Mitähän kummaa tuollainen politiikka oikein on? Jos moista politiikkaa on, niin mitä erityisesti Suomen avaruuspolitiikka on?
Asiasta löytyy dokumenttia työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) sivuilta, mistä on luettavissa ainakin seuraavaa: ”Suomen avaruuspolitiikka kuuluu työ- ja elinkeinoministeriön vastuulle. Ministeriön yhteydessä toimii neuvoa-antavana elimenä avaruusasiain neuvottelukunta, joka kokoaa yhteen eri hallinnonalojen näkökulmat. Neuvottelukunta on vastannut kansallisen avaruusstrategian 2013–2020 laadinnasta ja seuraa järjestelmällisesti sen toteutumista.”
Avaruusstrategiassa luetellaan Suomen avaruustoiminnan kärkinä seuraavat otsikot: avaruuden ja maapallon tieteellinen tutkimus, satelliittikartoitus, satelliittipaikannus ja avaruusteollisuus.
Tämän strategian edellä mainitut hankkeet kohdentuvat sitten seuraaville alueille: avaruussovelluksilla vastataan arktisen alueen kasvaviin vaatimuksiin, palveluiden kilpailukykyä vahvistetaan avoimen paikkatiedon avulla, tieteellisen tutkimuksen tasoa nostetaan nojautuen Euroopan avaruusjärjestön ja Euroopan unionin ohjelmiin ja avaruusteollisuus vastaa erikoistumalla ja sovelluksilla kiristyvään kilpailuun.
Kuluvan vuoden 2018 tammikuun 23. päivänä tuli voimaan Laki avaruustoiminnasta, jota täydentää TEM:n asetus avaruustoiminnasta.
Avaruuspolitiikkamme on kovin ohut ja torso.
Tarkasteltaessa avaruuspolitiikkaamme, avaruusstrategiaamme ja sen sovellusalueita, huomataan sisällön olevan perin tekniikka-, teollisuus- ja kilpailukykyvoittoinen, vaikka avaruus itsessään ja yhteiskuntamme ovat paljon, paljon muutakin. Lisäksi huomataan noista laeista, että sotilaallinen sektorimme harjoittaa sekin avaruuspolitiikkaa, mistä tuskin kovin avoimesti puhutaan ja saa yleensäkään mitään varsinaista ja tarkkaa tietoa. Vaikka Maa on vain yksi aurinkokunnan planeetoista muiden joukossa liikkuen ihmiskunta mukanaan monimuotoisessa avaruudessa, avaruuspolitiikkamme on kovin ohut ja torso käsittelemään näinkin mittavaa todellisuutta.
Jos ajatellaan meitä ihmisiä arjeksi sanottujen toimintojemme puitteissa, avaruusasiat sinällään saattavat tuntua kaukaisilta ja peräti erikoisilta. Siihen kun lisätään sana ”avaruuspolitiikka” saatetaan mieltää asiat helposti ”yli ymmärryksen käyviksi”. No toisaalta niinhän ne taitavat nyt ollakin, koska asioista ei tunnuta juurikaan puhuttavan ainakaan ”päivän politiikan” puitteissa. Poliittisen keskustelun piiri näyttää siis lujasti juuttuvan aina ”maankamaralle”. Tosin ilmastonmuutos ja siihen liittyvä ilmastopolitiikka on tuonut poliittiseen keskusteluun sentään Maan ilmakehän joitakin ominaisuuksia ja piirteitä, mutta sen ”ylemmäs” maankamaralta tässäkään ei juuri ylletä.
Tosin ”taivas” tuntuu olevan edelleenkin kovin monelle se, jossa majailee jokin suurempi voima.
Kaksituhattaluvun ihmisen tietoisuuden luulisi kuitenkin olevan jo sen verran osaavan ja uteliaan, että se vaatisi myös poliittisen keskustelun sisältävän edes osia Maan lähiavaruudesta ja kaukaisemmastakin kosmisesta ympäristöstämme. Tosin ”taivas” tuntuu olevan edelleenkin kovin monelle se, jossa majailee jokin suurempi voima (jumala tai jotain vastaavaa), joka määrää ”tiemme kulkua” elämämme taipaleilla. Mutta vaikka ”taivas” on joskus ”sininen ja valkoinen ja tähtösiä täynnä” runoilijan ilmaisuvoimaisella kielellä maalailtuna, avaruus sinällään ei sisällä ”taivasta” eikä ”tähtösiä”. Kyse on päiväsaikaan Aurinkomme, tuon lähimmän tähtemme valaisemasta Maan ilmakehästä (sininen) ja yöaikaan yleensä nuo näkyvät ”tähtöset” ovat muita aurinkoja ja samalla suuria, kuumia plasmakaasupalloja, joihin meidän maaplaneettamme kokoisia palloja voisi upota miljoonia ja taas miljoonia.
Ehkä on niin, että ennen kuin kykenemme keskustelemaan laajemmin ja syvällisemmin avaruuspolitiikastakaan, olisi paikallaan saada jonkinasteinen tieteellispohjainen käsitys Maasta, sen lähiavaruudesta ja avaruudesta laajemminkin. Siksi näkisin mielekkääksi ottaa avaruusstrategiaan yhdeksi keskeiseksi kärkihankkeeksi avaruusasioihin liittyvän jatkuvan kansansivistystyön ja koulutuksen. Avaruuspolitiikan keskiöön tulisi liittää ihmisten kouluttaminen lapsista aikuisiin ja aina vanhuksiin saakka tuntemaan kosmisen todellisuutemme olemusta maankamaralta kaukaisimpiin avaruuden sfääreihin. Tässä työssä olisivat sitten mukana yleissivistävän koulumme sekä kansan- ja työväenopistojen lisäksi eri keski- ja korkea-asteen opinahjot ja tutkimuslaitokset sekä avaruusasioiden harrastuneisuutta ylläpitävät tähtiyhdistykset.
Tunnemme paremmin myös planeetta Maan yhteiseksi ”avaruusalukseksi”, josta meidän on syytä pitää todella paljon enemmän huolta.
Kun avaruusasioiden tuntemus saadaan sivistystyön ja koulutuksen avulla kasvamaan, voidaan olettaa, että me ihmiset tunnemme paremmin myös planeetta Maan yhteiseksi ”avaruusalukseksi”, josta meidän on syytä pitää todella paljon enemmän huolta, kuin mitä nykyisin näytään tehtävän. Ei ole olemassa mitään muuta ”korkeampaa voimaa” kuin me ihmiset, joiden tehtävänä on pitää Tellus elävänä ja mahdollisimman puhtaana aurinkokuntamme ja galaksimme toistaiseksi ainoana elolliseksi tuntemistamme planeetoista tuhansien muiden joukossa.
Kun avaruusasioiden sivistystasomme nousee, voimme vaatia demokratiankin nimissä lainsäädäntöömme jatkuvasti tarpeellisia uudistuksia ja laajentumista maankamaralta avaruuteen. Myös rauhan ja ympäristön kysymykset saavat syvemmän luonteen, kun avaruuspolitiikasta tulee meille muun politiikan ohessa todellista arkipäivää.
Jotta asiassa nyt edettäisiin, on palattava avaruusasioiden kansansivistystyöhön: tällä hetkellä tästä erityistä huolta kantavat juuri ”ruohonjuuritasolla” maamme eri tähtiyhdistykset, joiden taloudelliset voimavarat ovat perin niukat, osin jopa olemattomat. Siksi avaruuspolitiikan asiat pitää saada myös muiden ministeriöiden, erityisesti opetus- ja kulttuuriministeriön huoleksi. Olisi samalla syytä eduskunnan budjetoida tietty vuotuinen määräraha myös maamme tähtiyhdistyksille, jotta avaruusasioiden kansansivistystyö voisi nykyistä paremmin. Tämä raha voitaisiin kanavoida juurikin opetus- ja kulttuuriministeriön kautta.
Juhani Harjunharja
Utsjoki
