Viikonloppuna Kajaanissa koolla ollut Kainuun Vasemmiston piirihallitus päätti yksimielisesti esittää Miikka Kortelaista Vasemmistoliiton puoluevaltuuston puheenjohtajaksi syksyn puoluekokouksessa, joka pidetään Kuopiossa marraskuussa.

– Kortelaisella on 25-vuotiaaksi laaja kokemus järjestötoiminnasta ja yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta. Hän toimii esimerkiksi tällä hetkellä Kajaanin kaupunginvaltuuston puheenjohtajana ja Kainuun Vasemmiston ensimmäisenä varapuheenjohtajana, piirijärjestö toteaa kannanotossaan.

– Tahdon tuoda Vasemmiston puoluejohtoon sen kaipaamaa jämäkkyyttä kenttäväen näkökulmasta katsottuna. Toisaalta tahdon myös olla jakamassa kokemuksia puoluetoiminnan ja vaalikampanjoinnin menestyksellisestä organisoinnista, Kortelainen linjaa.

Kortelaisen johdolla Vasemmisto on kasvattanut kannatustaan Kainuussa kaikissa viime vaaleissa ja Vasemmistonuorten toiminta saatiin herätettyä uudelleen eloon Kainuussa.

– Kortelainen tunnetaan laajalti tarmokkaana ja aikaansaavana toimijana, jolta onnistuu toimiminen niin kokouskabineteissa kuin makkaragrillin äärellä. Tätä kansanmiesmäistä otetta tarvitaan puolueen johdossa, piirihallitus totesi.

Kainuun Vasemmisto kannustaa kainuulaisia äänestämään Euroopan parlamentin vaaleissa Vasemmiston ehdokkaita.

– Ainoastaan he ajavat työntekijöiden oikeuksia kuten Merja Kyllönen kainuulaisena parlamentin jäsenenä on liikenneasioissa kuljettajien ja suomalaisyritysten puolesta tehnyt, muistuttaa piirihallitus.

Sosiaalisen Euroopan rakentuminen otti aimo harppauksen eteenpäin tänään, kun Euroopan parlamentti äänesti pitkään valmistellusta liikkuvuuspaketista. 

Sopua kuljetusalan yhteisistä pelisäännöistä hierottiin parlamentissa melkein kaksi vuotta. Täysistunnossa kolmesta eri lainsäädäntökokonaisuudesta koostunut paketti hyväksyttiin vasta kolmannella yrityksellä.

– Olen valtavan iloinen ja helpottunut, että sinnikkäästi jatkamani neuvottelut tuottivat lopulta tulosta, kuljetusalan lähetettyjä työntekijöitä koskevasta direktiivistä vastanut Merja Kyllönen iloitsee. Merjan raportöörivastuulla ollut kokonaisuus hyväksyttiin äänin 317–302, 14 tyhjää.

– Yhteisen ratkaisun löytäminen oli vaikeaa, sillä liikennepaketista muodostui periaatteellinen kamppailu, jossa punnittiin jäsenmaiden sitoutumista EU:n perusarvoihin kuten vapaaseen liikkuvuuteen. Kaikille tahoille ei myöskään sopinut se, että paketin tavoitteena on estää työehtojen polkeminen ja tasata pelikenttää länsi- ja itäeurooppalaisten yritysten välillä, Merja Kyllönen kertoo.

Kuljetusalan markkinoilla Euroopassa on ollut jo pitkään epätervettä kilpailua ja monia negatiivisia lieveilmiöitä. Pienipalkkaiset (usein itäeurooppalaiset) kuljettajat viettävät kuukausia rekoissaan käymättä kotonaan, ja työ- ja lepo-olosuhteissa on puutteita. 

Nykysäännösten porsaanreikiä on myös hyödynnetty perustamalla  postilaatikkoyrityksiä alhaisen palkkatason maihin ja epätasa-arvoinen kilpailu on syönyt reilusti asiansa hoitavien kuljetusyritysten asemaa. 

– Käytännössä toimivaa ja reilua ratkaisua rakennettiin kauan ja huolella. Suomen puheenjohtajakaudella on nyt saumaa saada tämä kokonaisuus kolmikantaneuvotteluissa lukkoon lyödyksi, Merja arvioi.

Euroopan parlamentti hyväksyi keskiviikkona kantansa EU:n tekijänoikeusuudistukseen. Heinäkuussa valmisteluun palautettu direktiiviluonnos meni nyt läpi selkeällä enemmistöllä ja muun muassa vasemmiston Merja Kyllönen kannatti sen hyväksymistä.

Parlamentin tiedotteen mukaan direktiiviin lisättiin takeita sananvapauden turvaamisesta sekä helpotuksia pienyrityksille. Kyllönen sanoo äänestysratkaisunsa perustuneen samoihin asioihin, joita tiedotteessa tulee esiin.

– Mielestäni myös digiaikana tekijä on ansainnut työstään asiallisen korvauksen, euroedustaja toteaa.

Tekijänoikeusjärjestöt ja Suomessa esimerkiksi media-alan työnantaja- ja työntekijäjärjestöt ovat kannattaneet uudistusta. Kansalaisjärjestöt sekä Facebookin ja Googlen kaltaiset suuryhtiöt ovat puolestaan vastustaneet sitä.

Eniten keskustelua on herännyt kahdesta artiklasta, joiden pelätään johtavan sananvapauden rajoittumiseen sekä netin massavalvontaan ja muuttumiseen pelkästään suuryhtiöiden tiedotuskanavaksi.

Korvausta ei voi vaatia pelkän linkin ja muutamien saatesanojen jakamisesta.

”Linkkiverona” tunnettu artikla 11 antaa kustantajille oikeuden periä sosiaalisen median palveluilta ja muiden tuottamaa sisältöä jakavilta uutissivustoilta korvauksia heidän omistamansa sisällön jakamisesta.

Parlamentin kannan mukaan taiteilijoiden, toimittajien ja muiden varsinaisten sisällöntuottajien tulee saada osansa näistä korvauksista. Pienten yritysten ei kuitenkaan tarvitse korvauksia maksaa. Lisäksi korvausta ei voi vaatia pelkän linkin ja muutamien saatesanojen jakamisesta.

Toinen kiistanalainen artikla 13 velvoittaa yhtiöt varmistamaan, ettei niiden verkkoalustoille ladata tekijänoikeuksia loukkaavia teoksia kuten kuvia ja videoita. Vastustajien ”meemikielloksi” kutsuma vaatimus ei parlamentin kannan mukaan koske siteeraamista ja parodiointia eikä esimerkiksi Wikipedian kaltaisia sivustoja.

 

Direktiivi muotoillaan parlamentin kannanoton jälkeen

Kyllösen mukaan lähtökohta on yhä säilyttää internet yhtä vapaana kuin tällä hetkellä, mutta sisältöä tuottavat artistit ja toimittajat saavat reilumman osan heidän töillään saavutetuista tuotoista.

Mutta johtaako direktiivi ennakkosensuuriin, kun nettiyhtiöt alkavat estää tekijänoikeuden alaisten teosten lataamista palveluihinsa? Ennakkosuodatus voisi johtaa esimerkiksi meemikuvien estämiseen.

“Juristien tehtävänä on vielä varmistaa, ettei kansalaisoikeuksia loukata.”

Kyllönen viittaa tekijänoikeusjärjestö Teoston tiedotteeseen, jonka mukaan tämä olisi EU-lainsäädännön perusteella kiellettyä. Jäsenmaita edustavan ministerineuvoston oikeudellinen osasto on vakuuttanut parlamentille, ettei käytäntä rajoita sananvapautta tai muita perusoikeuksia. Nettipalveluiden pitää estää luvattomien sisältöjen leviäminen yhteistyössä tekijänoikeuksien haltijoiden kanssa.

– Tulevissa trilogeissa juristien tehtävänä on vielä varmistaa, ettei kansalaisoikeuksia loukata missään muotoa, Kyllönen sanoo.

Trilogi tarkoittaa neuvottelua parlamentin, komission ja jäsenmaita edustavan neuvoston välillä. Lopullinen direktiivi tulee neuvottelujen jälkeen vielä europarlamentin hyväksyttäväksi.

Kainuun Vasemmisto valitsi kolme eduskuntavaaliehdokasta kesäkuun alussa pidetyssä jäsenäänestyksessä. Piirihallitus vahvisti äänestyksen tuloksen tänään pidetyssä kokouksessaan.

Äänestyksen ykköseksi tuli europarlamentaarikko Merja Kyllönen Suomussalmelta ja toiseksi Kajaanin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Miikka Kortelainen. Kolmas kainuulainen ehdokas on Kuhmon kaupunginhallituksen jäsen Kirsi Virtanen. Varasijalle valittiin pääluottamusmies Jouni Lämpsä Kajaanista.

Vasemmistoliitto asettaa keväällä 2019 pidettäviin eduskuntavaaleihin Oulun vaalipiirissä 18 ehdokasta. Loput viisitoista ehdokasta valitsee Pohjois-Pohjanmaan Vasemmisto.

Presidentinvaalien ennakkoäänestysviikolla edetään tätä kirjoitettaessa viidettä päivää ja h-hetkeen on aikaa enää vajaa viikko. Ehdokkaiden kampanjoissa on nyt saatu kirivaihe päälle. Myös Vasemmistoliiton presidenttiehdokkaan Merja Kyllösen kiertue lähestyy loppusuoraa. Merja on ollut liikkeellä Suomen kaikissa maakunnissa koko tammikuun ajan ja kampanja huipentuu viikon päästä Ouluun.

Vaalikamppailusta povattiin aiemmin istuvan presidentin Sauli Niinistön ylivoimaista voittokulkua ja pitkään gallupit näyttivät siltä, että toista kierrosta ei tule. Asetelmassa nähtiin tällä viikolla käännös, kun Sauli Niinistön kannatus syöksyi alamäkeen. Alma-tutkimuksen gallupin mukaan Niinistöä äänestäisi nyt enää 58 prosenttia kantansa ilmoittaneista äänestäjistä.

Tilanne muistuttaa jyrkkää muutosta edellisen presidentin Tarja Halosen kannatuslukemissa 12 vuotta sitten. Halosen kannatus oli parhaimmillaan mielipidemittauksissa huimat 90 prosenttia ja se pysyi 70-80 prosentissa lähes koko Halosen kaksitoistavuotisen presidenttikauden ajan. Tämän muistaa harva. Vaalien ensimmäisellä kierroksella Halosen kannatus oli kuitenkin ”vain” 46,3 prosenttia ja vaaleissa edettiin toiselle kierrokselle, jossa Sauli Niinistö jäi lopulta niukasti kakkoseksi lukemin 51,8-48,2.

Hetkessä elävässä mediassa ei ole jakseltu juurikaan muistella vanhoja ja Niinistön voittoa on pidetty kovien kannatuslukemien vuoksi varmana jo pitkään. Hehkutus oli varsinkin viime syksynä ylitseampuvaa ja jossain vaiheessa kävi mielessä, osuuko naureskelu itänaapurin Putin-kultille sittenkin omaan nilkkaan. Sen verran kaikkivoipaa messiasta presidentistä leivottiin myös meillä.

Tällä hetkellä keskustan ehdokkaan Matti Vanhasen slogan ”tehdään näistä vaalit” näyttää kuitenkin toteutuvan kaikesta huolimatta. Tosin Vanhasen itsensä osalta edessä on mitä todennäköisimmin nöyryyttävä tappio Paavo Väyryselle, joka tarjoaa pettyneelle keskustan kenttäväelle mahdollisuuden näyttää samalla pitkää nenää Sipilän hallituksen erityisesti pohjoista Suomea ankeuttaville projekteille. Väyrysen osalta pitää kuitenkin harmitella sitä, että pohjoisen Paavo on lähtenyt kalaan rajat kiinni –porukan vesille ja omaksunut halla-aholaisten rasistisen retoriikan.

Merja Kyllönen on nostanut vaalikeskusteluissa esiin tärkeitä globaaleja teemoja, jotka raamittavat tulevaisuudessa myös näiden vaalien kuuminta perunaa eli turvallisuuskysymystä. Niitä ovat ilmastonmuutos, ihmisoikeudet sekä köyhyyden ja eriarvoisuuden torjuminen.

Hallituspuolueiden ehdokkaiden tilanne on muutenkin erikoinen. Niinistö ei uskaltanut asettua ehdolle kokoomuksen ehdokkaana ja sinisillä ei ole ehdokasta lainkaan. Niinistön suosio on perustunut siihen, että hän ajaa ulkopolitiikassa kaksilla vankkureilla. Niinistö on onnistunut markkinoimaan itsensä Nato-vastaisille äänestäjille viimeisenä liittoutumattomuuden lukkona. Samaan aikaan kokoomuksessa luotetaan siihen, että Niinistö vie Suomen Natoon toisella kaudellaan. Nostradamusta ei tarvitse kaivaa haudasta pohtimaan, kumpi vaihtoehto on todennäköisempi. Toisella kaudella presidentin ei tarvitse enää mielistellä koko kansaa.

Niinistö itse ei ole ilmaissut selkeästi Nato-kantaansa missään vaiheessa. Äänestäjän kuluttajansuoja on siis olematon. Tämä on perinteinen kokoomusstrategia, jossa käsitteitä hämärretään. Mieleen tulee takavuosien slogan ”vastakkainasettelun aika on ohi”. Viimeistään Sipilän hallituksen toimet ovat osoittaneet, että tämä mainostoimiston kehittelemä profetia on osunut maalinsa yhtä huonosti kuin Paavo Väyrysen takavuosien arvio Neuvostoliiton ikuisuudesta.

Vasemmistoliiton ehdokas Merja Kyllönen tarjoaa selkeimmän vaihtoehdon oikeistohegemonialle. Kyllönen on nostanut vaalikeskusteluissa esiin tärkeitä globaaleja teemoja, jotka raamittavat tulevaisuudessa myös näiden vaalien kuuminta perunaa eli turvallisuuskysymystä. Niitä ovat ilmastonmuutos, ihmisoikeudet sekä köyhyyden ja eriarvoisuuden torjuminen. Myös Suomen presidentin tulee olla vahva globaali toimija, sillä ihmiskunnan vaikeimmat haasteet on pakko ratkaista yhdessä.

Presidentin tulee myös ymmärtää ja kuunnella tavallisen kansan huolia. Olen kiertänyt Merjan kanssa pohjoista Suomea useaan otteeseen viime vuosina. Keskustelukumppaneina ovat olleet muun muassa tullivirkailijat, postityöntekijät, rautatieläiset, kaupunkien ja kuntien silimäätekevät ja ennen kaikkea tavalliset tallaajat toreilla ja markettien parkkipaikoilla.

Merja osaa toimia luontevasti ja jämerästi kaikkien kanssa omana itsenään ilman turhaa pokkurointia. Liikenneministerinä hän laittoi toimivaltansa ylittäneet virkamiehet kuriin. Kyllönen on itse sanonut, että näissä vaaleissa ei ole kuitenkaan kyse hänestä henkilönä. Tärkeämpää on nostaa esille arvot ja tulevaisuuden suunta.

Edellisissä vaaleissa moni vasemmistolainen äänesti toiselle kierrokselle lopulta edennyttä Pekka Haavistoa. Kuuden vuoden takainen toinen kierros oli kuitenkin valtava pettymys. Ehdokkaiden välille ei syntynyt juuri minkäänlaisia eroja ja vaalikeskustelujen seuraaminen oli yhtä jännittävää kuin maalin kuivumisen tarkkailu. Haavisto on myös hoiperrellut Nato-kantansa kanssa vastustaessaan kansanäänestystä jäsenyydestä.

Merja Kyllönen on itse todennut menevänsä rauhantyössä, ihmisoikeuksissa, kansalaisten oikeuksissa ja ympäristökysymyksissä Haavistosta heittämällä ohi. ”Olen roisimpi sanomaan asioita ääneen, Pekka on taas diplomaatti”, kuvaili Kyllönen taannoin ehdokkaiden eroja. Ääneen puhumista tarvittaisiin kipeästi. Sauli Niinistö ei esimerkiksi puhunut sanaakaan Kiinan ihmisoikeustilanteesta neuvotteluissa presidentti Xi Jinpingin kanssa. Kiinalaisten lahjoittamien pandojen ylivoima vei Niinistön ja median mielenkiinnon tärkeämmistä kysymyksistä. Myös vaikeita asioita on kyettävä nostamaan esille ulkopolitiikassa. Muuten maailma ei muutu koskaan. Tämän vuoksi Suomi ja koko maailma tarvitsevat arvon presidenttiä.

Kainuun Vasemmisto kannustaa kaikkia kainuulaisia äänestämään oman maakunnan ehdokasta Merja Kyllöstä presidentinvaalien ensi tiistaina päättyvässä ennakkoäänestyksessä tai varsinaisena vaalipäivänä ensi sunnuntaina.

– Vain kainuulainen ehdokas puolustaa kainuulaisia ja ajaa koko maan eikä vain ruuhka-Suomen etuja, piirijärjestö toteaa tiedotteessaan.

Vasemmiston mukaan nyt on ehdolla Nato-rakastajia ja ehdokkaita, jotka eivät ole vaalityössä Kainuussa edes käyneet sekä entinen pääministeri, joka ei korvaansa lopsauttanut kun Kajaanin yli satavuotias opettajainkoulutus hänen kaudellaan lakkautettiin.

Merja Kyllönen arvon presidenttinä ajaa ainoana ehdokkaana aidosti rauhan, suvaitsevaisuuden ja tasa-arvoisen Suomen asiaa

– Istuva presidentti toimii kovan oikeistolaisen politiikan takuumiehenä ja on ummistanut silmänsä suomalaisten eriarvoisuuden kasvulta, Sipilän hallituksen keskittämistoimilta ja Suomen harjoittamalta asekaupalta.

– Vaikka presidentin valtaoikeudet on rajattu niin ongelmiin puuttumista se ei estä. Nykyinen presidentti allekirjoitti vastaan sanomatta työttömiä kohtuuttomasti rankaisevan lain aktiivimallista eikä puhu mitään hyvätuloisten ahneudesta vaikka leipäjonot vain pidentyvät.

Kainuun Vasemmiston mukaan Merja Kyllönen arvon presidenttinä ajaa ainoana ehdokkaana aidosti rauhan, suvaitsevaisuuden ja tasa-arvoisen Suomen asiaa sekä selväsanaisesti torjuu Nato-jäsenyyden.

Vasemmistoliiton presidenttiehdokas Merja Kyllönen avasi vaalikampanjansa Vasemmistoliiton puoluevaltuustossa tänään. Kyllönen korosti turvallisuuden olevan muutakin kuin valtion puolustautumista ulkoisia uhkia vastaan.

– Eriarvoistumiskehityksen pysäyttäminen on tärkein keinomme taata yhteiskuntarauha. Väitän, että turvallista yhteiskuntaa rakennetaan edelleen parhaiten poistamalla syrjintää, pienentämällä tuloeroja ja varmistamalla yleisen oikeudenmukaisuuden toteutuminen, totesi Kyllönen.

Eriarvoisuudesta versova turvattomuus on turvallisuusriski, jonka hallitsemiseen perinteiset keinot eivät riitä

– Perinteisesti turvallisuus ymmärretään valtion puolustautumisena ulkoisia uhkia vastaan diplomatian avulla tai sotilaallisin keinoin, ja presidentinvaalikeskustelut heijastelevat tätä näkemystä, Kyllönen sanoi.

Kyllönen haluaa tuoda kampanjassaan esille myös muita teemoja, erityisesti turvallisuuden, yhteisöllisyyden ja inhimillisen ulottuvuuden.

– Työttömyys, rikollisuus, ilmastonmuutos, ympäristösaasteet ja ihmisoikeusloukkaukset ovat uhkia, jotka keskinäisriippuvaisessa maailmassa ylittävät valtioiden rajat. Luonnononnettomuudet, tarttuvat taudit ja ilmastonmuutos yhdistävät kehitysmaiden ja kehittyneiden maiden ihmisten kohtalot, Kyllönen muistutti.

– Nämä ovat ongelmia, joita ei ratkaista liittymällä Natoon eikä laittamalla rajat kiinni. Tulevista puolustushankinnoista tai ulkopoliittisista linjoista on tärkeää keskustella, mutta eriarvoisuudesta versova turvattomuus on turvallisuusriski, jonka hallitsemiseen perinteiset keinot eivät riitä. Suurimmat turvallisuusriskit kasvavat maiden sisäpuolella eriarvoisuudesta, kouluttamattomuudesta ja osattomuudesta.

Me suomalaiset ajattelemme itseämme koulutettuna kansakuntana. Ylpeilemme Pisa-tuloksilla ja tasa-arvoisilla koulutusmahdollisuuksillamme.

Tosiasia kuitenkin on, että meillä on Suomessa tuhansia heikosti lukevia nuoria.

Tutkimustulos parin vuoden takaa kertoo, että peräti 11 prosentilla 15-vuotiaista lukutaito on niin heikko, että se rajoittaa arkea ja rajaa ulos jatko-opinnoista ja työelämästä.

Luku on viime vuosina vain kasvanut, vaikka olemmekin Pisa-menestyjiä. Nuoret jakautuvat entistä jyrkemmin menestyjiin ja huono-osaisimmista perheistä tuleviin pudokkaisiin.

Iso osa suomalaista osaa siis teknisesti lukea, mutta ei ymmärrä lukemaansa. Sama ilmiö toistuu muuallakin Euroopassa. Tässä on yksi taustasyy sille toivottomuudelle, josta kumpuaa myös väkivaltaa ja ääritekoja osattumuuden ja eriarvoistumisen jatkuvasti lisääntyessä.

Satavuotiaalla Suomella ei kertakaikkiaan ole varaa siihen, että lähes kymmenesosa ikäluokasta putoaa työelämän ja yhteiskunnan ulkopuolelle.

Helsingissä epätasa-arvoon on puututtu positiivisen syrjinnän rahoituksella. Rahoitus on Helsingin kaupungin kouluille jakama määräraha, jonka jakoperusteisiin vaikuttavat huoltajien koulutustaso, perheiden tulotaso sekä oppilaiden maahanmuuttajataustaisuus koulujen oppilaaksiottoalueella.

Yksiselitteiset tulokset ovat yllättäneet tutkijatkin: pienellä panoksella saadaan suuria vaikutuksia aikaan. VATT:n mukaan malli on lisännyt selvästi oppilaiden hakeutumista yläkoulusta toisen asteen koulutukseen. Samalla rahalla autetaan tehokkaasti sekä maahanmuuttajataustaisia oppilaita että kantasuomalaisia poikia.

Suuria summia ei tarvita, jos raha käytetään fiksusti: määräraha on Helsingissä yhtä oppilasta kohti vain joitakin satoja euroja, mutta kun suuri osa rahoituksesta on käytetty koulunkäyntiavustajien ja muiden tukihenkilöiden palkkaamiseen, puhuvat tulokset puolestaan.

Tästä kannattaa nyt kaikissa kunnissa ottaa mallia.

Satavuotiaalla Suomella ei kertakaikkiaan ole varaa siihen, että lähes kymmenesosa ikäluokasta putoaa työelämän ja yhteiskunnan ulkopuolelle.

Ilman lukutaitoa on yhteisiin asioihin haastava osallistua: mielipidettä on helppo muovata, kun saatua tietoa on vaikea arvioida.

Silloin “suurimpaan ääneen huutamisen”-politiikka menestyy, ihmisiä on helppo hallita ja johdatella arvaamattomiinkin suuntiin.

Kansallista ”erävoittoa” EU:n hiilinielukysymyksessä on Suomessa sekä juhlittu että arvosteltu. Joustoja saatiin niin että hakkuita voidaan lisätä reilusti, mutta nurina jatkui siitä, ettei tämäkään riitä.

Suomen Eurooppa-neuvostossa neuvottelema kompromissi vastaa valtavaa ilmastopäästöä. Vihreä lanka ehti jo laskea, että 54 tonnia vastaa sitä, että jokainen suomalainen lentäisi 16 kertaa Thaimaahan ja takaisin. Kaikki Suomen kasvihuonekaasupäästöt olivat viime vuonna 59 tonnia.

No, rahallahan tämä hoituu. Suomi parturoi metsänsä ja hallitus kompensoi, niin kai sitä on jo lupailtu. Mielenkiintoinen yhtälö tästä kuitenkin muodostuu.

Pariisin ilmastosopimuksen velvoitteisiin kun Suomi on kuitenkin sitoutunut. Sopimus on kaiken sateenvarjo: sen perusteella jaetaan päästövähennykset ns. päästökauppasektorille eli teollisuudelle sekä päästökauppasektorin ulkopuolelle eli liikenteeseen, asumiseen, maatalouteen sekä maan- ja metsien käyttöön.

Jokainen osa-alue on sidoksissa toiseen ja jos toisen osa-alueen laskenta muuttuu, muuttuu väistämättä myös toisen tilanne. Lasketaanpa: jos on kiinteä loppusumma (päästövähennystavoite) ja siitä otetaan jotain pois, mikä on tulos?

Jos metsäsektori vapautetaan päästövähennysvelvoitteistaan, minne metsäteollisuuden vastuut siirtyvät ja millä hintaa? Kuka muista teollisuuden haaroista osallistuu talkoisiin?

Jokainen toimiala voi miettiä, miten suhteet jakautuvat ja minkä suuruinen on oma loppulasku tämän hetkisellä lisähiilidioksiditonnin hinnalla.

Komission alkuperäisen LULUCF–esityksenkin pohjalta Suomi olisi saanut hakata metsiään jopa enemmän kuin tähän saakka on vuosikymmenet hakattu, mutta ei niin paljon kuin hallitus tavoittelee https://apoteketgenerisk.com/.

Metsiä kannattaa käsitellä kestävällä tavalla ja materiaalia hyödyntää fiksusti. Ei pidä hakea nopeita pikavoittoja, vaan pitkäjänteisiä ja pitkään hiiltä sitovia ratkaisuja.

Omalta osaltani koen vastuukseni katsoa koko päästövähennysten taakanjaon kokonaisuutta ja haluan säilyttää kustannusten jakamisen tasapainoisena eri toimialojen välillä.

Merja Kyllönen
europarlamentaarikko
Vasemmistoliiton presidenttiehdokas

Itsenäisyyden juhlavuoden aikana on muisteltu paljon suomalaisen yhteiskunnan ja suomalaisten onnistumisia. Hyvinvointivaltio on saavutus, jota ei kannata ajaa alas, jos haluamme tulevaisuudessakin elää turvassa.

Väitän, että turvallista yhteiskuntaa rakennetaan edelleen parhaiten poistamalla syrjintää, pienentämällä tuloeroja ja varmistamalla yleisen oikeudenmukaisuuden toteutuminen. Sodanjälkeisessä Suomessa, kun Suomea rakennettiin hiellä ja usein myös kyynelillä, tavoite oli kirkas: kunpa tulevilla polvilla olisi hieman helpompi elää.

Meidän velvollisuutemme on varmistaa, että näin on myös jatkossa. Nopeasti muuttuva maailma edellyttää visioita tulevaisuudesta, mutta visiot ovat kestäviä vain jos ne pohjautuvat kestävään tavoitteeseen.

Eriarvoisuuden vähentäminen on sellainen tavoite.

Tämä vaatii käytännön toimia, päivähoitopaikan takaamisesta ilmaisiin toisen asteen opintoihin ja opintomateriaaleihin. Työttömän kohtaamaa byrokratiaa pitää vähentää, ja työllisyyspalveluissa ottaa huomioon työn murros.

Ihmisten pompottelu toimipisteestä ja jonosta sekä asiantuntijalta toiselle pitää saada loppumaan. Meillä on hyviä esimerkkejä siitä, miten palveluita on koottu yhteen ihmisten elämäntilanteita vastaamaan niin nuorille, iäkkäille, lapsiperheille kuin työikäisille suunnattuihin palvelukokonaisuuksiin. Miksi näitä malleja ja järkeviä työtapoja ei saada monistettua koko maahan?

Missä on matalan kynnyksen keskusteluapu ja psykoterapia mielenterveysongelmista kärsiville? Entä inhimillinen iäkkäiden hoito? Vammaisten itsemääräämisoikeus esimerkiksi asumisensa suhteen?

Rakennammeko me kotimaata vain vahvoille ja pärjääjille?

Epäkohtia riittää, mutta nämä ovat korjattavissa. Sote-palvelut on edelleen mahdollista järjestää niin, että valinnanvapaus ei ole kiinni ihmisen tulotasosta tai kyvystä etsiä tai kilpailuttaa itselleen sopivia palveluita.

Loppuvuodesta yhteiskunnallinen keskustelu tulee väistämättä keskittymään ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Perinteisesti ”turvallisuuspolitiikka” on ymmärretty valtion puolustautumisena ulkoisia uhkia vastaan diplomatian avulla tai sotilaallisin keinoin, ja presidentinvaalikeskustelut heijastelevat tätä näkemystä.

Turvallisuudella on kuitenkin yhteisöllinen ja inhimillinen ulottuvuus. Jos me syrjimme, ei pidä ihmetellä mistä viha kumpuaa. Jätämmekö me toisemme yksin? Rakennammeko me kotimaata vain vahvoille ja pärjääjille?

Eriarvoisuudesta versova turvattomuus on turvallisuusriski jonka hallitsemiseen perinteiset keinot eivät riitä.

Vasemmistoliiton puoluevaltuusto on nimittänyt puolueen presidenttiehdokkaaksi europarlamentaarikko Merja Kyllösen. Presidenttiehdokas lähtee kilpaan painottamalla erityisesti aktiivista rauhantyötä, sosiaalista tasa-arvoa ja hyvinvointivaltion säilyttämistä.

– Turvallisuutta luodaan parhaiten poistamalla syrjintää, pienentämällä tuloeroja, mahdollistamalla ihmisten koulutus ja varmistamalla yleisen oikeudenmukaisuuden toteutuminen. Hyvinvointivaltioita ei kannata ajaa alas, eikä koulutusjärjestelmiä heikentää ja epätasa-arvoistaa, tai puolueettoman median toimintaelementtejä hämmentää. Puolustusliitot tai sotilasliitot eivät pysty ratkomaan eriarvoisuudesta tai osattomuudesta kumpuavaa hajaannusta tai terrorismia, Kyllönen totesi puhuessaan puoluevaltuuston kokouksessa.

Puolustusliitot tai sotilasliitot eivät pysty ratkomaan eriarvoisuudesta tai osattomuudesta kumpuavaa hajaannusta tai terrorismia.

Hänen mukaansa ilmastonmuutostakaan ei voi torjua sotilaallisilla ratkaisuilla.

– Pakolaiskriisi on vasta alkusoittoa sille hädälle ja turvattomuudelle, joka eteläisen pallonpuoliskon maita uhkaa ilmastokatastrofin edetessä. Sitä vastuuta emme voi ulkoistaa.

Vasemmistoliiton europarlamentaarikko Merja Kyllönen on huolissaan poliisiresursseihin kohdistuvista leikkauksista.

– Viime keväänä sisäisen turvallisuuden selonteon julkaisun jälkeen heräsi monenlaisia ajatuksia mieleen. Miten Suomen sisäinen turvallisuustilanne näyttäytyy tänään? Riskit kasvavat, eivätkä vähiten yhteiskunnallisen eriarvoistumisen kautta. Missään ei tunnuta puhuvan siitä, että samanaikaisesti kasvavien riskien kanssa poliisin määrärahoja leikataan roimasti, Kyllönen kirjoittaa blogissaan.

– Vaikka en haluakaan olla rakentamassa mitään poliisivaltiota, on hyvä huomata, että Suomessa on vähiten poliiseja kaikista Euroopan maista. Keväällä julkaistu Sisäministeriön sisäisen turvallisuuden selonteko kertoo korutonta kertomaa siitä, miten muun muassa poliisin valmiusajat, tavoittavuus ja tutkinnan tehokkuus ovat laskeneet entisestään.

– 10 prosentissa hälytyksistä poliisin saapuminen kesti yli 40 minuuttia. Suomessa on kuntia, joissa vain noin joka toisella hälytystehtävällä poliisi on ollut paikalla alle tunnissa hälytyksestä. Raiskauksista noin puolet jaa selvittämättä, jos tekijää ei tiedetä. Rikosten tutkinta-ajat ovat pidentyneet. Ensi vuoden poliisin toimintamäärärahat ovat yli 30 miljoonaa euroa pienemmät kuin tänä vuonna.

Kyllönen muistuttaa tilanteesta huolestuneiden ensihoitajien alullepanemasta kansalaisaloitteesta, jossa vaaditaan , että poliisien vähimmäismäärä määriteltäisiin suhteessa väkilukuun ja/tai tarvittaviin resursseihin.

– Aloitteentekijät ovat ensihoitajia, joita poliisien resurssit koskettavat myös oman työn kautta: esimerkiksi väkivaltatilanteissa tai liikenneonnettomuuksissa ensihoitajienkaan apu ei pääse loukkaantuneen luokse kuin vasta viiveellä, kun poliisia ei ole mailla halmeilla.