Päivä: 17.3.2017

On sanottu, että kuntavaalit eivät kosketa valtakunnan politiikkaa. Olen asiasta melko paljon eri mieltä. On hyvä pitää erillään eduskunnassa ja kunnanvaltuustoissa päätettävät asiat. Mutta väistämättä näillä vaaleilla kerrotaan myös maan hallituksen onnistumisesta: monet hallituksen esityksistä tehdyt päätökset toteutetaan kunnissa.

Mikäli hallituspuolueet saavat hyvän tuloksen, niin he tulkitsevat sen hyväksynnäksi omalle politiikalleen. Tämä erittäin merkityksellinen seikka on syytä muistaa ehdokasta valitessa. Vaikka kuntavaaleista puhutaan henkilövaalina, niin henkilön lisäksi ääni voi tukea hallituksen politiikkaa tai vastustaa sitä.

Mitä tulevaisuuden kunnalle jää tehtäväksi, jos sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyvät maakunnille? Kunnat päättävät edelleen monista tärkeistä asioista ja järjestävät jatkossakin päivähoidon, perusopetuksen, liikunta- ja nuorisopalvelut, kirjastot ja muut kulttuuripalvelut. Ja vastaavat meidän kaikkien ympäristöstä, rakentamisesta ja liikennejärjestelyistä.

Nostan esiin tärkeän kunnan tehtävän, joka tahtoo jäädä monen muun tärkeän asian alle. Se on maankäyttö ja kaavoitus sekä muut teknisen toimen palvelut. Hallinnollisilla päätöksillä voidaan pyörittää hallintorakenteita uudelleen vaikka joka vuosi. Rakennettu ympäristö on aivan toisella tavalla pysyvä. Kaavoituksen ja rakentamisen päätökset ovat ihmiselämän pituuteen verrattuina pysyviä. Tehtyä ei saa uudella päätöksellä tekemättömäksi, kun päätökset on kerran pantu rakentamalla täytäntöön.

Oulussa on ollut maan parhaita, ellei paras maanhankinta- ja kaavoituspolitiikka.

Oulussa on ollut maan parhaita, ellei paras maanhankinta- ja kaavoituspolitiikka. Se perustuu siihen, että kaupunki hankkii raakamaata ja kaavoittaa sen niin, että hyöty jää veronmaksajille. Tämä on aivan poikkeuksellinen menettely maassamme. Nyt tätä samaa mallia yritetään saada aikaiseksi moneen muuhun kaupunkiin.

Oikeistopuolueet ja grynderit vastustavat sen käyttöönottoa vahvasti. Esimerkiksi Helsingissä on asunnon neliöhinnasta jopa 2500 euroa tonttimaan hintaa – 100 neliön asunnossa 250 000 euroa.

Ihmisten rahastaminen kohtuuttomilla tonttihinnoilla on järjetöntä ja vastuutonta. Oulussa käytössä olevalla mallilla olemme saaneet ja voineet pitää asuntojen ja muiden rakennuksien hintatason edes siedettävällä tasolla. Helsinkiläisen perheasunnon hinnassa olevan tonttimaan osuudella saa Oulussa uuden omakotitalon.

Kun Ouluun liitettiin uudet kunnat, niin joidenkin uusien valtuutettujen ensimmäinen iso missio oli tämän toimivan rakenteen romuttaminen. Sen todella ison hintalapun olisivat maksaneet kuntalaiset ja hyödyn olisivat imuroineen taskuihinsa muutamat maanomistajat.

Kysykää ehdokkaanne kantaa maankäyttöön ja velvoittakaa hänet sitoutumaan Oulun toimivaan malliin. Kun tähän yhdistetään järkevä kaavoitus, toimivat liikennejärjestelyt ja joukkoliikenne, niin voimme rakentaa kilpailukykyä pelkästään asumisen hinnan kautta niin kotimaassa kuin laajemminkin.

Kysykää ehdokkaanne kantaa maankäyttöön ja velvoittakaa hänet sitoutumaan Oulun toimivaan malliin.

Asuminen ja sen hinta ovat kotitalouden suurimpia menoeriä. Lainojen maksuajat ovat asuntojen hintojen noustessa venyneet 30 vuoteen. Vuokralla asuva maksaa asunnon pääoman ja käyttökulut vuokrassaan, asuntosijoittaminen on lähes riskitöntä ja tuotto hyvä. Vuokralla asuville maksetaan asumistukea vuodessa yhteensä noin kaksi miljardia vuodessa, käytännössä asumistuki valuu asuntosijoittajan taskuun.

Kaavoituksella voidaan vaikuttaa ympäristöömme monella tavalla. Oulussa keskusta-alueen vetovoimaisuuden ja elinvoimaisuuden kannalta on tärkeää, että tarjolla on myös lapsiperheille ja opiskelijoille kohtuuhintaisia asuntoja. Keskustan elinvoima syntyy asukkaista.

Hyvät palvelut, osaavat ihmiset ja vastuulliset päätökset antavat meille etulyöntiaseman myös laajemmin pohjoisen Euroopan kehittämisessä. Meillä on avaimet hyvään tulevaisuuteen, tekijöiksi tarvitaan hyvät ja vahvat päättäjät.

Valmisteilla oleva sote-uudistus näyttää takkuavan erityisesti valinnanvapauden osalta. Kokoomuksen tahtotila saada julkisen sektorin palvelut kilpailuun näyttää olevan elämää suurempi asia. Useat asiantuntijat varoittavat, että uudistus tältä osin johtaisi nykyisen järjestelmän romuttumiseen.

Erityisen surullinen olen kotimaakuntani osalta, kun olemme saaneet vuosien aikana vietyä erityissairaanhoidon ja perusterveydenhoidon yhteensovittamisen merkittävän pitkälle. Nyt nämä palvelut uudistuksen myötä hajautetaan, yhtiöitetään ja kilpailutetaan.

Kuinka henkilöstö jaksaa myllerryksen ja kuinka huolehditaan niistä kuntalaisista jotka eivät itse pysty hoitamaan omia asioita?

Kuinka henkilöstö jaksaa myllerryksen ja kuinka huolehditaan niistä kuntalaisista jotka eivät itse pysty hoitamaan omia asioita?

Paljon on kysymyksiä ilmassa. Itse olen Kainuun sote-uudistuksen ohjausryhmässä kuntani edustajana. Välillä tulee toivottomuuden tunne ja jopa vihanpuuskia, että miksi näin isoa ja kuntalaisille tärkeää kokonaisuutta viedään hosuen eteenpäin.

Julkisia palveluja kilpailuttaessa tulee tarjousasiakirjat laatia erityisellä huolella jotta porsaanreiät väistellä vastuuta palveluntuottajalla jäisivät mahdollisimman vähiin. Kaikilta osin niitä ei tulla saamaan täydellisiksi. Tullaan käymään kädenvääntöä tilaajan ja yrityksen kesken, jossa todetaan, että tämä palvelu ei kuulu ja tämä kuuluu sopimukseen.

Kilpailutuksessa valvonnalla on erityinen ja tärkeä rooli, että sovituista ehdoista pidetään kiinni. Byrokratia ja kustannukset tulevat kasvamaan joka tapauksessa.

Pitää muistaa, että avoimilla markkinoilla kilpailevien yritysten tulee myös tehdä voittoa omistajalleen. Sote on toimintaa, jossa työvoimakustannukset näyttelevät merkittävää osaa yrityksen kuluista. Miten potilaita hoidetaan, jotta kustannukset operatiivisessa toimissa jäisivät mahdollisimman pieniksi?

Paljon on kysymyksiä sote-sopassa ja vähän vielä vastauksia. Tuskin kukaan uudistuksen tarvetta kieltää, mutta miten näin iso uudistus tehdään, jotta päästäisiin niihin tavoitteisiin jotka sille on asetettu?

Tämän hetken tilanne ei anna uskottavaa kuvaa uudistuksen tavoitteiden täyttymisestä.

Euroopan Neuvoston Kunta- ja aluehallintokongressin ajankohtaisten asioiden valiokunta kokoontui Venetsiassa maaliskuun toisella viikolla San Giorgio Maggioren saarella. Tervehdyspuheessaan kongressin pääsihteeri Andreas Kiefer kannusti ja muistutti jäseniä levittämään tietoa kongressin tekemästä työstä demokratian ja ihmisoikeuksien hyväksi Euroopassa.

Valiokunta kävi kokouksessa läpi erinäisiä raportteja. Muun muassa nuorison osallistuminen päätöksentekoon ja nuorten ihmisoikeudet ovat lähellä kongressin sydäntä. Valiokunnassa on jo useamman vuoden ajan seurattu romanien tilannetta Euroopan eri maissa. Raportoijana romaniasiassa on brittiläinen John Warmisham, jonka mielestä rasismi, anti-islamismi, romanivastaisuus ja viharikokset ovat taakka yhteiskunnalle.

Vähemmistökielten asemasta Euroopassa valmistellaan parhaillaan raporttia. Työssä mukana asiantuntijana on Helsingin yliopiston professori Tom Moring. Suomen osalta raportoijien huolta on herättänyt sote-uudistuksessa vähemmistökieliä puhuvien asema. Saavatko ruotsinkieltä puhuvat erikoissairaanhoidon palveluja enää äidinkielellään? Raportoijien mukaan vähemmistökieliä tulisi vaalia jo senkin vuoksi, että niillä on piristävä vaikutus paikallistalouteen.

Tämän päivän ajankohtainen asia on luonnollisesti turvapaikanhakijoiden, pakolaisten ja maahanmuuttajien asema. Siinä asiassa ei meillä ole paluuta entiseen. Eurooppa on jo nyt monikulttuurinen, ja he ovat tulevia kansalaisiamme. Ei ole aivan sama, miten heitä kohdellaan. Eikä kysymys ole vain siitä, olemmeko heitä kohtaan kilttejä. Kysymys on omasta tulevaisuudestamme. Jos emme ota vakavasti ihmisoikeusrikkomuksia, jos emme kiinnitä huomiota siihen, mitä tapahtuu romaneille, seksuaalivähemmistöjen edustajille, naisille ja pakolaisille, muutaman vuoden päästä voi olla jo liian myöhäistä. Ihmisoikeuksia tulee vaalia ja puolustaa.

Eräs jäsen totesi puheenvuorossaan, että jos ihmiset näkisivät omin silmin eivätkä vain tv:stä katsoen, saarille rantautuvat meriveden kastelemat lapset, raskaana olevat naiset ja vanhukset, he eivät lähettäisi heitä pois. Ihmiset pitäisi saada herkemmiksi inhimilliselle hädälle. Tämä puheenvuoro sai tulkin liikuttumaan niin, ettei hän kyennyt enää jatkamaan tulkkausta, vaan hänen työparinsa joutui jatkamaan.

Valiokunta totesi lopuksi, että paikallistasolla saadaan monia ongelmia ratkaistua nopeammin kuin kansallisella tasolla. Tämä pätee esimerkiksi nuorisotyöttömyyteen ja radikalisoitumiseen. Myös turvapaikanhakijoiden sekä maahanmuuttajien asemaa saadaan kunnissa ja kaupungeissa tehokkaimmin parannettua. Jos kaikki ottaisivat osaa tähän työhön paikallisesti, ei olisi ongelmia. Joskus täytyy toimia oman maansa hallituksen päätöksiä vastaan. Näin vaalien alla onkin kivaa todeta, että tämä toimii myös meillä Suomessa. Ja vaaleista puheen ollen, Euroopan neuvoston vaalitarkkailijoita on tulossa Suomeen huhtikuussa – myös Ouluun. Sattuuko tarkkailijoita sinun kohdallesi?

Olen toiminut tässä kansainvälisessä luottamustehtävässäni reilut neljä vuotta Suomen valtuuskunnan varajäsenenä, Vasemmistoliiton edustajana. Tulevat vaalit näyttävät, miten Suomen paikat kongressissa jaetaan puolueiden kesken ja saanko jatkaa tässä tehtävässä. Ihmisoikeuksia haluan puolustaa jatkossakin.