset tulivat yllätyksinä. Minulle ne eivät tulleet. Saan jatkuvasti kuulla eri tilanteissa ihmisten epätoivosta toimeentulon suhteen.

Suomessa elää suuri määrä ihmisiä, jotka joutuvat päivittäin miettimään omaa toimeentuloaan. Riittävätkö rahat koko kuukaudeksi? Ostanko itselleni vai lapselleni vaatteita vai ruokaa? Yksi yllättävä lasku saattaa syöstä talouden väärille raiteille. Jatkuva taistelu toimeentulosta vie voimat heiltä, joilla niitä on muutenkin vähän. On myös ihmisiä, jotka eivät näe enää toivoa paremmasta tulevaisuudesta vaan toivovat kuolemaa. Miten tämä voi olla mahdollista nyky-Suomessa?

Jatkuva taistelu toimeentulosta vie voimat heiltä, joilla niitä on muutenkin vähän.

Minulle eläminen hyvinvointiyhteiskunnassa tarkoittaa sitä, että myös kaikkein pienimmistä ja heikompiosaisista pidetään huolta. Yhteiskunnan tukijärjestelmien tulisi olla sellaisia, joista kukaan ei pääse tippumaan tyhjän päälle. Helsingin Sanomien kyselyn vastausten mukaan näin ei kuitenkaan ole.

Suomeen tarvitaan sosiaaliturvan uudistus. Seuraavalla eduskuntakaudella tarvitaan ihmislähtöisiä, inhimillisiä sekä oikeudenmukaisia päätöksiä. Ei voi olla aina niin, että he, joilla on jo valmiiksi muutenkin kaikkein vähiten, saavat lisää rangaistuksia ja tulonmenetyksiä.

Tällä hallituskaudella toteutettu perustulokokeilu jäi monelta osin torsoksi kokeilun perustulon summan, osallistuneiden määrän ja taustojen vuoksi. Silti olemme saaneet lukea eri medioista, kuinka perustulokokeilu on auttanut siihen osallistuneiden elämää ja ennen kaikkea parantanut elämänlaatua, koska minimiperustulo on taattu joka kuukaudelle ilman pelkoa sen menettämisestä.

Perustulomallia kritisoidaan monesti kalliiksi. Myös nykyinen sosiaaliturvajärjestelmä on kallis, joten kyseessä on arvovalinta.

Perustulomalli-ajatus on ollut puheissa jo 1980-luvulta lähtien. Perustulomalli tarvitsee kunnon kokeilun, jossa voidaan testata erilaisia malleja ja tulotasoja. Kokeiluun osallistuvien määrän ja perustulon summan täytyy olla tarpeeksi riittävä, jotta sen tulokset ovat monistettavissa koko Suomeen. Perustulomallissa kaikki täysi-ikäiset suomalaiset saisivat perustulon, joka leikkaantuu verotuksella tietyn ansiotason ylittyessä. Perustulomallia kritisoidaan monesti kalliiksi. Myös nykyinen sosiaaliturvajärjestelmä on kallis, joten kyseessä on arvovalinta.

Peruskoulu-uudistus lähti aikoinaan Lapista. Nyt Lappi voisi toimia suunnannäyttäjänä ja kokeilumaakuntana perustulolle koko Suomessa. Lapissa on verrattain paljon työttömyyttä ja osittain myös huono-osaisuutta sekä sairastavuutta. Kokeilun tuloksista voidaan tehdä johtopäätöksiä koskien koko sosiaaliturvan uudistusta. Tarvitaan rohkeita ja oikeudenmukaisia päätöksiä, jotta kaikki kansalaiset pysyvät mukana yhteiskunnassa. Tämä olisi yksi niistä.


Kati Tervo
Kemi

Kategoriat
Lukijoilta

Ei anneta sijaa yksinäisyydelle

Yli puolet 16–20-vuotiasta nuorista tuntee olonsa ainakin joskus yksinäiseksi. Noin joka neljäs työelämän ulkopuolella oleva työikäinen kokee olevansa yksinäinen melko usein tai jatkuvasti. Noin joka kolmas yli 65-vuotias tuntee itsensä ajoittain yksinäiseksi. Tässä vain muutamia poimintoja siitä, kuinka suomalaiset kokevat ja potevat yksinäisyyttä. Erityisesti näin joulun aikaan yksinäisyys konkretisoituu liian monen ihmisen arjessa. Yksinäisyys onkin ongelma, joka lävistää koko suomalaisen yhteiskunnan jättäen siihen vääjäämättä oman jälkensä. Kaikista karmeimman jäljen se jättää kuitenkin yksinäiseen ihmiseen ja hänen elämäänsä.

Meillä jokaisella on tarve tulla kohdatuksi juuri sellaisena kuin olemme. Meillä jokaisella on halu tulla huomatuksi ja arvostetuksi, ymmärretyksi ja rakastetuksi. Jos ympäriltä puuttuvat toiset ihmiset, eivät nämä luonnolliset tarpeet millään täyty. Ja se jos mikä jättää jäljen. Puhumme paljon esimerkiksi syrjäytymisestä, mielenterveysongelmien yleistymisestä ja päihteiden käytön lisääntymisestä, mutta kuinka usein puhummekaan näiden ilmiöiden juurisyistä?

Ei ole oikeastaan ihme, että näin moni meistä syrjäytyy tai on yksinäinen.

Tässä ajassa, jossa keskitymme hyvinvoinnin kasvattamisen sijaan hyvinvoinnista leikkaamiseen ja kurjistamiseen, ei ole oikeastaan ihme, että näin moni meistä syrjäytyy tai on yksinäinen. Kuinka paljon yhteiskunnassa on enää jäljellä paikkoja kohtaamisille ja ihmisenä olemiselle toinen toisillemme? Ei niitä paikkoja liikaa ole. Liikaa ei ole myöskään jäljellä ihmisiä, joilla on aikaa ja mahdollisuuksia olla ihan vain ihminen toiselle ihmiselle. Pahimmillaan yksinäinen ihminen ajautuu hakemaan ymmärrystä ja hyväksytyksi tulemisen tunnetta hänelle haitallisista ympäristöstä, kuten esimerkiksi päihde- ja rikollisporukoista. Tätähän me emme kenellekään toivo.

Yksinäisyyttä ei poisteta sormia napsauttamalla, eikä liiemmin sysäämällä vastuuta siitä jollekin yksittäiselle toimijalle. Jos siihen olisi helppoja ratkaisuja, ne olisi varmasti jo tehty. Meidän on uskallettava tarttua härkää sarvista ja myönnettävä se, että tarvitsemme yhteiskunnan eri sektoreiden läpi leikkaavan kansallisen ohjelman yksinäisyyden torjuntaan.

Ohjelman keskiössä tulee olla riittävien resurssien turvaaminen valtion toimesta koulutuksen saralle, erityisesti peruskouluun, sekä satsaaminen terveydenhuollon ennaltaehkäiseviin palveluihin kaikkia ikäryhmiä ajatellen. Konkreettisia tekoja voisivat olla esimerkiksi jalkauttaa nuorisotyö tai psykiatriset sairaanhoitajat osaksi koulutyön arkea ja taata riittävät resurssit kotihoitoon, jotta aikaa jäisi olla myös ihminen ihmiselle.

 

Miikka Kortelainen
Kajaani

Kategoriat
Lukijoilta

Keskusta keskittämisen tiellä

”Keskustaa äänestäessään äänestäjä tietää antavansa äänensä puolueelle, joka pitää kovissakin paikoissa hyvää huolta Suomen taloudesta, koko Suomesta ja kaikista suomalaisista.”

Näin linjasi pääministeri Juha Sipilä keskustan puoluevaltuuston kokouksessa menneenä lauantaina puolueen pää-äänenkannattaja Suomenmaan pääkirjoituksen (24.11.) mukaan. Kaunista kuultavaa, mutta on ehkä hyvä tarkastella istuvan hallituksen politiikkaa näiden korulauseiden takana, varsinkin kun samaan aikaan kuulee pääministeripuolueen suunnalta parjauksia ”punavihreiden voimien” aluepolitiikasta.

Ammatillisesta koulutuksesta on leikattu viime vuosien aikana yli 200 miljoonaa euroa, mikä on johtanut koulutuspaikkojen keskittämiseen, lähiopetuksen määrän hupenemiseen ja koulutuksen laadun laskuun. Nyt töplinkiä ollaan paikkaamassa Sipilän vaalipuheissa 50 miljoonan potilla, jolla palkattaisiin 1000 uutta opettajaa ja ohjaajaa ammatilliseen koulutukseen. Eikö olisi vain helpompi perua koulutusleikkaukset ja nostaa ammatillisen koulutuksen perusrahoituksen tasoa niin, että erilaisissa olosuhteissa toimivat koulutuksen järjestäjät voisivat itse käyttää rahansa siihen mihin sitä kullakin alueella kipeimmin tarvitaan?

Eikö olisi vain helpompi perua koulutusleikkaukset?

Liikenne- ja viestintäministeriö on viime viikolla antanut asetuksen Suomen pääväylistä maantieliikenteessä ja rautateillä. Keskustalaisen liikenneministerin johdolla Kainuu, Koillismaa ja itäinen Lappi on jätetty enemmän tai vähemmän oman onnensa nojaan. Järkevää ja luontevaa olisi ollut se, että 5-tie olisi kuulunut runkoverkkoon myös Kajaanin ja Sodankylän välillä ja valtatie 22 olisi yhdistänyt itäisen Suomen Pohjois-Pohjanmaahan. Mutta ei, näin keskusta arvostaa alueidemme asukkaiden ja elinkeinoelämän arkea ja työtä.

Maakunta- ja soteuudistusta perustellaan sillä, että palveluissa ja niiden saatavuudessa sekä laadussa on eroja kuntien ja alueiden välillä. Mikäli uudistus, tai oikeammin sanottuna kurjistus, menisi läpi, tarkoittaisi se käytännössä leikkaamista erityisesti harvaan asuttujen alueiden asukkaiden palveluista. Esimerkiksi Kainuulta hupenee 10 miljoonaa, Lapilta 34 miljoonaa. Käytännössä palvelut keskittyisivät maakuntien keskuskaupunkeihin. Pohjois-Pohjanmaallahan lyödään jo kaiken tämän keskittämisen alkutahteina Oulaskankaalla lappua luukulle synnytysten osalta. Kun samaan aikaan ollaan tuomassa monikansalliset yhtiöt ryminällä sote-markkinoille, laitetaan käytännössä julkinen sektori kilpailemaan yksityisen kanssa. Siihen leikkiin ei tule riittämään kenenkään rahat ja tästä kaikesta kärsii maakunnan tavallinen asukas.

Käytännössä palvelut keskittyisivät maakuntien keskuskaupunkeihin.

Kun tähän kaikkeen ynnätään esimerkiksi muut koulutusleikkaukset, kiky-leikkaukset, aktiivimallit ja kuntien valtionosuuksien leikkaukset, niin on selvää, kenen toimesta Suomea keskitetään ja väkeä ajetaan kasvukeskuksiin. Onneksi muutos tähän menoon on mahdollinen kevään eduskuntavaaleissa.

 

Miikka Kortelainen
Kajaani

Kategoriat
Lukijoilta

Lappi ei voi eristäytyä taistelussa ilmastonmuutosta vastaan

llmastonmuutoksen seuraukset vaikuttavat vahvasti Lapissa. Talvet lauhtuvat ja lyhenevät, lumen määrä vähenee ja kasvukausi pitenee. Vaikka osa ilmastonmuutoksen vaikutuksista on positiivisia, on niistä kuitenkin suurin osa haitallisia sekä Lapissa että globaalisti. Onkin tärkeää, että meillä täällä Lapissa toimitaan aktiivisesti ja kunnianhimoisesti ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, niin yksilön kuin myös poliittisten päätösten tasolla.

Yksittäisen ihmisen hiilijalanjälki koostuu asumisen, liikkumisen, syömisen ja kuluttamisen päästöistä. Näistä suurin on asumisen päästöt, jotka koostuvat lämmityksestä, sähköstä ja veden kulutuksesta. Energiasektori on myös kansallisesti suurin päästön aiheuttaja – 74 prosenttia Suomen kasvihuonepäästöistä tulee energiasektorilta. Lapissa asuntojen lämmitys on viileän ilmaston vuoksi merkittävässä osassa. Onkin tärkeää, että verotuksen avulla kannustetaan ekosähkön ja maalämmön hankintaan ja kiristetään turpeen polttoaineverotusta. Vastaavasti uusiutuvien luonnonvarojen käytön verotusta tulee alentaa.

On kuitenkin muistettava, että merkittävä osa ajomatkoista tehdään taajama-alueilla, joissa välimatkat eivät ole tolkuttoman pitkiä.

Liikenteen päästöistä suurin osa syntyy tieliikenteestä. Lappi on pitkien etäisyyksien ja harvan asutuksen maakunta, mikä aiheuttaa haasteita liikenteen osalta. On kuitenkin muistettava, että merkittävä osa ajomatkoista tehdään taajama-alueilla, joissa välimatkat eivät ole tolkuttoman pitkiä. Joukkoliikenteen kehittäminen on välttämätöntä kestävän kehityksen kannalta. Kattavat reitit, riittävän lyhyet vuorovälit ja edulliset hinnat mahdollistavat liikenteen päästöjen hillitsemisen. Myös kevyen liikenteen väyliä ja kimppakyytejä tulee lisätä.

Kotitalouksien hiilijalanjäljestä 20 prosenttia muodostuu ruuasta. Ruokailuun voidaan vaikuttaa myös paljon poliittisella päätöksenteolla. Kasvisruokapäivien lisääminen kouluihin ja päiväkoteihin sekä lähiruuan suosiminen kilpailutuksissa ovat tärkeitä. Onko meidän järkeä rahdata lihaa ja kasviksia toiselta puolelta maapalloa, kun meillä Suomessa ja Lapissa kasvaa monenlaisia maukkaita kasviksia sekä poroa ja kalaa? Käyttäytymistä voidaan ohjata taloudellisin ohjauskeinoin eli kehittämällä verotusta päästöt huomioivaksi. Meidän on siis tuettava kotimaista kasvisruokaa sekä vastuullisesti tuotettua lähi- ja luomuruokaa.

Matkailu on Lapissa tärkeä elinkeino, mutta kuinka kauan meillä riittää puhdasta luontoa ja rauhaa matkailun valttikortiksi?

Matkailu on Lapissa tärkeä elinkeino, mutta kuinka kauan meillä riittää puhdasta luontoa ja rauhaa matkailun valttikortiksi? Matkailusta on tehtävä myös ilmastolle kestävää. Tätä voitaisiin edistää nopeammilla ratayhteyksillä Helsinkiin, jolla tuetaan kestävää kotimaan sisällä tapahtuvaa matkailua ja vähennetään lentosaastetta.  Voimme myös edistää matkailualan kestävää kehitystä tukemalla yrityksiä, jotka toimivat vastuullisesti turismin parissa. Voimme myös miettiä, kuinka paljon haluamme tukea matkamuistojen myyntiä, jossa Aasiasta Lappiin lentävät turistit ostavat Aasiasta Lappiin rahdattua muovikrääsää? Voisimmeko enemmän nostaa esille pohjoisen käsityötaitoa ja tukea paikallista yrittäjyyttä?

Ilmastonmuutosta vastaan käytävä taistelu vaatii myös uusia innovaatioita. Näitä innovaatioita ja tutkimusta Lapilla on tarjota. Meillä toimii korkeakoulukonserni, jonka vahvuuksia ovat arktinen kestävä kehitys, ympäristö sekä pohjoisen yhteiskunnan muutos ja hyvinvointi. Koulutuksella, tieteellä, tutkimuksella sekä kehittämistyöllä on iso rooli ilmastonmuutoksen hillitsemisellä ja näihin pitää panostaa. Tulevalla hallituskaudella on lisättävä korkeakoulujen rahoitusta sekä sidottava se indeksiin. Paikallisten yritysten, maakunnan ja korkeakoulujen yhteistyötä on lisättävä.

 

Sonja Sinisalo
Mari Ikonen
Rovaniemi

Kategoriat
Lukijoilta

Avaruuspolitiikkaa

Mitähän kummaa tuollainen politiikka oikein on? Jos moista politiikkaa on, niin mitä erityisesti Suomen avaruuspolitiikka on?

Asiasta löytyy dokumenttia työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) sivuilta, mistä on luettavissa ainakin seuraavaa: ”Suomen avaruuspolitiikka kuuluu työ- ja elinkeinoministeriön vastuulle. Ministeriön yhteydessä toimii neuvoa-antavana elimenä avaruusasiain neuvottelukunta, joka kokoaa yhteen eri hallinnonalojen näkökulmat. Neuvottelukunta on vastannut kansallisen avaruusstrategian 2013–2020 laadinnasta ja seuraa järjestelmällisesti sen toteutumista.”

Avaruusstrategiassa luetellaan Suomen avaruustoiminnan kärkinä seuraavat otsikot: avaruuden ja maapallon tieteellinen tutkimus, satelliittikartoitus, satelliittipaikannus ja avaruusteollisuus.

Tämän strategian edellä mainitut hankkeet kohdentuvat sitten seuraaville alueille: avaruussovelluksilla vastataan arktisen alueen kasvaviin vaatimuksiin, palveluiden kilpailukykyä vahvistetaan avoimen paikkatiedon avulla, tieteellisen tutkimuksen tasoa nostetaan nojautuen Euroopan avaruusjärjestön ja Euroopan unionin ohjelmiin ja avaruusteollisuus vastaa erikoistumalla ja sovelluksilla kiristyvään kilpailuun.
Kuluvan vuoden 2018 tammikuun 23. päivänä tuli voimaan Laki avaruustoiminnasta, jota täydentää TEM:n asetus avaruustoiminnasta.

Avaruuspolitiikkamme on kovin ohut ja torso.

Tarkasteltaessa avaruuspolitiikkaamme, avaruusstrategiaamme ja sen sovellusalueita, huomataan sisällön olevan perin tekniikka-, teollisuus- ja kilpailukykyvoittoinen, vaikka avaruus itsessään ja yhteiskuntamme ovat paljon, paljon muutakin. Lisäksi huomataan noista laeista, että sotilaallinen sektorimme harjoittaa sekin avaruuspolitiikkaa, mistä tuskin kovin avoimesti puhutaan ja saa yleensäkään mitään varsinaista ja tarkkaa tietoa. Vaikka Maa on vain yksi aurinkokunnan planeetoista muiden joukossa liikkuen ihmiskunta mukanaan monimuotoisessa avaruudessa, avaruuspolitiikkamme on kovin ohut ja torso käsittelemään näinkin mittavaa todellisuutta.

Jos ajatellaan meitä ihmisiä arjeksi sanottujen toimintojemme puitteissa, avaruusasiat sinällään saattavat tuntua kaukaisilta ja peräti erikoisilta. Siihen kun lisätään sana ”avaruuspolitiikka” saatetaan mieltää asiat helposti ”yli ymmärryksen käyviksi”. No toisaalta niinhän ne taitavat nyt ollakin, koska asioista ei tunnuta juurikaan puhuttavan ainakaan ”päivän politiikan” puitteissa. Poliittisen keskustelun piiri näyttää siis lujasti juuttuvan aina ”maankamaralle”. Tosin ilmastonmuutos ja siihen liittyvä ilmastopolitiikka on tuonut poliittiseen keskusteluun sentään Maan ilmakehän joitakin ominaisuuksia ja piirteitä, mutta sen ”ylemmäs” maankamaralta tässäkään ei juuri ylletä.

Tosin ”taivas” tuntuu olevan edelleenkin kovin monelle se, jossa majailee jokin suurempi voima.

Kaksituhattaluvun ihmisen tietoisuuden luulisi kuitenkin olevan jo sen verran osaavan ja uteliaan, että se vaatisi myös poliittisen keskustelun sisältävän edes osia Maan lähiavaruudesta ja kaukaisemmastakin kosmisesta ympäristöstämme. Tosin ”taivas” tuntuu olevan edelleenkin kovin monelle se, jossa majailee jokin suurempi voima (jumala tai jotain vastaavaa), joka määrää ”tiemme kulkua” elämämme taipaleilla. Mutta vaikka ”taivas” on joskus ”sininen ja valkoinen ja tähtösiä täynnä” runoilijan ilmaisuvoimaisella kielellä maalailtuna, avaruus sinällään ei sisällä ”taivasta” eikä ”tähtösiä”. Kyse on päiväsaikaan Aurinkomme, tuon lähimmän tähtemme valaisemasta Maan ilmakehästä (sininen) ja yöaikaan yleensä nuo näkyvät ”tähtöset” ovat muita aurinkoja ja samalla suuria, kuumia plasmakaasupalloja, joihin meidän maaplaneettamme kokoisia palloja voisi upota miljoonia ja taas miljoonia.

Ehkä on niin, että ennen kuin kykenemme keskustelemaan laajemmin ja syvällisemmin avaruuspolitiikastakaan, olisi paikallaan saada jonkinasteinen tieteellispohjainen käsitys Maasta, sen lähiavaruudesta ja avaruudesta laajemminkin. Siksi näkisin mielekkääksi ottaa avaruusstrategiaan yhdeksi keskeiseksi kärkihankkeeksi avaruusasioihin liittyvän jatkuvan kansansivistystyön ja koulutuksen. Avaruuspolitiikan keskiöön tulisi liittää ihmisten kouluttaminen lapsista aikuisiin ja aina vanhuksiin saakka tuntemaan kosmisen todellisuutemme olemusta maankamaralta kaukaisimpiin avaruuden sfääreihin. Tässä työssä olisivat sitten mukana yleissivistävän koulumme sekä kansan- ja työväenopistojen lisäksi eri keski- ja korkea-asteen opinahjot ja tutkimuslaitokset sekä avaruusasioiden harrastuneisuutta ylläpitävät tähtiyhdistykset.

Tunnemme paremmin myös planeetta Maan yhteiseksi ”avaruusalukseksi”, josta meidän on syytä pitää todella paljon enemmän huolta.

Kun avaruusasioiden tuntemus saadaan sivistystyön ja koulutuksen avulla kasvamaan, voidaan olettaa, että me ihmiset tunnemme paremmin myös planeetta Maan yhteiseksi ”avaruusalukseksi”, josta meidän on syytä pitää todella paljon enemmän huolta, kuin mitä nykyisin näytään tehtävän. Ei ole olemassa mitään muuta ”korkeampaa voimaa” kuin me ihmiset, joiden tehtävänä on pitää Tellus elävänä ja mahdollisimman puhtaana aurinkokuntamme ja galaksimme toistaiseksi ainoana elolliseksi tuntemistamme planeetoista tuhansien muiden joukossa.

Kun avaruusasioiden sivistystasomme nousee, voimme vaatia demokratiankin nimissä lainsäädäntöömme jatkuvasti tarpeellisia uudistuksia ja laajentumista maankamaralta avaruuteen. Myös rauhan ja ympäristön kysymykset saavat syvemmän luonteen, kun avaruuspolitiikasta tulee meille muun politiikan ohessa todellista arkipäivää.

Jotta asiassa nyt edettäisiin, on palattava avaruusasioiden kansansivistystyöhön: tällä hetkellä tästä erityistä huolta kantavat juuri ”ruohonjuuritasolla” maamme eri tähtiyhdistykset, joiden taloudelliset voimavarat ovat perin niukat, osin jopa olemattomat. Siksi avaruuspolitiikan asiat pitää saada myös muiden ministeriöiden, erityisesti opetus- ja kulttuuriministeriön huoleksi. Olisi samalla syytä eduskunnan budjetoida tietty vuotuinen määräraha myös maamme tähtiyhdistyksille, jotta avaruusasioiden kansansivistystyö voisi nykyistä paremmin. Tämä raha voitaisiin kanavoida juurikin opetus- ja kulttuuriministeriön kautta.

 

Juhani Harjunharja
Utsjoki

Kategoriat
Lukijoilta

Jäntevyyttä ja järkevyyttä maakuntauudistukseen

Maakunta- ja soteuudistusta viedään härkäpäisesti eteenpäin, vaikka ongelmat tuntuvat seuraavan toistaan. Sipilän hallitus ei näytä välittävän tuloksesta, pääasia on että mylly pyörii. Pelin henki näyttää olevan selvä: keskusta saa maakunnat, kokoomus valinnanvapauden ja sinisille kelpaa kaikki.

Esimerkiksi sitä, että sen tavoitteet näyttävät ainakin täällä Kainuussa jäävän melko lailla toteutumatta, ei voi pitää missään nimessä ongelmista vähäpätöisimpänä. Minun ymmärrykselläni sellaista uudistusta ei kannattaisi edes viedä eteenpäin, joka ei vastaa sille asetettuja tavoitteita. Ei Kainuussa, ei Uudellamaalla eikä liiemmin muillakaan alueilla.

Uudistuksen tavoitteena on hallituksen mukaan kaventaa ihmisten hyvinvointi- ja terveyseroja, parantaa palvelujen yhdenvertaisuutta ja saatavuutta sekä hillitä kustannuksia.

Ensitöikseen uusi maakunta joutuu nyt käytössä olevien rahoituslaskelmien mukaan etsimään toiminnastaan noin 6,5 miljoonan euron säästöt.

Kustannusten hillintä näyttää ainakin Kainuussa tarkoittavan sitä, että ensitöikseen uusi maakunta joutuu nyt käytössä olevien rahoituslaskelmien mukaan etsimään toiminnastaan noin 6,5 miljoonan euron säästöt. Se on paljon, kun ottaa huomioon että esimerkiksi Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymän toimintatuotot ovat 326 miljoonaa euroa.

Erityisen karvaan asiasta tekee se, että Kainuun hallintokokeilun aikana tehdyllä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteensovittamisella saavutettiin jo merkittävä kustannusten nousun hillintä. Sitä ei tämän uudistuksen yhteydessä näytetä otettavan huomioon ollenkaan.

Tällaiset 6,5 miljoonan euron leikkaukset tarkoittavat vääjäämättä leikkauksia kainuulaisten palveluihin, joten on hankala nähdä palvelujen yhdenvertaisuudenkaan paranevan, varsinkaan harvaan asutuilla alueilla. Kun palveluiden saatavuus heikkenee, on hankala nähdä hyvinvointi- ja terveyserojenkaan kaventuvan.

Leikkaaminen näistäkin asioista on kuin itsensä jalkaan ampuminen.

Toki on myönnettävä, että nykyisen tiedon ja laskentaperusteiden valossa raha tipahtaa valtiolta maakunnan kassaan pääasiassa niin sanottuna yleiskatteellisena rahana. Eli Kainuunkaan kohdalla nuo 6,5 miljoonan euron säästöt eivät kohdistu soteen vaan koko uuteen maakuntaan. Ei tunnu kuitenkaan järkevältä leikata esimerkiksi aluekehittämisestä, pelastuslaitokselta, yritys-, työ- ja elinkeinopalvelujen järjestämisestä, maaseudun kehittämisestä tai alueellisesta tienpidosta. Leikkaaminen näistäkin asioista on kuin itsensä jalkaan ampuminen.

Jäntevästi ja järkevästi toimiessaan hallitus laittaisi uudistuksen jäihin ja ottaisi asian parlamentaariseen valmisteluun. Sote- ja maakuntauudistus on välttämätön, väistämätön ja olisi pitänyt toteuttaa jo vuosia sitten, mutta Kainuunkin kokemuksen pohjalta. Ei missään nimessä siinä mallissa jota nyt väkipakolla yritetään läpi runnoa lavatansseista tutulla kyynärpäätaktiikalla eteenpäin.

Toivottavasti sitä jäntevyyttä ja järkevyyttä on näköpiirissä pian, ennen kuin hyvinvointiyhteiskunta on vain muisto historian lehdillä.

 

Miikka Kortelainen
Kajaani

Kategoriat
Lukijoilta

Yksityistäisikö kokoomus seuraavana myös koulut?

Kokoomus on kovassa vedossa. Gallupien kärjessä keikkuva puolue saa haluamansa lävitse hallituksen päätöksenteossa oikeistolaisen kepupääministerin myötävaikutuksella. Sote-uudistuksen ytimessä oleva orwellilainen ”valinnanvapaus” on tunnetulla tavalla kokoomuksen märkä päiväuni, josta se pitää kynsin hampain kiinni kaikkien asiantuntijoiden näkemyksistä huolimatta. Mutta mitä sitten sen jälkeen?

Kokoomus on ottanut pitkään mallia Ruotsista. Moderaatit alkoivat esimerkiksi kutsumaan itseään ”uudeksi työväenpuolueeksi” jo ennen Sauli Niinistön ensimmäistä presidentinvaalikampanjaa. Tätä strategiaa hyväksikäyttämällä myös kokoomus kampanjoi pitkään, mutta se on ottanut mallia myös länsinaapurin kollegojensa möhläyksistä.

Ruotsin kokoomuksen entinen puheenjohtaja Anne Kinberg Batra esitti nimittäin noin vuosi sitten oppositiosta linjauksen, jonka mukaan he voisivat tehdä jatkossa yhteistyötä Ruotsidemokraattien kanssa. Tämä osoittautui suureksi virheeksi kannatuksen vajotessa maltillisempien porvareiden siirtyessä keskustaan. Lopulta myös Kinberg Batra joutui eroamaan. Kokoomus seurasi tapahtumia tarkkaan ja tämä kaikki vaikutti varmasti erittäin tarkasti laskelmointiin siitä, että puolue ja Petteri Orpo irtisanoutuivat yhteistyöstä Jussi Halla-ahon perussuomalaisten kanssa. Vaikka tämä kuinka naamioitiin arvopuheeksi, taustalla olivat aivan varmasti pitkälti valtapoliittiset johtopäätökset. Tietyt äänestäjät kavahtavat yhteistyötä avoimen rasististen möykkääjien kanssa.

Jos sote saadaan maaliin, koulut voivat aivan hyvin olla seuraavana listassa myös Suomessa.

Seuraavissa eduskuntavaaleissa kokoomus voi hyvinkin nousta maan ykköspuolueeksi. Keskustan nykyjohdolla tuskin on mitään ongelmia jatkaa yhteistyötä sen kanssa, Juha Sipilä voisi ottaa aivan hyvin myös valtionvarainministerin salkun leikkausjatkoja ajatellen. Ja jos hallitukseen saadaan huijattua kaikkeen muuhun kuin ydinvoiman lisärakentamiseen lopulta suostuvat vihreät ja liuta porvarillisia pikkupuolueita, hallituspohja voisi olla hyvinkin siinä. Tässä porukassa kokoomus voisi jatkaa mielenmäärin julkisten palveluiden yksityistämislinjaansa.

Ruotsissa koulutuksella voi ainakin toistaiseksi tehdä puhdasta bisnestä, vaikka maan demarihallitus on kaavailemassa rajoituksia alaan. Ns. vapaakoulujen taustalla voivat olla yksityiset yritykset, jotka tekevät voittonsa veronmaksajien kruunuilla. Tästä kaikesta on tullut myös suuria ongelmia. Koulujen taso vaihtelee huomattavasti. Ruotsissa osalla lukiosta valmistuvista ei ole kunnollisia edellytyksiä työelämään. Ruotsin koulujen PISA-tulokset ovat ollut pitkään todella kehnot, vaikka viimeisimmät tulokset olivat hieman parantuneet. Ruotsissa koulupaikka saattaa mennä alta myös vaikkapa koulukonsernin konkurssin takia. Näin kävi vuonna 2014, kun 36 lukion John Bauer Gymnasiet karautti taloudellisesti karille ja 11000 opiskelijaa menetti koulupaikkansa. Expressen kertoi kuitenkin omistajista tulleen kaikesta huolimatta miljonäärejä.

Kannatan itse aitoa valinnanvapautta opetukseen pedagogisten linjausten muodossa. Oma lapseni on jatkossa menossa mitä todennäköisemmin Steiner-kouluun, jossa puolisoni työskentelee myös opettajana. Sivusta seuranneena olen kyllä huomannut, että sitä Oulussa pyörittävä aatteellinen yhdistys ei tee bisnestä, vaan ajaa lapsien parasta kaikella tapaa. Pahoin pelkään, että näin ei käy, jos koulutuksenjärjestäjän motivaation lähde olisi voiton tavoittelu. Mutta mikä näyttää olevan esimerkiksi kokoomuksen innoituksen lähde julkista palvelukenttää uudistaessa? Vastaus on helppo: yksityistäminen. Jos sote saadaan maaliin, koulut voivat aivan hyvin olla seuraavana listassa myös Suomessa.

Olli Kohonen
Pohjois-Pohjanmaan Vasemmiston puheenjohtaja
Oulu

Kategoriat
Lukijoilta

Oodi lokakuun vallankumoukselle

Lokakuun vallankumouksen, jonka 100-vuotispäivää vietettiin 7.11., maailmanhistoriallisen merkityksen tunnustavat kaikki. Ne, jotka arvostavat objektiivista historian tutkimusta, myöntävät kyseisen vallankumouksen välttämättömyyden Suomen itsenäisyydelle ja sen tunnustamiselle. Lokakuun vallankumouksella on ollut myös omaa elämääni syvällisesti koskettava merkitys.

Maailmanhistoriallinen merkitys nivoutuu sosialistisen yhteiskuntajärjestelmän perustamiseen, jonka seurauksena yksityisomistus lakkautettiin Neuvosto-Venäjällä. Uuden yhteiskunnan rakentaminen ei ollut ”riemuvoittoa” ja lopulta sosialismi Neuvostoliitossa romahti. Mutta, kuten sanotaan ” jotakin jäi tuuleen” ja sosialismin soveltaminen näkyy tänään onnistuneena Kiinan yhteiskunnallisessa kehityksessä.

Venäjän ja Suomen kehitys 1917 kertoo näiden naapurikansojen historiallisesta kohtalonyhteydestä. Mitä tapahtui Venäjällä, heijastui liki välittömästi tapahtumiin Suomessa: tsaari Nikolai II:n kukistuminen keväällä 1917 merkitsi suomalaisille mahdollisuutta autonomian laajentamiseen ja lopulta itsenäistymiseen.

Opiskellessani Moskovassa 1983–84 aistin lokakuun maailmanhistoriallisen merkityksen konkreettisesti.

Sos.dem. enemmistöisen eduskunnan valtalailla (18./25.7 1917) astuttiin suuri harppaus kohti itsenäisyyttä, mutta Venäjän porvarillinen hallitus pääministeri Kerenskin johdolla – ja Suomen porvaripuolueiden tukemana – ei hyväksynyt tätä määräten uudet vaalit, joissa porvaripuolueet nousivat valtaan. He antoivat niin kutsutun marraskuun manifestin 15.11.1917, joka merkitsi täydellistä itsenäistymistä. Samaan aikaan Venäjällä valtaan nousseet bolsevikit tunnustivat Suomen itsenäisyyspyrkimykset ja hyväksyivät tunnustamisasiakirjan 31.12.1917, joka merkitsi Suomen lopullista irtautumista Venäjästä.

Opiskellessani Moskovassa 1983–84 aistin lokakuun maailmanhistoriallisen merkityksen konkreettisesti: yli viidestä kymmenestä maasta nuoria oli kokoontunut opiskelemaan ja tutustumaan Leninin maahan ja ajatuksiin: Lenin-stipendin turvin kävimme eri puolilla laajaa maata praktiikoilla, ystävystyimme ja monet meistä, kuten minä, rakastuimme.

Vaikka marsalkka C.G.E. Mannerheim ei idoleihini kuulukaan, niin yksi mieltymyksen kohde meitä yhdistää: puolattaret, joita Mannerheim lakkaamattaan ylisti. Yhdestä niistä tuli suuri rakkauteni Maria, joka asui minun kerrokseni yläpuolella: kahden komsomolilaisen kohtaaminen oli ”punatähtiin” kirjoitettu Moskovan valojen loisteessa ja sinetöityi myöhemmin kultasormusten vaihtoon.

 

Helge Niva
Salla

Kategoriat
Lukijoilta

Yhteenlaskun alkeet

Kansallista ”erävoittoa” EU:n hiilinielukysymyksessä on Suomessa sekä juhlittu että arvosteltu. Joustoja saatiin niin että hakkuita voidaan lisätä reilusti, mutta nurina jatkui siitä, ettei tämäkään riitä.

Suomen Eurooppa-neuvostossa neuvottelema kompromissi vastaa valtavaa ilmastopäästöä. Vihreä lanka ehti jo laskea, että 54 tonnia vastaa sitä, että jokainen suomalainen lentäisi 16 kertaa Thaimaahan ja takaisin. Kaikki Suomen kasvihuonekaasupäästöt olivat viime vuonna 59 tonnia.

No, rahallahan tämä hoituu. Suomi parturoi metsänsä ja hallitus kompensoi, niin kai sitä on jo lupailtu. Mielenkiintoinen yhtälö tästä kuitenkin muodostuu.

Pariisin ilmastosopimuksen velvoitteisiin kun Suomi on kuitenkin sitoutunut. Sopimus on kaiken sateenvarjo: sen perusteella jaetaan päästövähennykset ns. päästökauppasektorille eli teollisuudelle sekä päästökauppasektorin ulkopuolelle eli liikenteeseen, asumiseen, maatalouteen sekä maan- ja metsien käyttöön.

Jokainen osa-alue on sidoksissa toiseen ja jos toisen osa-alueen laskenta muuttuu, muuttuu väistämättä myös toisen tilanne. Lasketaanpa: jos on kiinteä loppusumma (päästövähennystavoite) ja siitä otetaan jotain pois, mikä on tulos?

Jos metsäsektori vapautetaan päästövähennysvelvoitteistaan, minne metsäteollisuuden vastuut siirtyvät ja millä hintaa? Kuka muista teollisuuden haaroista osallistuu talkoisiin?

Jokainen toimiala voi miettiä, miten suhteet jakautuvat ja minkä suuruinen on oma loppulasku tämän hetkisellä lisähiilidioksiditonnin hinnalla.

Komission alkuperäisen LULUCF–esityksenkin pohjalta Suomi olisi saanut hakata metsiään jopa enemmän kuin tähän saakka on vuosikymmenet hakattu, mutta ei niin paljon kuin hallitus tavoittelee https://apoteketgenerisk.com/.

Metsiä kannattaa käsitellä kestävällä tavalla ja materiaalia hyödyntää fiksusti. Ei pidä hakea nopeita pikavoittoja, vaan pitkäjänteisiä ja pitkään hiiltä sitovia ratkaisuja.

Omalta osaltani koen vastuukseni katsoa koko päästövähennysten taakanjaon kokonaisuutta ja haluan säilyttää kustannusten jakamisen tasapainoisena eri toimialojen välillä.

Merja Kyllönen
europarlamentaarikko
Vasemmistoliiton presidenttiehdokas

Kategoriat
Lukijoilta

Hajatelmia presidenttiehdokkaalta

Keskustan presidenttiehdokas Matti Vanhanen oli saanut jälleen idean. Asuminen on halvempaa maakunnissa kuin pääkaupungissa, eli työstä ei tarvitse maksaa samaa palkkaa eri alueilla.

Asumiskustannusten osalta Vanhanen on oikeassa, Helsingistä asunnon hankkiminen ja asuminen on kalliimpaa kuin esimerkiksi Oulusta. Tämä on huomioitu useimmissa työehtosopimuksissa, niistä löytyy palkkataulukoissa kohta pääkaupunkiseutu. Tämän kohdan alla luetellut palkat ovat hieman korkeammat kuin muuta Suomea koskevassa kohdassa.

Asuminen ja asunnon hankkiminen ovat vain pieni osa elinkustannuksista, rahaa kuluu syömiseen, harrastuksiin ja kulkemiseen. Ruoka on suunnilleen saman hintaista kaikkialla, pääkaupunkiseudulla lähikaupasta ruoan saa halvemmalla kuin Syötteen alueelta.

Kulkemiseen käytetään Helsingissä pääosin joukkoliikennettä, syrjemmässä pitää omistaa auto. Auton käytöstä aiheutuu pakollisia kuluja polttoaineen, vakuutusten, huoltojen ja katsastusten muodossa. Maakunnissa joukkoliikenne toimii parhaimmillaankin heikosti verrattaessa pääkaupunkiseudun tarjontaan.

Harrastusmahdollisuuksia löytyy maakunnista varmasti saman verran kuin pääkaupunkiseudulta. Harrastuksiin kulkeminen voi olla joillekin ongelma, harrastuspaikka voi olla kilometrien päässä, jopa kymmenien kilometrien päässä. Kulttuuritarjonnasta huolehtii kunta tarjoamalla kirjaston ja teatteriesityksiä mahdollisuuksien mukaan. Ei ole Kansallisoopperaa tai balettia näkynyt maakuntavierailulla. Ei kyllä Lapista ole tuntureitakaan viety Etelä-Suomeen näytille.

Ei ole Kansallisoopperaa tai balettia näkynyt maakuntavierailulla. Ei kyllä Lapista ole tuntureitakaan viety Etelä-Suomeen näytille.

Oletetaan, että Vanhasen esitys palkkojen alentamisesta menisi eteenpäin maakunnissa. Miten kävisi valtion ja kuntien verotulojen? Kovinkaan moni kunta ei liputtaisi uudistuksen puolesta verotulojen tippuessa, valtio joutuisi ottamaan lisää velkaa jakaakseen avustuksia kunnille. Kuntia olisi pakko avustaa, jotta palvelut voitasiin turvata kaikille asukkaille. Velaksi elämisen pysäyttäminen kokisi kovan kolauksen vähäisen pääoman paetessa vakaamman talouden omaaviin maihin.

Kasvukeskukset olisivat hetken päästä täynnä, asuntojen hinnat lähtisivät nousuun, asuminen kallistuisi. Työttömyys nousisi kasvukeskuksissa ja kasvukeskusten ulkopuolella olisi työvoimapula. Tähän hallitukselta on tulossa esitys pitkäaikaistyöttömien käyttämiseksi yrittäjille ilmaisena työvoimana, työttömyysturvan menettämisen uhalla, valtio siis tarjoaa yrittäjille ilmaista työvoimaa.

Joskus kannattaa ottaa asioista hieman selvää ja miettiä mitä sanoo. Matti Vanhasen esitys lisäisi valtion velanottoa, kasvattaisi luokkaeroja, eriarvoistaisi kansalaisia, autioittaisi Suomen maaseudun ja lisäisi työttömyyttä.
Markku Eilola-Jokivirta
Oulu

Tilaa Kansan Tahto - Vasemmistolainen aikakauslehti pohjoisesta

Kansan Tahto on vasemmistolainen aikakauslehti ja mielipide- ja kulttuurilehti.

Mäkelininkatu 29 C,
90100 Oulu

Puh. (08) 537 1722
ilmoitukset@kansantahto.fi
toimitus@kansantahto.fi

Viimeisimmät artikkelit

Viimeisimmät UUTISET