Pohjois-Pohjanmaan Vasemmiston mielestä esitys tutkimuksen ja elinkeinoelämän kannalta tärkeiden EU:n rakennerahastojen uusjaosta ruuhka-Suomen hyväksi on pöyristyttävä. Etelä- ja Länsi-Suomi ovat hamuamassa jopa satoja miljoonia euroja Pohjois- ja Itä-Suomesta tulevalla EU:n ohjelmakaudella 2021-2027. 

Ainoa oikeudenmukainen päätös on nyt säilyttää EU:n rakennerahastojen suhde Pohjois- ja Itä-Suomen hyväksi vähintään nykyisessä muodossaan.

–  Rakennerahastojen painopisteen siirto etelään olisi puhdas ryöstö. Rahan keskittäminen kasvukeskuksiin näivettäisi Pohjois-Pohjanmaan elinkeinoelämää monella tapaa esimerkiksi matkailun ja innovaatiotoiminnan kärsiessä. Myös koulutussektori kärsisi alueellamme, toteaa Pohjois-Pohjanmaan Vasemmiston puheenjohtaja Olli Kohonen.

Pohjois-Pohjanmaan Vasemmisto painottaa sitä, että EU:n rakennerahastojen tarkoitus on nimenomaan kaventaa alueiden välistä eriarvoisuutta. Ne kuuluvat Pohjois- ja Itä-Suomelle EU:hun liittymissopimuksen nojalla.

– Niiden kautta luodaan paljon työtä ja hyvinvointia, joten rakennerahastot eivät todellakaan ole mitään lillukanvarsia. Torniolaisen elinkeinoministeri Katri Kulmunin onkin laitettava nyt piste etelän herrojen röyhkeille puheille.

– Uudellemaalle suuntautuu jo nyt lähes 300 miljoonaa euroa Business Finlandin rahoja kansallisten tukien osalta, kun pohjoisessa joudutaan lähes nuolemaan näppejä niitä jaettaessa. Ainoa oikeudenmukainen päätös on nyt säilyttää EU:n rakennerahastojen suhde Pohjois- ja Itä-Suomen hyväksi vähintään nykyisessä muodossaan, Kohonen summaa.

Janne Parkkila pyrkii puhumaan EU:n päätösten vaikutuksesta ihmisten arkeen. Hänestä myös EU:n omaa tiedotustoimintaa pitää kehittää ihmisläheisemmäksi ja saavutettavaksi.

Myös Tiina Ahlforsin käymien keskustelujen perusteella oleellisinta on konkretisoida EU:ssa käsiteltäviä asioita ja esittää ne ymmärrettävällä kielellä. Hän mainitsee podcastin luontevana välineenä kertoa enemmän parlamentin työstä.

Samoilla linjoilla niin ymmärrettävyyden kuin podcastin osalta on Mia Haglund. Hänen mielestään meppien tulisi myös näkyä enemmän kotimaassaan, vaikka he eivät edustakaan työssään pelkästään Suomea.

– Pitää konkretisoida, miten päätökset vaikuttavat ihmisten elämään ja arkeen, kiteyttää Hanna Sarkkinen monen ehdokkaan mielipiteen.

Uusia ja perinteisiä kanavia

Joona Mielonen luettelee kolme tapaa lisätä EU-politiikan tunnettuutta. Meppien tulee jalkautua äänestäjien pariin ja EU:n tulee uutisoida itse paremmin asioistaan esimerkiksi oman tv-kanavan avulla. Myös riippumattoman median tulee uutisoida muustakin kuin kriiseistä.

– Edistäisin ulkomaankirjeenvaihtajien määrän lisäystä, jotta monisävyinen tiedonvälitys saisi lisää tekijöitä Brysseliin, sanoo puolestaan Merja Kyllönen.

Vaikeilta ja byrokraattisilta vaikuttavat asiat on osattava kertoa ymmärrettävästi ja innostavasti.

Silvia Modig haluaisi jatkaa muiden kanavien ohella Kyllösen aloittamaa tiedotuslehden julkaisemista. Hän toteaa, että vaikeilta ja byrokraattisilta vaikuttavat asiat on osattava kertoa ymmärrettävästi ja innostavasti.

Videoiden voimaan uskoo Matleena Käppi. Niiden avulla voisi havainnollistaa, miten päätökset vaikuttavat kansalaisten elämään ja arkeen.

Sami Säynevirta pitää aktiivisuutta ja aloitteellisuutta tärkeänä myös muiden kiinnostuksen herättämisessä. Meppinä hän pitäisi tiiviisti yhteyttä äänestäjien lisäksi kansalaisjärjestöihin.

Puheenaiheet uusiksi

EU-puheita pitäisi pitää eri aiheista kuin nykyään pidetään, Miila Halonen uskoo. Nyt painottuvat talous ja maahanmuutto.

– Uskoisin, että varsinkin nuoret innostuisivat EU:sta enemmän, jos puheessa painottuisi voimakkaammin ilmastopolitiikka, ihmisoikeuskysymykset ja EU rauhanliikkeenä.

Jaakko Lindfors toisi keskusteluun työelämän ja toimeentulon kysymykset kuten maakohtaiset minimipalkat ja sosiaaliturvan.

– Harmaan talouden ja veroparatiisien kitkeminen on kaikki kaikessa, jotta saadaan tulevat palveluiden ja työelämän parannukset rahoitettua.

Jukka Linnan mukaan meppi voi saada työllään aikaan isojakin asioita, joilla EU-politiikan tunnettuus nousee.

– Parlamentilla on itseasiassa paljon toimintavaltaa ja keinoja vaikuttaa ilmastonmuutoksen pysäyttämiseen ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen. Tätä valtaa pitää käyttää ja se pitää tehdä näkyväksi.

Kyselyyn vastasi 12 Vasemmistoliiton 20 ehdokkaasta. Ylärivissä Tiina Ahlfors, Mia Haglund, Miila Halonen ja Merja Kyllönen. Keskirivissä Matleena Käppi, Jaakko Lindfors, Jukka Linna ja Joona Mielonen. Alarivissä Silvia Modig, Janne Parkkila, Hanna Sarkkinen ja Sami Säynevirta.

Köyhyyden ja eriarvoisuuden poistaminen on esimerkiksi psykoterapeutti Tiina Ahlforsin ja nykyisen mepin (Euroopan parlamentin jäsen) Merja Kyllösen tavoitteissa.

– Sosiaaliset oikeudet tulee saattaa velvoittaviksi tulevalla kaudella. Olen kokenut tarpeelliseksi puhua köyhyydestä omana aiheenaan, koska se ohitetaan myös päätöksenteossa helposti ja samalla ohitetaan ihmiset, joille asia on tärkeä, Ahlfors perustelee.

Kyllönen lisää mukaan kasvavan alueellisen eriarvoisuuden. Hän haluaisi vahvistaa myös rauhantyötä niin Euroopan sisä- kuin ulkopolitiikassa.

– Mepin on hyvä osata verkostoitua ja etsiä kumppanuuksia, joilla edistää asioita yhteistyössä toisten samansuuntaisesti ajattelevien kanssa, Kyllönen opastaa.

Ihmisoikeudet kaipaavat puolustajia nuorisolääkäri Miila Halosen mukaan. Seksuaalioikeuksien ja tasa-arvon edistäjänä Halonen on tukenut erityisesti naisten oikeutta raskauden ehkäisyyn ja turvalliseen aborttiin.

– Vanhoilliset voimat ovat nousussa ja ihmisoikeudet, kuten naisten ja vähemmistönä oikeudet, ovat vaarantumassa monissa EU-maissa.

Ilmastotoimista työpaikkoja

Muusikko ja bilogian opiskelija Matleena Käppi haluaa vaikuttaa kestävän kehityksen toteutumiseen sekä edistää oikeudenmukaista ilmastopolitiikkaa ja luonnon monimuotoisuutta. Osaamista aiheeseen on tuottanut toiminta ympäristö- ja eläinoikeusjärjestöissä.

– EU:n maataloustukia tulisi uudelleenkohdentaa kasvisruuan tuotantoon eläintuotannon sijaan myös ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi, Käppi sanoo.

Entinen kansanedustaja, toimittaja Silvia Modig ja Pohjoismaisen vihreän vasemmiston pääsihteeri Mia Haglund nostavat esiin Green New Dealiksi kutsutun ohjelman. Se on vasemmiston esitys ”ekologisesta jälleenrakennusohjelmaksi”, joka yhdistää talous- ja työllisyyspolitiikan sekä ilmastopolitiikan.

“Voimme kääntää haasteen myös mahdollisuudeksi luoda sekä kestävää talouskasvua että uusia työpaikkoja.”

– Suomella on paljon osaamista ja innovaatioita, ja olemalla edelläkävijä voimme kääntää haasteen myös mahdollisuudeksi luoda sekä kestävää talouskasvua että uusia työpaikkoja, Modig sanoo. Hän on toiminut aiheen parissa eduskunnan ympäristövaliokunnan vapauheenjohtajana sekä kaupunginvaltuutettuna Helsingissä.

Haglund haluaa ilmasto- ja ympäristökriteerit maataloustuille ja korvaisi kertakäyttökulttuurin kiertotaloudella. Hän nostaa esille vielä vapaan liikkuvuuden vaatimuksen. Ihmisille on tarjottava turvallisia ja laillisia reittejä Eurooppaan.

– Vaadin kampanjassani rajoja auki, koska hyväosaiset länsimaalaiset voivat matkustella helposti ympäri maailmaa, kun ihmiset, joihin ilmastonmuutos iskee ensimmäisenä, joutuvat turvautumaan hengenvaaralliseen ihmissalakuljetukseen. Suomen passilla pääse ilman viisumia 178 maahan, Afghanistanin passilla pääsee 28 maahan.

Tutkimus, eläimet ja demokratia

Tietotekniikan tohtori ja yrittäjä Janne Parkkila haluaa vaikuttaa EU:n tutkimus- ja kehityspolitiikkaan. Hän haluaa myös ohjata energiratkaisuja ympäristöystävällisempään suuntaan, ”jotta saamme parasta mahdollista teknologiaa käyttöömme ilmastonmuutoksen torjumiseksi”.

Järjestöpäällikkö Sami Säynevirta nostaa esiin eläinten kohtelun parantamisen. Meppinä hän edistäisi häkkikasvatuksesta ja kiinnikytkemisestä luopumista sekä turkistarhauksen lopettamista elinkeinona kestävällä tavalla Euroopan alueella.

“Haluan ehkäistä maailmaan uhkaavaa lajikatoa.”

– Haluan ehkäistä maailmaan uhkaavaa lajikatoa säilyttämälle lajeille elinympäristöjä, Säynevirta lisää.

Apulaisohjaaja Joona Mielosen mielestä EU:n tulevaisuuden ratkaisee se, onnistuuko unioni demokratisoimaan itsensä.

– Intohimoni on vaikuttaa päätöksentekoprosesseihin ja järjestelmään, jotta siitä saadaan ihmisläheisempi ja valtaa jalkautettua kansalaisille.

Verovälttely kuriin ja alipalkkaus rikokseksi

Yritys- ja työelämän kysymykset kiinnostavat useita ehdokkaita. Kansanedustaja Hanna Sarkkinen haluaa edistää Euroopan tasolla verovälttelyn ja aggressiivisen verosuunnittelun vähentämistä sekä veroparatiisien sulkemista samalla, kun torjutaan ilmastonmuutosta ja vauhditetaan kiertotaloutta.

Veroparatiisit sulkisi myös lehtori Jukka Linna, joka on väitellyt yritysjuridiikasta oikeustieteen tohtoriksi ja toiminut pari vuosikymmentä yritysjuristina ja suuryrityksen talousjohtajana.

– Näin yhteiseen käyttöön saatavilla varoilla voimme ratkaista ilmastomuutoksen ja aloittaa uuden ekologisesti kestävän yhteiskunnan rakentamisen, Linna visioi.

“Suomessakin tietyt työnantajat teollisuudessa sekä ravintola-, hoiva ja rakennusalalla käyttävät työntekijöitään hyväksi.”

Opettaja ja oppikirjailija Jaakko Lindfors vaatii puolestaan alipalkkauksen kriminalisointia Suomessa ja Euroopassa. Hän on aloitteentekijänä kansalaisaloitteessa asian puolesta.

– Suomessakin tietyt työnantajat teollisuudessa sekä ravintola-, hoiva ja rakennusalalla käyttävät työntekijöitään hyväksi maksamalla palkkaa selvästi alle suomalaisten työehtosopimusten.

Jutun kuvassa ylärivissä Tiina Ahlfors, Mia Haglund, Miila Halonen ja Merja Kyllönen. Keskirivissä Matleena Käppi, Jaakko Lindfors, Jukka Linna ja Joona Mielonen. Alarivissä Silvia Modig, Janne Parkkila, Hanna Sarkkinen ja Sami Säynevirta.  (Modigin kuva: Antti Yrjönen)

Vasemmiston ehdokkaina Euroopan parlamentin vaaleissa ovat myös pääluottamusmies Ilpo Haaja, tutkija Tapani Kaakkurinniemi, kuvataiteilija Elisa Lientola, tanssinohjaaja Ajak Majok, hanketyöntekijä Sari Moisanen, alue- ja järjestöasiantuntija Anna Mäkipää, vapaa kirjoittaja Tuomas Nevanlinna ja yliopistotutkija Sinikka Torkkola.

Sosiaalisen Euroopan rakentuminen otti aimo harppauksen eteenpäin tänään, kun Euroopan parlamentti äänesti pitkään valmistellusta liikkuvuuspaketista. 

Sopua kuljetusalan yhteisistä pelisäännöistä hierottiin parlamentissa melkein kaksi vuotta. Täysistunnossa kolmesta eri lainsäädäntökokonaisuudesta koostunut paketti hyväksyttiin vasta kolmannella yrityksellä.

– Olen valtavan iloinen ja helpottunut, että sinnikkäästi jatkamani neuvottelut tuottivat lopulta tulosta, kuljetusalan lähetettyjä työntekijöitä koskevasta direktiivistä vastanut Merja Kyllönen iloitsee. Merjan raportöörivastuulla ollut kokonaisuus hyväksyttiin äänin 317–302, 14 tyhjää.

– Yhteisen ratkaisun löytäminen oli vaikeaa, sillä liikennepaketista muodostui periaatteellinen kamppailu, jossa punnittiin jäsenmaiden sitoutumista EU:n perusarvoihin kuten vapaaseen liikkuvuuteen. Kaikille tahoille ei myöskään sopinut se, että paketin tavoitteena on estää työehtojen polkeminen ja tasata pelikenttää länsi- ja itäeurooppalaisten yritysten välillä, Merja Kyllönen kertoo.

Kuljetusalan markkinoilla Euroopassa on ollut jo pitkään epätervettä kilpailua ja monia negatiivisia lieveilmiöitä. Pienipalkkaiset (usein itäeurooppalaiset) kuljettajat viettävät kuukausia rekoissaan käymättä kotonaan, ja työ- ja lepo-olosuhteissa on puutteita. 

Nykysäännösten porsaanreikiä on myös hyödynnetty perustamalla  postilaatikkoyrityksiä alhaisen palkkatason maihin ja epätasa-arvoinen kilpailu on syönyt reilusti asiansa hoitavien kuljetusyritysten asemaa. 

– Käytännössä toimivaa ja reilua ratkaisua rakennettiin kauan ja huolella. Suomen puheenjohtajakaudella on nyt saumaa saada tämä kokonaisuus kolmikantaneuvotteluissa lukkoon lyödyksi, Merja arvioi.

Euroopan parlamentti hyväksyi keskiviikkona kantansa EU:n tekijänoikeusuudistukseen. Heinäkuussa valmisteluun palautettu direktiiviluonnos meni nyt läpi selkeällä enemmistöllä ja muun muassa vasemmiston Merja Kyllönen kannatti sen hyväksymistä.

Parlamentin tiedotteen mukaan direktiiviin lisättiin takeita sananvapauden turvaamisesta sekä helpotuksia pienyrityksille. Kyllönen sanoo äänestysratkaisunsa perustuneen samoihin asioihin, joita tiedotteessa tulee esiin.

– Mielestäni myös digiaikana tekijä on ansainnut työstään asiallisen korvauksen, euroedustaja toteaa.

Tekijänoikeusjärjestöt ja Suomessa esimerkiksi media-alan työnantaja- ja työntekijäjärjestöt ovat kannattaneet uudistusta. Kansalaisjärjestöt sekä Facebookin ja Googlen kaltaiset suuryhtiöt ovat puolestaan vastustaneet sitä.

Eniten keskustelua on herännyt kahdesta artiklasta, joiden pelätään johtavan sananvapauden rajoittumiseen sekä netin massavalvontaan ja muuttumiseen pelkästään suuryhtiöiden tiedotuskanavaksi.

Korvausta ei voi vaatia pelkän linkin ja muutamien saatesanojen jakamisesta.

”Linkkiverona” tunnettu artikla 11 antaa kustantajille oikeuden periä sosiaalisen median palveluilta ja muiden tuottamaa sisältöä jakavilta uutissivustoilta korvauksia heidän omistamansa sisällön jakamisesta.

Parlamentin kannan mukaan taiteilijoiden, toimittajien ja muiden varsinaisten sisällöntuottajien tulee saada osansa näistä korvauksista. Pienten yritysten ei kuitenkaan tarvitse korvauksia maksaa. Lisäksi korvausta ei voi vaatia pelkän linkin ja muutamien saatesanojen jakamisesta.

Toinen kiistanalainen artikla 13 velvoittaa yhtiöt varmistamaan, ettei niiden verkkoalustoille ladata tekijänoikeuksia loukkaavia teoksia kuten kuvia ja videoita. Vastustajien ”meemikielloksi” kutsuma vaatimus ei parlamentin kannan mukaan koske siteeraamista ja parodiointia eikä esimerkiksi Wikipedian kaltaisia sivustoja.

 

Direktiivi muotoillaan parlamentin kannanoton jälkeen

Kyllösen mukaan lähtökohta on yhä säilyttää internet yhtä vapaana kuin tällä hetkellä, mutta sisältöä tuottavat artistit ja toimittajat saavat reilumman osan heidän töillään saavutetuista tuotoista.

Mutta johtaako direktiivi ennakkosensuuriin, kun nettiyhtiöt alkavat estää tekijänoikeuden alaisten teosten lataamista palveluihinsa? Ennakkosuodatus voisi johtaa esimerkiksi meemikuvien estämiseen.

“Juristien tehtävänä on vielä varmistaa, ettei kansalaisoikeuksia loukata.”

Kyllönen viittaa tekijänoikeusjärjestö Teoston tiedotteeseen, jonka mukaan tämä olisi EU-lainsäädännön perusteella kiellettyä. Jäsenmaita edustavan ministerineuvoston oikeudellinen osasto on vakuuttanut parlamentille, ettei käytäntä rajoita sananvapautta tai muita perusoikeuksia. Nettipalveluiden pitää estää luvattomien sisältöjen leviäminen yhteistyössä tekijänoikeuksien haltijoiden kanssa.

– Tulevissa trilogeissa juristien tehtävänä on vielä varmistaa, ettei kansalaisoikeuksia loukata missään muotoa, Kyllönen sanoo.

Trilogi tarkoittaa neuvottelua parlamentin, komission ja jäsenmaita edustavan neuvoston välillä. Lopullinen direktiivi tulee neuvottelujen jälkeen vielä europarlamentin hyväksyttäväksi.

Kansallista ”erävoittoa” EU:n hiilinielukysymyksessä on Suomessa sekä juhlittu että arvosteltu. Joustoja saatiin niin että hakkuita voidaan lisätä reilusti, mutta nurina jatkui siitä, ettei tämäkään riitä.

Suomen Eurooppa-neuvostossa neuvottelema kompromissi vastaa valtavaa ilmastopäästöä. Vihreä lanka ehti jo laskea, että 54 tonnia vastaa sitä, että jokainen suomalainen lentäisi 16 kertaa Thaimaahan ja takaisin. Kaikki Suomen kasvihuonekaasupäästöt olivat viime vuonna 59 tonnia.

No, rahallahan tämä hoituu. Suomi parturoi metsänsä ja hallitus kompensoi, niin kai sitä on jo lupailtu. Mielenkiintoinen yhtälö tästä kuitenkin muodostuu.

Pariisin ilmastosopimuksen velvoitteisiin kun Suomi on kuitenkin sitoutunut. Sopimus on kaiken sateenvarjo: sen perusteella jaetaan päästövähennykset ns. päästökauppasektorille eli teollisuudelle sekä päästökauppasektorin ulkopuolelle eli liikenteeseen, asumiseen, maatalouteen sekä maan- ja metsien käyttöön.

Jokainen osa-alue on sidoksissa toiseen ja jos toisen osa-alueen laskenta muuttuu, muuttuu väistämättä myös toisen tilanne. Lasketaanpa: jos on kiinteä loppusumma (päästövähennystavoite) ja siitä otetaan jotain pois, mikä on tulos?

Jos metsäsektori vapautetaan päästövähennysvelvoitteistaan, minne metsäteollisuuden vastuut siirtyvät ja millä hintaa? Kuka muista teollisuuden haaroista osallistuu talkoisiin?

Jokainen toimiala voi miettiä, miten suhteet jakautuvat ja minkä suuruinen on oma loppulasku tämän hetkisellä lisähiilidioksiditonnin hinnalla.

Komission alkuperäisen LULUCF–esityksenkin pohjalta Suomi olisi saanut hakata metsiään jopa enemmän kuin tähän saakka on vuosikymmenet hakattu, mutta ei niin paljon kuin hallitus tavoittelee https://apoteketgenerisk.com/.

Metsiä kannattaa käsitellä kestävällä tavalla ja materiaalia hyödyntää fiksusti. Ei pidä hakea nopeita pikavoittoja, vaan pitkäjänteisiä ja pitkään hiiltä sitovia ratkaisuja.

Omalta osaltani koen vastuukseni katsoa koko päästövähennysten taakanjaon kokonaisuutta ja haluan säilyttää kustannusten jakamisen tasapainoisena eri toimialojen välillä.

Merja Kyllönen
europarlamentaarikko
Vasemmistoliiton presidenttiehdokas

EU ei ole onnistunut ilmastonmuutoksen torjunnassa. Eikä tule onnistumaan. Meille myydään Brysselistä ilmastonmuutospumpulia. Höpötellään kuinka ilmastonmuutos voidaan pysäyttää, jos Suomessa rajoitetaan hakkuita. No ei voida. Vaikka metsäpinta-ala on Suomessa suuri, on puuston määrä hehtaarilla pieni, verrataanpa sitä mihin tahansa maailman maahan hyvänsä.

Hakkuumääriä konkreettisempi kysymys onkin, kuinka saadaan enemmän kasvua. Vai koetaanko sillä olevan mitään merkitystä sidotaanko hiilidioksidia enemmän vai vähemmän? Hoitamattomissa metsissä kasvu pysähtyy. Eli mikäli harvennushakkuita ei tehdä, kasvu ihan oikeasti pysähtyy. Puu alkaa vapauttaa hiilidioksidia lahotessaan metsään, päinvastoin kun kasvaessaan.

Alueelliset innovaatiot johtavat todennäköisemmin tieteelliseen läpimurtoon kuin massatyöttömyys.

EU:n ilmastonmuutosjeesustelussa ei myöskään viitsitä kertoa, että me olemme jo tehneet jotain peruuttamatonta. Muutos on jo alkanut. Kyse ei enää ole ilmastonmuutoksen pysäyttämisestä, vaan sen seurausten kanssa elämisestä. Jos totuus on niin epämiellyttävä, ettei sitä voi kertoa ihmisille jää käteen vain kaksi vaihtoehtoa. Voi valehdella tai tehdä sille todellisuudelle jotain.

Ilmastonmuutosjeesustelun toinen ääripää on se, kun todetaan kuinka ongelmaan voidaan ottaa kantaa vasta, kun se koskettaa meitä paikallisesti. Huudetaan, että Suomi kuntoon ensin! Kuitenkaan siinä vaiheessa, kun hirmumyrskyt pyyhkivät Pohjanmaan poikki ja maa nielee Pyhätunturin on myöhäistä tehdä mitään. Silloin on hyvä avata korkki ja nauttia kesästä.

Se mitä juuri nyt voidaan tehdä, on että suunnataan katseet siihen, kuinka resurssit jakautuisivat kansallisesti tasaisemmin. Pyritään siihen että työtä riittää kaikkialla Suomessa. Tämän työn tulee sellaista joka rakentuu alueellisesti ympäröivien vahvuuksien varaan. Sillä mikäli maapallon elinolosuhteet muuttuvat vuosi vuodelta huonommiksi, on tärkeämpää jakaa resursseja myös niille joilla mahdollisuuksia on ollut niukasti. Lisäksi puunhankinta-alueita kehittämällä puunkäyttö kehittyy, jolloin myös uusia alueellisia innovaatioita syntyy. Alueelliset innovaatiot johtavat todennäköisemmin tieteelliseen läpimurtoon kuin massatyöttömyys.

Yksityiskohdista ei kuitenkaan politiikassa paljon puhuta. Politiikasta onkin tullut viihteen muoto. Tosi-tv:n jatke, joka kilpailee teatterin, elokuvien ja spotifyn kanssa suosiosta. Jokainen parlamentaarikko pyrkii profiloitumaan kuin rocktähti – saamaan vielä yhden encoren ja uuden kierroksen politiikan colosseumilla ennen kuin totuuden leijona nielaisee hänet.

Autoalan päästöhuijauksia tutkiva Euroopan parlamentin EMIS-valiokunta kokoontui tällä viikolla viimeistä kertaa.

Kuluneen vuoden aikana olemme valiokunnassa kuulleet autonvalmistajia ja entisiä komissaareja ja tutkineet asioiden kulkua, vanhoja kokouspöytäkirjoja sekä virkamiesten sähköposteja.

Esiin piirtyvä kuva ei ole kaunis: syyskuussa 2015 esiin tullut Volkswagenin skandaali oli vain osa isompaa, koko autoteollisuutta koskevaa ongelmaa. Dieselautojen typen oksidien päästöt olivat testeissä huomattavasti pienemmät kuin normaaliajossa tien päällä.

Ruma on myös se johtopäätös, että jos komissio ja kansalliset parlamentit olisivat vain toimineet kuten olemassaoleva lainsäädäntö edellyttää, päästöhuijaus ei olisi ollut mahdollista. Huijaukseen ei puututtu, eikä sanktioita jaettu. Koko ongelman hoitamisessa viivyteltiin. Valiokunta osoittaa sormella erityisesti Italiaa, Espanjaa, Slovakiaa, Romaniaa ja Unkaria todellisiin päästöihin perustuvien testien viivyttämisestä.

Huijaukseen ei puututtu, eikä sanktioita jaettu.

Päättäjät ovat olleet nätisti autoteollisuuden talutusnuorassa.

Valiokunnan suosituksista tilanteen korjaamiseksi äänestetään täysistunnossa huhtikuun alussa.

Päästöhuijauksessa ei ole loppujen lopuksi kyse Volkkarin tai dieselauton omistajien huijaamisesta.

Hinnan päästöhuijauksesta maksavat tavalliset eurooppalaiset, erityisesti kaupungeissa asuvat sekä hengityselinsairauksista kärsivät kansalaiset. Moni tuntee päästönormit reilusti ylittävät ilmansaasteet keuhkoissaan.

Pelottavin ajatus tämän tutkinnan jälkeen on kuitenkin se, että liikenteen todellisia päästöjä ei tällä hetkellä pysty arvioimaan luotettavasti kukaan.

Vaikka Euroopan komissiossa on parhaillaan kehitteillä ajonaikaisia todellisia päästöjä mittaavat testit, on vastamäki ilmastonmuutoksen torjumisen näkökulmasta edelleen jyrkkä.

Omistusten piilottamisen mahdollistava hallintarekisteri on nyt haudattava lopullisesti, vaatii vasemmistoliiton kansanedustaja Hanna Sarkkinen Uuden Suomen blogissaan.

– Tänään saimme kuulla, että Euroopan komissio on linjannut, ettei Suomen tarvitse mahdollistaa suomalaisten omistusten hallintarekisteröintiä. Tämä linjaus vahvistaa sen, mitä Vasemmisto on yrittänyt sanoa jo monta vuotta: hallintarekisteri ei ole EU:n vaatimus, vaan ihan kotoperäinen innostus mahdollistaa omistusten piilottamista ja sitä kautta helpottaa veronkiertoa, sisäpiirikauppoja, korruptiota ja talousrikollisuutta, Sarkkinen huomauttaa.

– Terveessä taloudessa omistukset ovat julkisia. Salailun lisäämisen sijaan tulee Suomessakin edistää omistusten julkisuutta ja verojen asiallista maksua. Siihen suuntaan on myös muu Eurooppa menossa Panamapapereiden jälkeen.

Sarkkinen muistuttaa, että hallintarekisteri on kuopattu ja noussut kuolleista jo monta kertaa.

– Tämä omistusten salaamiseen tähtäävä sisukas zombi on kummitellut keskuudessamme jo useiden vuosien ajan. Aluksi valtionvarainministeriön virkamiehet kokoomuspoliitikkojen säestyksellä ajoivat hallintarekisteröinnin mahdollistamista Suomessa. Sanottiin, että EU vaatii sitä meiltä. Kun poliittinen paine kävi kovaksi ja todettiin, ettei EU pakota Suomea mahdollistamaan hallintarekisteröintiä, vedettiin esitys pois.

– Eduskuntaan tuotiin kuitenkin uusi esitys, jossa suomalaisten omistusten hallintarekisteröinti mahdollistettaisiin ulkomaisten arvopaperikeskusten kautta. Esitys on yhä talousvaliokunnan pöydällä käsittelyssä. Hallintarekisteriä siis ujutettiin taas, tällä kertaa keittiön kautta. Tälläkin kertaa valtiovarainministeriön virkamiehet kokoomuspoliitikot kuoronaan toistivat, että EU vaatii meitä mahdollistamaan suomalaisten omistusten hallintarekisteröinnin ulkomailla.

Sarkkinen muistuttaa komission uudesta kannanotosta, jonka mukaan Suomen ei tarvitse mahdollistaa hallintarekisteröintiä, ei kotimaassa eikä ulkomailla.

– Jos hallintarekisteriä vielä tämän jälkeen edistetään, niin hallituspuolueiden on turha piiloutua EU:n selän taakse, vaan niiden on myönnettävä, että kyse on ihan kotimaisesta halusta sallia omistusten salaamista.