Seksuaalisuuden merkitys kokonaishyvinvoinnin kannalta tunnistetaan ja tunnustetaan koko ajan paremmin, uskoo – ja toivoo – seksuaalineuvoja Elina Peltovuori.
– Asioista uskalletaan puhua avoimemmin, ja seksuaalisuuteen ja seksiin suhtaudutaan avarakatseisemmin. Moni on valmis panostamaan omaan seksuaaliseen hyvinvointiinsa aiempaa enemmän, ja hakee siihen myös tukea ammattilaiselta.
Seksuaalineuvoja erottaa toisistaan seksin ja seksuaalisuuden. Yksinkertaistaen seksi on sitä, mitä tehdään, ja seksuaalisuus sitä, mitä ollaan ja koetaan.
Neuvoja haetaan moniin eri pulmiin. Seksuaalineuvojan kanssa halutaan pohtia niin seksuaalista suuntautumista, sukupuolta kuin tarkempia aiheita.
– Asiakkaat pohtivat paljon parisuhdettaan tai muita läheisiä ihmissuhteitaan. Parisuhteen seksielämään voi liittyä määrällistä tai laadullista eriparisuutta, johon kaivataan seksuaalineuvojan apua. Esimerkiksi erilaiset seksimieltymykset ovat tyypillisiä aiheita, joiden työstäminen tai joista keskusteleminen kumppanin kanssa koetaan usein haastavaksi.
Monen mielessä on myös kysymys, onko jokin oma halu, fantasia ja fetissi normaalia ja hyväksyttävää. Toisia on jäänyt vaivaamaan jokin aiempi kokemus.
– Seksuaalineuvojan kanssa näitä pohdintoja voi työstää turvallisesti, ilman pelkoa tuomitsemisesta.
Haitalliset käsitykset auki
Peltovuori halusi seksuaalineuvojaksi, koska näkee seksuaalisuuden valtavana voimavarana yksilölle. Moni voi paljon paremmin, kun seksuaalisuuteen ja seksiin liittyviä tabuja ja haitallisia käsityksiä avataan.
– Haluan auttaa ihmisiä purkamaan seksuaalisuuteen liittyviä solmuja, ja näkemään kauneuden omassa seksuaalisuudessaan. Toivon että tulevaisuudessa jokainen voi toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan avoimemmin ja vapaammin, toki muita satuttamatta.
Hän opiskeli Sexpo-säätiön vuoden mittaisessa täydennyskoulutuksessa. Koulutusta tarjoavat myös ammattikorkeakoulut ja esimerkiksi Väestöliitto. Koulutettavalla täytyy olla jo suoritettuna soveltuva korkeakoulututkinto, kuten Peltovuoren suorittama sosiaalialan ammattikorkeakoulututkinto.
Seksuaalineuvonta on yksilöllistä ja luottamuksellista seksuaaliongelmien kohtaamista ja hoitamista muutaman tapaamiskerran verran. Alan muita nimikkeitä ovat seksuaaliterapeutti ja kliininen seksologi.
Seksuaalineuvoja voi opiskella terapeutiksi ja tämä puolestaan kliiniseksi seksologiksi, mihin vaaditaan pohjalle ylempi korkeakoulututkinto.
Sosiaali- ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekonen ei tiedä vielä vappuviikon tiistaina, missä viettää vappua. Todennäköiset vaihtoehdot ovat kotona tai töissä.
– Tämä on ensimmäinen vappu vuoden 2008 jälkeen, kun en ole pitämässä vappupuhetta missään, Pekonen sanoo.
Nopeat aikataulumuutokset luonnehtivat ministerin kevättä koronakriisin pyörteissä. Vapaat lauantait ovat muuttuneet lennosta työpäiviksi eikä aamun kalenterimerkinnöillä ole välttämättä mitään tekemistä sen kanssa, mistä päivän työt lopulta koostuvat.
Pekonen huomauttaa kuitenkin, että ministerin päivät ovat pitkiä ilman koronaakin. Ministeriauto saattaa lähteä kotoa Riihimäeltä aamukuudelta ja palata takaisin illalla yhdeltätoista A-studion lähetyksen jälkeen.
”Hallitusta ja ministereitä kuuluu kritisoida aina.”
Yllättäviä tilanteita ovat aiheuttaneet esimerkiksi suojavarustehankinnat ja niistä nousseet mediakohut. Ministerin tehtävä on avata päätöksentekoa mediassa, mutta muuhunkin työhön täytyy varata aikaa. Tästä priorisoinnista syntyi Pekosen mukaan parin viikon takainen tilanne, jossa Iltalehden toimittaja Susanne Päivärinta kirjoitti ”maskiministerin kykkivän piilossa” tämän kieltäydyttyä haastattelusta.
Hallitus onnistui isossa tavoitteessa
Pieleen menneisiin suojavarustehankintoihin ja sivu suun menneeseen EU-maiden yhteishankintasopimukseen liittyvä kritiikki on kohdistunut myös sosiaali- ja terveysministeriöön ja -ministeriin. Onko arvostelu ollut Pekosen mielestä kriisitilanteessa kohtuullista?
– Hallitusta ja ministereitä kuuluu kritisoida aina. Kun tämän tärkeän työn ottaa vastaan, altistuu kritiikille, ministeri vastaa.
Kritiikistä pitää myös oppia. Kriisin keskellä omaa toimintaa on vaikea arvioida ulkopuolisen näkökulmasta, mutta kriisin jälkeen tapahtumat, päätökset ja niiden saama kritiikki pitää arvioida. Virheitä on kiireessä ja kovan paineen alla tehty, mutta Pekosesta on selvää, että on tehty oikeitakin päätöksiä.
– Iso tavoite oli, että pystytään turvaamaan terveydenhuollon kapasiteetti ja tehohoidon kapasiteetti saadaan nostettua. Siinä hallitus on toimillaan onnistunut.
Pikalainsäädäntö vaatii ammattitaitoa
Sosiaali- ja terveysministeriössä työskentelee noin 440 työntekijää. Edellisellä vaalikaudella uutisoitiin ministeriön ilmapiiriongelmista ja puhuttiin Sipilän hallituksen toimintatapojen käyneen henkilökunnalle raskaaksi.
Pekonen myöntää, että koronakriisi kuormittaa sosiaali- ja terveydenhuollon ydinkysymyksiä käsittelevää ministeriötä. Ohjeistusten laatiminen suojautumisesta ja nopeasti valmisteltava lainsäädäntö on pakottanut viranhaltijat joustamaan työajoistaan.
– Esimerkiksi väliaikainen epidemiatuki perheille ja karanteeniomaisissa olosuhteissa oleville oli kokonaan uusi tukimuoto, jota lähdettiin ministeriössä kehittelemään ja valmistelemaan. Yleensä lainsäädäntöprosessit ovat pitkiä ja niihin liittyy lausuntokierroksia, joita nyt on jouduttu jättämään väliin. Virkamiehiltä vaaditaan tosi kovaa ammattitaitoa, että saadaan tehtyä lainsäädäntöä, jota voidaan toimeenpanna.
Perhevapaauudistus voi hidastua.
Pekonen kiittelee myös eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan osaamista. Sen ansiosta lakiesitysten ongelmia on pystytty korjaamaan valiokunnan ja hallituksen yhteistyönä.
Sosiaali- ja terveysministeriössä töiden kasaantuminen koronakriisissä voi ministerin mukaan vaikuttaa hallitusohjelmassa sovittujen uudistusten aikatauluihin. Parlamentaarisen komitean käsittelyssä oleva sosiaaliturvan uudistus kulkee omalla painollaan, mutta esimerkiksi perhevapaauudistus voi hidastua. Pekosen mukaan on kuitenkin tärkeää, että perhevapaisiin ei liity enää suuria puolueiden kesken neuvoteltavia asioita. Yhteinen linja auttaa takaisin vauhtiin, kun kriisi on selätetty.
Juttuhetkiä parvekkeen alla
Vappu ilman puhekeikkaa ja normaaleja juhlia tuntuu Pekosesta hieman haikealta. Työväenjuhlapäivänä on ollut tärkeää tavata tovereita.
Koronarajoitukset eivät ole muuten vaikuttaneet suuresti ministerin omaan liikkumiseen, vaan Pekonen on käynyt normaalisti työpaikoillaan ministeriössä ja eduskunnassa. Etätyöpäiviä on kertynyt koko aikana yksi.
Hallituksen päättämät liikkumisrajoitukset konkretisoituivat riihimäkeläisministerille, kun virka-auto pysäytettiin päivittäin Uudenmaan ja Kanta-Hämeen rajalla.
Pekosten perheessä piti juhlia tänä keväänä keskimmäisen lapsen lakkiaisia.
– Aamuin illoin selvitettiin, kuka olet ja joskus kysyttiin, missä asut. Olihan se tosi vahva toimenpide vaikka olikin välttämätön, Pekonen kuvailee.
Pekosten perheessä piti juhlia tänä keväänä keskimmäisen lapsen lakkiaisia, mutta ne siirtyivät sopivampaan aikaan. Rajoitukset ovat vaikuttaneet myös kanssakäyntiin lähes 90-vuotiaiden isovanhempien kanssa. Pekonen on iloinen, että isovanhemmat asuvat Riihimäellä kerrostalon ensimmäisessä kerroksessa.
– Olen käynyt siellä parvekkeen alla iltalenkillä koirien kanssa rupattelemassa heidän kanssaan.
Keski-Suomen sairaanhoitopiirin luottamusmies Kati Jetsu pelkää koronakriisin kääntyvään huonompaan suuntaan, jos lainkuuliaiset suomalaiset innostuvat liikaa saadusta ”torjuntavoitosta”.
– Kun katsotaan, että selvittiin säikähdyksellä, lähdetään käymään mummolassa ja eletään niin kuin ennenkin. Hirvittää, mitä sitten tapahtuu, siihen kantokyky ei riitä, Jetsu sanoo Punatulkut-kanavan haastattelussa.
Koronakriisi on saanut ihmiset myös välttelemään sairaaloita ja perumaan perusteltujakin käyntejä. Tämä on vapauttanut voimavaroja koronan hoitamiseen, mutta Jetsun mukaan se myös siirtää kiirettä kriisin jälkeiseen aikaan, kun aletaan tehdä ”rästiin jääviä” töitä.
”Vaarallisempana pitäisin VR:n puolityhjiä junia tai jalkapallopeliä.”
Sairaala ei ole Jetsun mukaan vaarallinen paikka koronan kannalta. Sairaaloissa koronapotilaiden ja tartunnasta epäiltyjen kulkureitit mietitään turvallisuuden kannalta.
– Vaarallisempana pitäisin VR:n puolityhjiä junia tai jalkapallopeliä. Siellä ei osata suojautumista, mutta sairaaloissa se osataan.
Jetsu tekee itse etätöitä kotoaan kriisin vuoksi. Teknologia on yllättänyt positiivisesti ja etätyöntekijä sanoo töiden sujuvan ehkä jopa tehokkaammin kuin normaalisti. Jetsu toimii luottamusmiehenä päätoimisesti. Hän on myös ammattijärjestö Tehyn hallituksen jäsen.
Punatulkut-kanavan lähetyksessä Jetsu ja Tuomas Kuusniemi keskustelevat myös kunta-alan työehtosopimusneuvottelusta. Jetsu puhuu sosiaali- ja terveysalan oman työ- ja virkaehtosopimuksen puolesta. Hän muistuttaa, että esimerkiksi kunta-alan tuhannella näyttelijällä on oma työehtosopimus samoin kuin 17 000 lääkärillä. Sote-alan ammattiliittojen tavoitteena on neuvotella alalle oma sopimus.
”Älkää ainakaan äänestäkö kokoomusta tai keskustaa ensi kerralla!”
Hoitoalan työntekijöiden koronakriisissä saamista huomionosoituksista Jetsu mainitsee, että taputtaminen ja kolistelu kuuluvat jonkun toisen maan kulttuuriin.
– Raha kuuluu meidän palkanmaksuun. Aktiiviset kansalaiset, olkaa yhteydessä päättäjiin, hän vetoaa hoitajien palkankorotusten puolesta.
– Älkää ainakaan äänestäkö kokoomusta tai keskustaa ensi kerralla! Se on selvä juttu, mitä siitä seuraa.
Punatulkut on huhtikuun alussa ensimmäisen suoratoistolähetyksen julkaissut Youtube-kanava, joka kertoo avaavansa vasemmistolaisia näkökulmia maailmaan. Haastattelemme kanavan ylläpitäjiä kesäkuussa ilmestyvään Kansan Tahdon numeroon.
Lisää tällaista? Tilaa paperinen Kansan Tahto ja saat laadukasta luettavaa yhteiskunnasta ja kulttuurista, ihmisistä ja ilmiöistä säännöllisesti kotiin kannettuna. Samalla tuet luotettavaa, vasemmistolaista ja pohjoista journalismia.
Vuositilauksen hinta on 65 euroa / 8 numeroa. Tarkista mahdollinen ammattiliittosi lehtietu.>> Tilaa tästä!
Ilmatieteenlaitoksen eteläisemmän Suomen lumigraafit näyttävät melko erilaisilta kuin edellistalvena. Siinä missä talven 2018–2019 käyrät ovat yhtenäisiä ja pistävät paikoin jopa 40 vuoden keskiarvon yläpuolelle, kuluvan talven käyrät katkeilevat lumettomuuteen ja jäävät kauttaaltaan kauas keskiarvon alle.
Arvaamattomalla lumitilanteella on monenlaisia vaikutuksia ympäristölle ja siihen liittyvälle toiminnalle. Jonkinlaisen kuvan seurauksista saa Luonnonvarakeskuksen eli Luken ulostuloista.
Lievimmästä päästä on eläinten määrän laskemisen vaikeutuminen. Luke tiedotti joulukuussa, että eläinten jälkilaskenta- aikaa pidennetään koko maassa ”poikkeuksellisen huonojen laskentaolosuhteiden takia”. Eläimiä siis lasketaan jälkien perusteella pitkäaikaisten kannanmuutosten selvittämiseksi. Jotta jälkilaskenta onnistuisi, maassa täytyy olla tuore lumikerros.
Eläimille itselleen lumettomuus aiheuttaa muutoksia, joihin sopeutuminen voi tarkoittaa pakkomuuttoa uusille alueille tai katoamista. Talviturkkiin vaihtavat metsäjänikset ovat helppo saalis lumettomassa ympäristössä. Saimaalla on koottu lumikinoksia saimaannorppien pesäpaikoiksi jo aiempina talvina. Karhuja on herännyt talviunilta leutoihin säihin ja ne tarvitsevat ruokaa.
Ilmaston lämpenemisen odotetaan lisäävän puiden kasvua, mutta vähäinen lumi ei riitä suojaamaan havupuun taimia talven yli.
Lumettomuus vaikuttaa Luken tutkimusten mukaan myös puustoon. Ilmaston lämpenemisen odotetaan lisäävän puiden kasvua, mutta vähäinen lumi ei riitä suojaamaan havupuun taimia talven yli. Maahan imeytyneen veden jäätyminen heikentää myös männyn juurten kasvua.
Ihmisen arkeen lumi tulee myös maatalouden kautta. Luken erikoistutkija Ari A. Rajala kirjoitti tammikuussa syyskylvöisten viljelykasvien kohtaamista uhista.
”Lumipeite routaantumattomassa maassa ja toisaalta kovat pakkaset ilman suojaavaa lumipeitettä voivat aiheuttaa talvituhoja. Myös pitkäkestoinen tulviminen, pellolla seisovan veden jäätyminen ja sahaavat suoja- ja pakkasjaksot voivat kaikki johtaa pahimmillaan kasvustojen vaurioitumiseen tai tuhoutumiseen.”
Kun sateet tulevat talvellakin vetenä, vesi huuhtoo pelloilta ravinteita. Vesialueet rehevöityvät, mutta viljelykset kärsivät.
Harmaus lannistaa, surettaa ja masentaa
Mitä lumettomuus tekee ihmiselle? Esitin kysymyksen Facebook-yhteisölleni, jota neljän kuukauden marraskuu tuntuu vaivaavan. Ajantaju katoaa, harrastukset kärsivät ja mieli on maassa. Nämä kommentoijat asuvat Suomen eteläisemmällä puolikkaalla eli Oulussa tai sen alapuolella.
Lue juttu loppuun Kansan Tahdon paperinumerosta 2/2020!
Saat kymmenittäin kiinnostavia artikkeleita yhteiskunnasta ja kulttuurista, ihmisistä ja ilmiöistä tilaamalla vasemmistolehden pohjoisesta. Vuositilauksen hinta on 65 euroa / 8 numeroa, opiskelijoille ja alle 30-vuotiaille 37 euroa.
”Hallituspuolueiden erot tulevat näkyviin niin Vantaan kaupunginvaltuustossa kuin eduskunnassa”, sanoi Vasemmiston varapuheenjohtaja, vantaalainen kansanedustaja Jussi Saramo torstaina puolueen juhlavuoden avajaisissa.
Erityisesti erot näkyvät hallituskumppaneiden luottamuksellisissa keskusteluissa, joissa luodaan hallituksen yhteistä linjaa.
”Vasemmistoliitto on ainoa puolue, joka oikeasti yhdistää sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ympäristöasioihin”, varapuheenjohtaja vastasi toimittaja Ina Mikkolan kysymykseen, mihin tarvitaan vasemmistoliittoa muiden puolueiden joukossa.
”Meillä ymmärretään paremmin luokka-asema ja solidaarisuus.”
Saramo haki esimerkin eroista edellisestä hallituksesta, jossa vasemmistoliitto vaikutti. Kun hallitus yhtiöitti puolustusvoimien ruokahuoltoa, sitä kannatti myös feminismistä tunnettu vihreät. Työntekijöiden asemasta huolestunut vasemmistoliitto yritti Saramon mukaan huomauttaa, että tämä on nyt sitä feminismiä, kun puolustetaan pienipalkkaisia naisia.
”Meillä
ymmärretään paremmin luokka-asema ja solidaarisuus.”
Automatisaatio ja alustatalous vievät perusasioiden ääreen
Varapuheenjohtaja tuurasi puolueen 30-vuotisjuhlavuoden avauksessa puheenjohtaja Li Anderssonia, joka oli sairastuneena pois myös eduskunnan kyselytunnilta. Ina Mikkola haastatteli Saramoa puolueen muutoksista kolmen vuosikymmenen aikana sekä 2020-luvun suurimmista haasteista.
Ilmastonmuutoksen
rinnalla Saramo näkee toisen suuren maailmanlaajuisen ilmiön, joka
haastaa vasemmiston toimintatavat. Työ muuttuu ja vähenee, ja tämä
aiheuttaa köyhyyttä ja epätasa-arvoa.
”Kun tuottavuus
kehittyi, työväenliike ulosmittasi osuuden työntekijöille ja
tavallisille ihmisille. Kun poistuvien työpaikkojen tilalle ei synny
enää uusia, työväenliikkeellä ei ole enää keinoja ulosmitata
hyötyjä niin, että ne hyödyttäisivät kaikkia”, Saramo kuvasi.
Hän mainitsi esimerkkinä Helsingin Sanomien jakelun, jota hoidetaan mobiilisovelluksen kautta. Jakajille mainostetaan vapautta, mutta se tarkoittaa käytännössä ”kevytyrittäjyyttä”, jossa jakaja ei päätä mistään, vastaa itse työnantamaksuista ja on Saramon sanoin ”Hesarin äpin orja”. Sovellusta markkinoidaan ”jakelijoiden heimona” samaan aikaan, kun ammattiyhdistysliikettä pidetään epämuodikkaana ja arveluttavana, kansanedustaja ihmetteli.
Kun automatisaatio
vähentää työtä ja jäljelle jäävät työt muuttuvat
lehdenjakelusovelluksen kaltaiseksi turvattomaksi ”alustataloudeksi”,
palataan vasemmiston peruasioihin. Miten vapaudutaan työstä ja
turvataan samalla toimeentulo ja muut materiaaliset edellytykset?
Tämä kamppailu käydään nyt Saramon mukaan uudelleen.
Saramo pitää
Euroopan unionia välineenä, jolla Suomi voi vaikuttaa globaaleihin
kysymyksiin. Keskustelu EU:sta jää kuitenkin maatalous- ja
aluekehitystukiin, varapuheenjohtaja valittelee. Hänen mielestään
pitäisi keskustella siitä, miten EU voi estää veroparatiisien
käytön ja lisätä talouden demokratiaa.
”Utopiaromaanit ovat tosi tyksiä”
Juhlavuoden avajaisia vietettiin Helsingissä Apollo-ravintolassa musiikin ja lennokkaan keskustelun merkeissä. Tapahtuman avasi keikkatauon hetkeksi keskeyttänyt indie-poppari Iisa.
Ina Mikkolan
vetämässä paneelikeskustelun aiheena oli puolestaan
vasemmistolaiset utopiat. Mikkola herätteli keskustelua muun muassa
siitä, miksi maailmanloppu on helpompi kuvitella kuin kapitalismin
loppu, kuten sanonta kuuluu.
Koreografi Sonya Lindfors totesi pystyvänsä kuvittelemaan 10 000 tapaa, joilla maailma tuhoutuu, mutta jäävänsä sanattomaksi, kun pitäisi pohtia, mitä tapahtuu sorron loppumisen jälkeen. Hänen mukaansa pitäisi käyttää enemmän aikaa sen kuvittelemiseen – unelmointiin nykyisten rakenteiden ulkopuolella.
Yhteiskunnallisen mielikuvituksen tyrehtymistä on valiteltu jo kuusikymmentä vuotta.
Sosiologi Veikko Eranti provosoi keskustelua väittämällä, että 1800-luvun sosialistisille utopisteille Suomen nykyinen sosiaaliturva ja terveydenhuolto näyttävät toteen käyneiltä unelmilta. Kun asiat ovat perusterveelle ihmiselle kohtuullisen hyvin, mieli hakee helpommin katastrofiskenaarioita kuin jotain radikaalisti nykyistä parempaa.
”Utopiaromaanit ovat rehellisesti sanottuna tosi tylsiä. Mitä lyhyempiä ne ovat, sitä parempia, koska niissä ei tapahdu yleensä yhtään mitään, luetellaan vain, mitä on saavutettu”, kommentoi puolestaan utopiatutkija Keijo Lakkala.
Lakkalan mukaan
yhteiskunnallisen mielikuvituksen tyrehtymistä on valiteltu jo
kuusikymmentä vuotta. Hän huomautti kuitenkin, että mielikuvitus
on tyrehtynyt ennen kaikkea kollektiivisella tasolla. Se on muuttunut
yksilölliseksi kuvitteluksi, jota on vaikeampi sovittaa esimerkiksi
kollektiiviseen politiikan tekemiseen.
Putkiaivoksi
tunnustautunut kansanedustaja Saramo väitti pystyvänsä
kuvittelemaan kapitalismin lopun. Hänen mukaansa on
määrittelykysymys, oliko takavuosien säännelty
sekatalousjärjestelmä kapitalismia. Saramo totesi myös, ettei
missään ole vielä keksitty reseptiä, jolla kansallismielinen
pelottelu dystopioilla – tulevaisuuden kauhukuvilla – lopetetaan.
”Uskon, että tarvitsemme konkreettisia voittoja, jotta pystymme pärjäämään paremmin, mutta ei minulla mitään taikatemppua tähän ole”, Saramo kuittasi.
Utopioista keskustelivat kansanedustaja Jussi Saramo (vasemmalla), utopiatutkija Keijo Lakkala, sosiologi Veikko Eranti ja koreografi Sonya Lindfros.Iisa Duon keikka alusti Apollo Street Barissa käydyt keskustelut.
Lisää tällaista? Tilaa paperinen Kansan Tahto ja saat laadukasta luettavaa yhteiskunnasta ja kulttuurista, ihmisistä ja ilmiöistä säännöllisesti kotiin kannettuna. Samalla tuet luotettavaa, vasemmistolaista ja pohjoista journalismia.
Vuositilauksen hinta on 65 euroa / 8 numeroa. Tarkista mahdollinen ammattiliittosi lehtietu.>> Tilaa tästä!
Terveyspalvelujen yksityistämistä vastustetaan nyt kansalaisaloitteella. 14. helmikuuta käynnistetyllä aloitteella halutaan rajoittaa sitä, kuinka paljon kunnat voivat hankkia sosiaali- ja terveydenhuollon osia yksityisiltä yrityksiltä.
Kansalaisaloite sai alkunsa Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymän suunnitelmasta siirtää terveydenhuollon peruspalvelut yhteisyritykseen, josta enemmistön saisi yksityinen terveysyritys. Vasemmistoliitto tiedotti tammikuussa, että sen valtuutetut ovat valmiita haastamaan ulkoistamisen laillisuuden oikeusteitse.
Lahden vasemmistoryhmän puheenjohtaja ja kansalaisaloitteen edustaja Elisa Lientola pitää lainvastaisena tilannetta, jossa kuntalainen ei voi valita julkista palvelua yksityisen sijaan.
”Kunnat ja kuntayhtymät tekevät paniikkiratkaisuja.”
Lientola sanoo,
ettei laki ole pysynyt yhtiöittämis- ja yksityistämiskehityksen
vauhdissa. Lain pitäisi hänen mielestään estää radikaalit
sote-palvelujen ulkoistamiset, joita olisi mahdoton palauttaa
myöhemmin julkiseen omistukseen ja ohjaukseen.
– Nyt on villiä menoa valtakunnallisesti, kun kunnat ja kuntayhtymät tekevät paniikkiratkaisuja, lahtelaispoliitikko taustoittaa aloitteen kiireellisyyttä.
Vasemmisto valmis oikeuskäsittelyyn
Päijät-Hämeessä
viranhaltijat perustelevat, ettei kyseessä ole kokonaisulkoistus,
sillä erikoissairaanhoito jää yhä julkisesti hoidettavaksi. Myös
päätösvallan vakuutetaan säilyvän sopimusten avulla kunnilla,
vaikka yksityisen yrityksen osuudeksi kaavaillaan 51 prosenttia
uudesta yhteisyrityksestä. Neuvotteluissa ovat mukana Mehiläinen ja
Terveystalo.
Jos yksityinen taho
omistaa yhteisyrityksestä enemmistön, yritystä ei katsota enää
julkiseksi toimijaksi. Silloin sen ei tarvitse kilpailuttaa
hankintojaan hankintalain mukaisesti.
Vasemmistoliiton tammikuisessa tiedotteessa puheenjohtaja Li Andersson huomautti, että hallitus valmistelee julkiseen palvelutuotantoon pohjautuvaa sote-mallia. Paikallisesti päätäntävaltaa suomalaisten sote-palveluista kuitenkin siirretään voittoa tavoitteleville osakeyhtiöille, ja se pitää Anderssonin mukaan nyt kyseenalaistaa.
Päijät-Hämeessä
lopullinen päätös yksityistämisestä oltiin tekemässä jo
huhtikuussa, mutta aikataulu on Lientolan mukaan siirtynyt.
Valtakunnallisella aloitteella halutaan lähettää päätöksentekoon
selkeä viesti yksityistämistä vastaan.
Lientola on aloitteen ensimmäinen vastuuhenkilö. Mukana on vasemmiston, SDP:n ja vihreiden toimijoita Lahdesta ja Heinolasta.
Vedestä on helpompi viestiä
Aihetta on Lientolan
mielestä vaikea popularisoida eli esittää kansantajuisesti.
Asukkaille yhteisyritys yksityisen terveysjätin kanssa ei näyttäydy
yhtä suoraviivaisesti kuin esimerkiksi sähkönjakelun
yksityistäminen.
– Kun vesi tai sähkö siirretään ostettavaksi uudelta taholta, on selkeä yhtiö, jolta se kohonnut lasku tulee. Selkeä syypää. Mutta kun lasku tulee yhä kunnalta tai kuntayhtymältä ja palvelun laadusta vastaa yksityinen taho, syyllinen näyttää olevan julkinen järjestäjä, Lientola sanoo.
Tavoitteena on estää suuret terveyspalvelujen yksityistämiset, joita olisi mahdoton palauttaa myöhemmin julkiseen omistukseen.
Vertailu on
ajankohtainen, sillä vasemmistoaktiivien tammikuun lopussa
käynnistämä kansalaisaloite vesihuollon yksityistämistä vastaan
keräsi vuorokaudessa eduskuntakäsittelyyn vaadittavat
allekirjoitukset.
Sote-aloitteen
tekijät ovat hakeneet lakitekstiin neuvoja asiantuntijoilta, jotta
muutos johtaisi haluttuun lopputulokseen eikä aiheuttaisi
odottamattomia sivuvaikutuksia. Yksinkertaisena tavoitteena on estää
suuret terveyspalvelujen yksityistämiset, joita olisi mahdoton
palauttaa myöhemmin julkiseen omistukseen.
Sote-uudistuksen lähestyessä ei kuitenkaan haluta aiheuttaa valtavaa valmistelutyötä tai edellyttää kunnilta isoja muutoksia, jotka vaikeuttaisivat varsinaisen sote-uudistuksen toteuttamista. Mahdollinen lakiteksti onkin sijoitettu kansalaisaloitteen perusteluihin, ei varsinaiseen esitykseen, jossa esitetään vain lakivalmistelun aloittamista.
Lisää tällaista? Tilaa paperinen Kansan Tahto ja saat laadukasta luettavaa yhteiskunnasta ja kulttuurista, ihmisistä ja ilmiöistä säännöllisesti kotiin kannettuna. Samalla tuet luotettavaa, vasemmistolaista ja pohjoista journalismia.
Vuositilauksen hinta on 65 euroa / 8 numeroa. Tarkista mahdollinen ammattiliittosi lehtietu.>> Tilaa tästä!
Perhevapaamalli ei ole suoraan kenenkään oma malli, totesi sosiaali- ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekonen esitellessään hallituksen luonnosta mallin raameiksi. Se ei siis ole esimerkiksi vasemmistoliiton 6+6+6-malli, jossa vanhemmat olisivat lapsen kanssa kotona ensin omat puolivuotisensa ja päättäisivät sitten viimeisestä osasta keskenään.
Jos esitellyn mallin haluaa typistää luvuiksi, se on vaikkapa 1+6,6+6,6. Synnyttävälle vanhemmalle varataan ensin kuukauden synnytysraha. Sitten kumpikin vanhempi voi pitää 164 päivää vanhempainvapaata. Omasta kiintiöstä voisi toisen käyttöön luovuttaa 69 päivää. Yksinhuoltaja saisi kaikki päivät itselleen. Nykytilanteeseen malli toisi yhteensä reilu 2,5 kuukautta lisää päivärahapäiviä.
Mallilla ei ole
vielä hintaa, koska vanhempien haluja käyttää tasaisemmin
jaettuja päivärahoja on vaikea arvioida. Tasa-arvo-, työllisyys-
ja muut vaikutusarviot on myös tekemättä. Vasemmistoministerin
esittelyssä mallin kieli ja sen heijastama maailmankuva vaikuttavat
kuitenkin euroja ja kuukausia tärkeämmiltä.
Hallituksen mallissa ei puhuta äideistä ja isistä vaan vanhemmista. Etuuksia ei sidota biologiseen vanhemmuuteen tai vanhemman sukupuoleen vaan vanhemmuuteen. Pekosen keskiviikkoinen tiedotustilaisuus alkoi sen toteamisella, että mallin keskiössä on lapsi, ei vanhemmat.
Jos hallituksen viesti menee läpi, kyseessä on näkökulman muutos. Pekonen totesi esimerkiksi, ettei perhevapaauudistus ole työllisyystoimi, ja lapsen kanssa kotona olevilla vanhemmilla on hyvä syy olla pois työelämästä. Toisaalta hän mainitsi, että Ruotsissa vanhempainvapaalla oleva lasketaan työlliseksi. Kyse on näkökulman valinnasta.
***
Sukupuolineutraali kieli ja perhevapaiden lähtökohtainen tasajako ovat sitä merkittävämpiä uudistuksia, mitä huonommin äideistä ja isistä puhuminen omaan perheeseen sopii. Vasemmistoliiton varapuheenjohtaja Minna Minkkinen kommentoi Twitterissä, ettei ole ”koskaan ennen ole tuntenut, että perhevapaat on tehty myös meitä sateenkaariperheitä varten”. Tiedotustilaisuuden diaesitystä kuvittivat niin samaa sukupuolta olevat vanhemmat kuin yhden vanhemman perheet.
Näkökulman
vaihdosta voi halutessaan pitää viestintäkeinona, ja hallitus
luonnollisesti haluaa esittää perhevapaamallinsa mahdollisimman
hyväksyttävässä muodossa. Malli nostaa perhevapaiden kustannuksia
ja sairausvakuutusmaksua. Toisille tämä voi olla syy vastustaa
ehdotusta, toisille taas osoitus siitä, että tasa-arvoa ja
lisäkuukausia ei saa ilmaiseksi.
Mallin uutisoinnissa
huomio on keskittynyt odotetusti kuukausimääriin,
työllisyysvaikutuksiin ja hintalappuun. Periaatteellisempi kysymys
tiedotustilaisuudessa esitettiin ainoastaan siitä, miten hallitus
perustelee puuttumisensa perheiden valintoihin. Ministeri vastasi
pitävänsä mallia nykyistä joustavampana eli perheiden
valinnanvapautta lisäävänä.
Lakitekstin
sukupuolineutraali kielenkäyttö ei hävitä isiä ja äitejä
perheistä, joissa sellaisia on, eivätkä ne katoa mediastakaan.
Pekosen mukaan mallin tavoitteena on vahvistaa molempien vanhempien
suhdetta lapseen alusta saakka. Nähtäväksi jää, paljonko
kiintiöt vaikuttavat isien perhevapaiden käyttöön. Arvoa on jo
sillä, että uudistuksen kielenkäyttö kohtelee vanhempia
tasaveroisina.
Hallitus julkaisi maanantaina suunnitelmansa, jolla tavoitellaan hallitusohjelmaan kirjattua hiilineutraalia valtiota vuoteen 2035 mennessä. Hiilineutraalius tarkoittaa sitä, että ilmaston lämpenemistä aiheuttavat hiilipäästöt ja hiilen sidonta ilmastosta ovat tasapainossa.
Suunnitelmassa asetetaan muun muassa päästövähennystavoitteet hallinnon eri aloille sekä työryhmiä ohjaamaan ilmastotoimien valmistelua ja turpeen energiakäytön puolittamista. Hallitus kutsuu suunnitelmaa ”reilun siirtymän tiekartaksi”.
Kysyimme kolmelta vasemmistoliiton toimijalta, mitä ajatuksia suunnitelma heissä herättää. Tunnelmat ovat kaksijakoiset.
Vasemmistoliiton ilmasto- ja ympäristötyöryhmään äskettäin valittu Antti Saarelainen on tyytyväinen reilun siirtymän ajatukseen, joka leimaa hallituksen puheita. Puheen ja tekojen välillä on kuitenkin vielä suuri kuilu.
– Odotin hallituksen ilmastokokoukselta jo konkreettisia toimenpiteitä uusien työryhmien perustamisen sijaan.
Kansalaiset ovat kyselyiden perusteella valmiita tukemaan kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa, Saarelainen sanoo. Jotta ilmastolaskua ei maksateta maailman köyhimmillä, on tehtävä nopeasti päätöksiä rahojen siirtämisestä pois ympäristölle haitallisista tuista. Niiden sijaan on rahoitettava esimerkiksi koulutusta ja nopeita junia.
Turpeenotto aiheuttaa vesistö- ja ilmastopäästöjä loppukäytöstä riippumatta.
Sähköautoja luonnon kustannuksella?
Erityisen
huolestunut Saarelainen on metsäpolitiikasta. Hiilidioksidia sitovaa
metsää – niin sanottuja hiilinieluja – lisätään, mutta ei
tarpeeksi suhteessa edellisen hallituksen aiheuttamaan vähentymiseen.
Saarelainen huomauttaa myös, ettei ole ongelmatonta siirtää turpeen käyttöä polttamisesta muiden tuotteiden jalostamiseen. Turpeenotto aiheuttaa vesistö- ja ilmastopäästöjä loppukäytöstä riippumatta. Käyttö pitäisi lopettaa kokonaan ja tukea alan toimijoiden siirtymistä muille aloille.
Valtiovarainministeri Katri Kulmunin (kesk) lempilapsena näyttäytyvä ilmastorahastokaan ei herätä pelkästään toiveita rahan suuntautumisesta ilmaston hyväksi.
– Se ei saa muodostua väyläksi ohjata valtion rahoitusta vesistöille ja luonnolle tuhoisiin kaivoshankkeisiin sähköautojen lisäämisen nimissä, Saarelainen toteaa.
Lopetetaanko kokonaan vai osittain? Suuripäästöisen turpeen käytön tulevaisuudesta on tullut hallituksen ilmastopolitiikan kompromissien symboli. Kuvassa bioenergiana käytettävää turve- ja puuhakemassaa. (Kuva: Hilda Weges / Dreamstime.com)
Kartalla näkyy lisää karttoja
Tampereen kaupunginvaltuutettu Noora Tapio (vas) näkee tiekartan suuntaviivojen osoittavan eteenpäin mutta tekojen puuttuvan.
– Nyt saimme käteen tiekartan, joka lupaa uusia tiekarttoja ja suunnitelmia. Kun lupailut muuttuvat päätöksiksi, hallituksen on kuunneltava asiantuntijoita ja kansalaisyhteiskuntaa.
Oikeudenmukainen ilmastopolitiikka ei voi tarkoittaa ”veteliä toimia”.
Kunnianhimoinen
ilmastopolitiikka edellyttää ripeitä päätöksiä turpeennostosta
luopumisesta, fossiilisten polttoaineiden alasajosta, metsien
hiilinielun vahvistamisesta ja ympäristölle haitallisten tukien
lakkauttamisesta, Tapio sanoo.
Vasemmistoliiton
roolia hän pitää korvaamattomana, jotta ilmastotoimet korvataan
pienituloisille ja alueelliset vaikutukset huomioidaan.
Oikeudenmukainen ilmastopolitiikka ei voi kuitenkaan tarkoittaa
”veteliä toimia”.
– Ilmastokriisin
epäonnistuneen hillinnän hinta tulee pienituloisten maksettavaksi
niin globaalisti kuin paikallisestikin, Tapio toteaa.
Päävastuu yrityksille ja sijoittajille
Samoilla linjoilla tavoitteiden ja keinojen epäsuhdasta on Vasemmistonuorten puheenjohtaja Liban Sheikh. Hän vaatii hallitukselta ekologiseen siirtymään kannustavaa talouspolitiikkaa.
– Turpeen energiatuesta on luovuttava ja verotuet katkaistava saastuttaville energiasektoreille.
Sheikh ei pidä linjausten oikeudenmukaisuutta vielä riittävänä. Suurin vastuu päästöistä pitäisi olla yrityksillä ja sijoittajilla, jotka ovat koonneet varallisuutensa tietoisesti epäekologisella bisneksellä.
”Fortumin Uniper-kauppa on räikeässä ristiriidassa hallituksen ilmastotavoitteiden kanssa.”
Ilmastohätätila ylittää maiden rajat, Sheikh muistuttaa, joten tavoiteltavaa hiilineutraaliutta täytyy tarkastella maailmanlaajuisena kysymyksenä. Koska ilmastonmuutos aiheuttaa pakolaisuutta, oikeudenmukainen ilmastopolitiikkaa edellyttää oikeudenmukaista siirtolaispolitiikkaa.
Myös moni
suomalaisten käyttämä tavara tuotetaan ulkomailla, ja niiden
valmistamisen aiheuttamat päästöt ovat muiden maiden vastuulla.
– Hallituksen
tulee varmistaa, että ilmastotoimet eivät johda päästöjen
kasvavaan ulkoistamiseen ja siten oman tontin viherpesuun.
Esimerkiksi Fortumin hiljattainen Uniper-kauppa on räikeässä
ristiriidassa hallituksen ilmastotavoitteiden kanssa,
nuorisojärjestön puheenjohtaja sanoo.
Valtion omistama Fortum on hankkimassa määräysvaltaa saksalaisesta energiayhtiö Uniperista, joka rakentaa lisää suuripäästöistä hiilivoimaa. Yhtiö myös uhkaa haastaa Alankomaat oikeuteen siksi, että maa on ilmoittanut kieltävänsä kivihiilen käytön vuoteen 2030 mennessä.
Andersson: Ratkaisut löydetään
Vasemmiston puheenjohtajan, opetusministeri Li Anderssonin mielestä ilmastotiekartta lisää varmuutta siitä, että ilmastokriisiin löydetään ratkaisut. Maailman ensimmäinen hiilineutraali hyvinvointivaltio tehdään niin, että ilmastotoimet luovat työtä ja hyvinvointia, eivät pelkoa ja erimielisyyttä, Andersson kirjoittaa Facebook-päivityksessään.
–
Ilmastoystävällisten ratkaisuiden tekemisestä täytyy tehdä
mahdollista jokaiselle ihmiselle tulotasoon ja asuinpaikkaan
katsomatta.
Kritisoidusta turvepäätöksestä puheenjohtaja toteaa, että turpeesta elantonsa saavia ihmisiä ei jätetä tyhjän päälle. Turpeen energiakäyttö vähintään puolitetaan vuoteen 2030 mennessä, ja alalla työskentelevien toimeentulosta ja mahdollisesta uudelleenkouluttautumisesta pidetään huolta. Andersson viittaa Espanjassa saatuihin kokemuksiin työntekijöiden ja työnantajien yhteistyöstä rakennemuutosten suunnittelussa. Muutoksia turpeen verotukeen on tulossa syksyn budjettikäsittelyssä.
Oulun Aleksinkulmassa viriteltiin eilen keskustelua Vasemmiston tulevaisuudesta. Puolueen poliittisen asiantuntijan Minja Koskelan mukaan periaatekeskustelu on tarpeen siksi, että vasemmistoa pyritään määrittelemään voimakkaasti ulkopuolelta.
Kun poliittiset kilpailijat luovat kuvaa riitelevästä ja jakaantuneesta liikkeestä, Koskela kääntäisi tämän vahvuudeksi, ”ykseydeksi moninaisuuden sisällä”.
– Se, että liikkeeseen mahtuu eri tavalla ajattelevia ihmisiä, pitäisi nähdä voimavarana eikä häviönä. Meillä on kuitenkin aika selkeä iso linja.
Oulun VasemmistoPlus -puolueosaston järjestämä tilaisuus oli eräänlainen varaslähtö puolueen uuden periaateohjelman valmisteluun. Kun kutsu kävi Ouluun puhumaan vasemmiston tulevaisuudesta, ohjelmatyöhön liittyvää kenttäkierrosta valmisteleva Koskela ajatteli tilaisuuden sopivan myös keskustelun aloittamiseen periaatteista.
Periaatteet myös julkiseen käsittelyyn
Uusi periaateohjelma on tarkoitus hyväksyä puoluekokouksessa kesäkuussa 2022. Se korvaa vuonna 2007 hyväksytyn ohjelman, joka on Koskelan mukaan ”ikääntynyt arvokkaasti”. Maailma on kuitenkin muuttunut ja vasemmiston arvojen määrittely on tarpeen myös nykyaika huomioiden.
Kenttäkierroksen Koskela näkee mahdollisuutena selvittää eri puolilta Suomea kysymyksiä, joita periaateohjelmassa pitäisi ottaa esille. Samalla puoluetoimiston tuore asiantuntija pääsee tutustumaan puolueen väkeen. Koskela aloitti työssään lokakuussa.
”Toivon laajaa periaatteellista keskustelua siitä, mitä on Vasemmistoliiton keskeiset tavoitteet, päämäärät ja mahdolliset konfliktit.”
– Yleisellä tasolla toivon laajaa periaatteellista keskustelua siitä, mitä on Vasemmistoliiton keskeiset tavoitteet, päämäärät ja mahdolliset konfliktit, joita meidän pitää käydä 2020 -luvulla.
– Miten rakennetaan parempi tulevaisuus ja mitkä ovat tämänhetkiset haasteet. Itse näen, että ne ovat oikeistopopulismin nousu ja ilmastonmuutos, Koskela sanoo.
Ohjelman valmistelun ensimmäinen vuosi jakaantuu kolmeen osaan. Kevääseen ajoittuvan kenttäkierroksen jälkeen ohjelmaa alkaa hahmotella työryhmä, jonka jäsenhaku alkaa pian. Kolmannessa vaiheessa työryhmän työn tulos tuodaan yleisön arvioitavaksi. Koskela toivoo, että avoimissa yleisötilaisuuksissa keskustelua vasemmiston tulevaisuudesta voidaan laajentaa myös puolueen ulkopuolella. Ensimmäinen tilaisuus on jo 16. toukokuuta Helsingissä Vasemmistoliiton 30-vuotisjuhlien yhteydessä.
Ohjelmia yhteisellä kielellä
Torstain tilaisuudessa Koskelan alustusta kommentoivat kaupunginvaltuutettu Anne Huotari ja Pohjois-Pohjanmaan Vasemmiston puheenjohtaja Olli Kohonen.
Huotari kiinnitti huomiota puolueohjelmien ymmärrettävyyteen. Hän viittasi räppäri Mercedes Bentson eli Linda-Maria Roineen kertomiin kokemuksiin vasemmistonuorten toiminnasta. Roine kertoo kirjassa Ei koira muttei mieskään, miten vaikeaa hänen oli keskustella politiikasta, kun hän ei ymmärtänyt, mitä puhuttiin. Yhteinen kieli puuttui.
Yhteinen kieli puuttui.
Kohonen kommentoi kielenkäyttöä käsitteellisemmällä tasolla. Hän pohti, miten otetaan vasemmiston haltuun vaikkapa vapauden käsite. Oikeisto käänsi käsitteen vasemmistoa vastaan esimerkiksi sote-uudistuksessa nimeämällä kannattamansa mallin ”valinnanvapaudeksi”. Marraskuussa hyväksytyssä tavoiteohjelmassa Kohonen näkee ihmiskeskeisen vasemmiston, joka ei puolusta ylimielisesti järjestelmää vaan ihmistä.
Vasemmistoliiton poliittisen asiantuntijan Minja Koskelan haastattelu ilmestyy Kansan Tahdossa 1/2020 helmikuun alkupuolella.
Vasemmisto valitsi uuden hallituksen ministereiksi kansanedustajat, puolueen puheenjohtajan Li Anderssonin ja eduskuntaryhmän nykyisen puheenjohtajan Aino-Kaisa Pekosen. Anderssonista tulee opetusministeri ja Pekosesta sosiaali- ja terveysministeri.
Pekonen luovuttaa ministeripestin kahden vuoden jälkeen kansanedustaja, puolueen varapuheenjohtaja Hanna Sarkkiselle.
Puoluevaltuusto ja eduskuntaryhmä päättivät hallitukseen osallistumisesta keskiviikkona yhteiskokouksessaan Helsingissä. Päätös oli yksimielinen. Myös ministerit valittiin puoluehallituksen esityksestä ilman äänestystä.
Uusi hallitus nimitetään torstaina 6. kesäkuuta.
Jäsenäänestyksessä selvät lukemat
Selvä enemmistö Vasemmistoliiton jäsenäänestykseen osallistuneista tuki puolueen osallistumista hallitukseen. 97,17 prosenttia äänestäneistä kannatti hallitukseen osallistumista.
Äänestykseen osallistui 3 856 jäsentä, mikä on 33,7 prosenttia kaikista jäsenistä. Vastaan äänesti 97, puolesta 3747, tyhjää 12.
Uutista päivitetty klo 20.52. Lisätty otsikkoon ja tekstiin tiedot kokouksen hallituspäätöksestä ja ministerivalinnoista.
Vasemmistoliiton neuvoa-antava jäsenäänestys puolueen osallistumisesta hallitukseen käynnistyi tänään maanantaina kolmelta iltapäivällä. Äänestys on käynnissä tiistaihin 4. kesäkuuta puoleenyöhön saakka.
Äänestäminen tapahtuu netissä puolueen jäsenrekisteriohjelman avulla. Ohjeet ja linkki äänestämiseen on julkaistu Vasemmiston sivuilla.
Puoluehallitus esittää, että Vasemmisto osallistuu Antti Rinteen (sd) viiden puolueen hallitukseen. Hallitusohjelma julkaistiin tänään ja se on luettavissa Valtioneuvoston sivuilla. Vasemmiston sivustolla on puolestaan perusteluja puoluehallituksen esitykselle.
Lopullisen päätöksen hallitukseen osallistumisesta tekee keskiviikkona 5. kesäkuuta Helsingissä kokoontuva puoluevaltuuston ja eduskuntaryhmän yhteiskokous.
Vasemmisto ei halua uusia Caruna-kauppoja
Hallitusneuvottelujen aikana vasemmistoliitto otti lyhyen aikalisän, jonka aikana sen neuvottelijat pohtivat kantaansa valtionomaisuuden myymiseen investointien rahoittamiseksi. Neuvottelijat päättivät tuumaustauon jälkeen odottaa hallitusohjelman kokonaisuuden muodostumista.
Vasemmistoliitto ei halua myydä strategisia omistuksia.
Puheenjohtaja Li Anderssonin mukaan valtionomaisuuden myyminen oli puolueelle vaikein paikka neuvotteluissa. Hän sanoi hallitusohjelman julkistamisen yhteydessä, että vasemmistoliitto ei halua myydä strategisia omistuksia, kuten tehtiin aiemmin niin sanotun Caruna-kaupan yhteydessä. Tuolloin puolue vastusti hallituksessa päätöstä myydä valtionyhtiö Fortumin sähköverkot ulkomaalaisten sijoittajien omistamalle Carunalle.
Hallitusohjelmassa ei nimetä myytäviä yhtiöitä tai omaisuutta. Ohjelman liitteessä on pöytäkirjamerkintä, jonka mukaan omaisuuden myynnille ei aseteta mekaanisia vuotuisia tavoitteita vaan ne toteutetaan ”tarkoituksenmukaisella tavalla ja aikataululla”.
Puheenjohtajasta opetusministeri
Jos Vasemmisto menee hallitukseen, se saa sosiaali- ja terveysministerin sekä opetusministerin salkut. Ministerit valitaan puolueen sääntöjen mukaan niin ikään puoluevaltuuston ja eduskuntaryhmän yhteiskokouksessa.
Opetusministerin salkku kevenee hieman aiemmasta, sillä opetus- ja kulttuuriministeriöön nimetään myös tiede- ja kulttuuriministeri.
Andersson on itse kiinnostunut opetusministerin tehtävästä. Opetusministerin salkku kevenee hieman aiemmasta, sillä opetus- ja kulttuuriministeriöön nimetään myös tiede- ja kulttuuriministeri. Tämän vastuulla on kulttuurin ja urheilun lisäksi korkeakoulupolitiikka. Opetusministeri vastaa siten varhaiskasvatuksesta, perusopetuksesta ja toisen asteen koulutuksesta.
Sosiaali- ja terveysministerin vastuulle on tulossa sosiaali- ja terveydenhuoltouudistuksen toteuttaminen. Anderssonin mukaan sote-uudistuksen toteuttamisesta julkisen palvelutuotannon pohjalta saavutettiin yhteisymmärrys neuvottelujen varhaisessa vaiheessa. Puheenjohtaja uskoo, että uudistuksessa vahvistetaan perusterveydenhuoltoa, yhteensovitetaan palveluketjuja ihmisten pompottelun vähentämiseksi sekä nopeutetaan hoitoon pääsyä.
Janne Parkkila
pyrkii puhumaan EU:n päätösten vaikutuksesta ihmisten arkeen.
Hänestä myös EU:n omaa tiedotustoimintaa pitää kehittää
ihmisläheisemmäksi ja saavutettavaksi.
Myös Tiina
Ahlforsin käymien keskustelujen perusteella oleellisinta on
konkretisoida EU:ssa käsiteltäviä asioita ja esittää ne
ymmärrettävällä kielellä. Hän mainitsee podcastin luontevana
välineenä kertoa enemmän parlamentin työstä.
Samoilla linjoilla
niin ymmärrettävyyden kuin podcastin osalta on Mia Haglund.
Hänen mielestään meppien tulisi myös näkyä enemmän
kotimaassaan, vaikka he eivät edustakaan työssään pelkästään
Suomea.
– Pitää
konkretisoida, miten päätökset vaikuttavat ihmisten elämään ja
arkeen, kiteyttää Hanna Sarkkinen monen ehdokkaan
mielipiteen.
Uusia ja perinteisiä kanavia
Joona Mielonen
luettelee kolme tapaa lisätä EU-politiikan tunnettuutta. Meppien
tulee jalkautua äänestäjien pariin ja EU:n tulee uutisoida itse
paremmin asioistaan esimerkiksi oman tv-kanavan avulla. Myös
riippumattoman median tulee uutisoida muustakin kuin kriiseistä.
– Edistäisin ulkomaankirjeenvaihtajien määrän lisäystä, jotta monisävyinen tiedonvälitys saisi lisää tekijöitä Brysseliin, sanoo puolestaan Merja Kyllönen.
Vaikeilta ja byrokraattisilta vaikuttavat asiat on osattava kertoa ymmärrettävästi ja innostavasti.
Silvia Modig
haluaisi jatkaa muiden kanavien ohella Kyllösen aloittamaa
tiedotuslehden julkaisemista. Hän toteaa, että vaikeilta ja
byrokraattisilta vaikuttavat asiat on osattava kertoa ymmärrettävästi
ja innostavasti.
Videoiden voimaan
uskoo Matleena Käppi. Niiden avulla voisi havainnollistaa,
miten päätökset vaikuttavat kansalaisten elämään ja arkeen.
Sami Säynevirta
pitää aktiivisuutta ja aloitteellisuutta tärkeänä myös muiden
kiinnostuksen herättämisessä. Meppinä hän pitäisi tiiviisti
yhteyttä äänestäjien lisäksi kansalaisjärjestöihin.
Puheenaiheet uusiksi
EU-puheita pitäisi
pitää eri aiheista kuin nykyään pidetään, Miila Halonen
uskoo. Nyt painottuvat talous ja maahanmuutto.
– Uskoisin, että
varsinkin nuoret innostuisivat EU:sta enemmän, jos puheessa
painottuisi voimakkaammin ilmastopolitiikka, ihmisoikeuskysymykset ja
EU rauhanliikkeenä.
Jaakko Lindfors
toisi keskusteluun työelämän ja toimeentulon kysymykset kuten
maakohtaiset minimipalkat ja sosiaaliturvan.
– Harmaan talouden
ja veroparatiisien kitkeminen on kaikki kaikessa, jotta saadaan
tulevat palveluiden ja työelämän parannukset rahoitettua.
Jukka Linnan
mukaan meppi voi saada työllään aikaan isojakin asioita, joilla
EU-politiikan tunnettuus nousee.
– Parlamentilla on itseasiassa paljon toimintavaltaa ja keinoja vaikuttaa ilmastonmuutoksen pysäyttämiseen ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen. Tätä valtaa pitää käyttää ja se pitää tehdä näkyväksi.
Kyselyyn vastasi 12 Vasemmistoliiton 20 ehdokkaasta. Ylärivissä Tiina Ahlfors, Mia Haglund, Miila Halonen ja Merja Kyllönen. Keskirivissä Matleena Käppi, Jaakko Lindfors, Jukka Linna ja Joona Mielonen. Alarivissä Silvia Modig, Janne Parkkila, Hanna Sarkkinen ja Sami Säynevirta.
