Kategoriat
Näkökulmat

Korona ja kossu on huono yhdistelmä

Koronapandemian hillitsemiseksi annetut rajoitustoimet ovat sulkeneet maailman ja meidät suomalaiset koteihimme. Julkisen keskustelun pääpaino on ymmärrettävästi koronaviruksen leviämisen estämisessä ja ihmisten toimeentulossa ja kansantaloudessa.

Joillekin perheille eristäytyminen muusta maailmasta voi olla hetki löytää toisensa uudestaan, osalle se on päivästä toiseen selviytymistä ja osalle jopa vaarallista. Mediassa on jo uutisoitu, että kotihälytysten määrä on noussut, joten voidaan olettaa että lähisuhdeväkivalta on nousussa kun ovet ulkomaailmaan on suljettu.

Eristäytyminen voi pahentaa jo olemassa olevia ongelmia, kuten päihdeongelmaa, mielenterveysongelmia tai väkivaltaisuutta tai se voi laukaista näitä. Kun elämää kannattelevat rutiinit muuttuvat, voi sillä olla kohtuuttomia seurauksia. Tiedämme, että päiväkoti, koulu, harrastukset ja työelämä ovat parhaimmillaan niitä kannattelevia tekijöitä perheissä ja kun näistä kaikki suljetaan, on se liikaa kerralla.

Yhtälö on kohtuuton. Samaan aikaan kun perheet tarvitsevat paljon tukea ja apua, on tuen antajien oltava töissä oman terveyden uhalla. Palveluita on muokattu poikkeusaikoihin sopivaksi, mutta ei välttämättä perheen tuentarpeeseen sopivaksi, joten tuki voi jäädä saamatta. Sosiaalityö ei ole tauolla pandemian vuoksi, päinvastoin, sitä tarvitaan nyt enemmän kuin aikoihin. Päihteet työllistävät sosiaalityötä lastensuojelussa ja aikuisten sosiaalityössä.

***

Tiedetään, että virus on miehille tappavampi kuin naisille, koska miehet käyttävät enemmän verenpainelääkkeitä, tupakoivat sekä heillä on diabetesta, ylipainoa ja muita sairauksia. Lisäksi tiedämme, että miehet käyttävät päihteitä enemmän kuin naiset. Päihteidenkäyttö heikentää vastustuskykyä ja on näin riskitekijä koronavirukselle. Päihteitä käyttävillä ihmisillä on usein pitkäaikaissairauksia, jotka saattavat pahentaa virussairautta jos sellaisen epäonnekseen onnistuu saamaan.

Haavoittuvassa asemassa ovat erityisesti asunnottomat päihdeongelmaiset. Heillä on heikot mahdollisuudet hyvään hygieniaan ja monella on pitkäaikaissairauksia. Miten eristäytyä kotiin jos kotia ei ole?

Oma ja kollegoiden kokemus on, että suurin osa asiakkaista kyllä noudattaa annettuja ohjeita ja on huolissaan itsensä ja muiden terveydestä. Huoli ei aina siirry teoksi, mutta omalla työpaikallani asiakkaat huomauttavat minua käsidesistä enkä minä heitä.

***

Veikkaus laittoi peliautomaatit kiinni varsin varhaisessa vaiheessa koronaepidemian alettua. Asiantuntijat arvioivat, että pelaaminen mahdollisesti siirtyy verkkoon. Israelissa tehty tuore selvitys kertoo, että online-pelaaminen on lisääntynyt siellä 225 prosenttia. Tiedetään, että vaikea peliriippuvuus lisää velkaantumista. On taattava nopea pääsy hoitoon ja velkaneuvontaan nyt ja koronaepidemian päätyttyä.

Nyt talousinnovaatioiden lisäksi pitäisi miettiä miten saamme tuotettua vuorovaikutukseen ja läsnäoloon pohjautuvia palveluita turvallisesti. Näistä on hyötyä myös pandemian jälkeen.

***

Asiantuntijat arvioivat, ettei tämä ole meidän aikamme viimeinen pandemia, joten viimeistään nyt on ryhdyttävä varautumaan tulevaisuuden pandemioihin ja suunnitelmassa on huomioitava niin epidemiologinen kuin sosiaalinen ja taloudellinenkin varautuminen.

Epidemia ei ole poliittinen, mutta se miten uudelleenrakennamme Suomen on politiikkaa. Leikkauslistoille ei voida laittaa työntekijöiden oikeuksia, sosiaali- ja terveyspalveluita, sivistyspalveluita ja ilmastonmuutoksen pysäyttämistä. Rajoitusten aiheuttamiin sosiaalisiin ja terveydellisiin ongelmiin pitää pystyä vastaamaan mahdollisimman nopeasti ja tehokkailla toimilla. Jos nyt kaikki teemme töitä jotta erikoissairaanhoito kestäisi tämän pandemian, meidän täytyy pandemian jälkeen varmistaa, että sosiaalityön ja psykiatrian erikoispalvelut eivät kuormitu liikaa.

Minna Minkkinen

Kirjoittaja on vasemmistoliiton toinen varapuheenjohtaja ja lastensuojelussa työskentelevä sosionomi Tampereelta.

Kolumni on julkaistu Kansan Tahdon numerossa 3/2020.


Lisää tällaista? Tilaa paperinen Kansan Tahto ja saat laadukasta luettavaa yhteiskunnasta ja kulttuurista, ihmisistä ja ilmiöistä säännöllisesti kotiin kannettuna. Samalla tuet luotettavaa, vasemmistolaista ja pohjoista journalismia.

Vuositilauksen hinta on 65 euroa / 8 numeroa. Tarkista mahdollinen ammattiliittosi lehtietu. >> Tilaa tästä!

Kategoriat
Näkökulmat

Hyvä kuntatalous takaa julkisen omistuksen

Kotikuntani Kotka on paininut surkean taloutensa kanssa koko sen ajan kun olen ollut valtuutettu. Kuntapäättäjämme ovat vuosittain kilvan laulaneet kuorossa itkuvirttään – harvalla on kuitenkaan ollut todellisia ratkaisuja. Toiset vaativat jo minimiin leikattujen palveluiden karsimista, ja meille muille jää keinoksi vain valmiiksi korkean veron korottaminen.

Tämä vuosittain toistuva rituaali on saanut pohtimaan perustuslain suomaa kuntien itsemääräämisoikeutta. Onko sitä, jos kunnilta puuttuvat todelliset avaimet vaikuttaa taloutensa suuntaan?

Kuntien taloutta rajoittavat edelleen valtion tiukka talouskuri ja suhteessa jälkeen jääneet valtionosuudet. Tämä yhtälö on ajanut kunnat tekemään katastrofaalisia päätöksiä.

Kun 2012 taseeseemme pätkähti yli 30 miljoonan euron alijäämä, alkoi seikkailu, jonka lopputuloksena olemme mm. myyneet osaomistamamme tuottavan ylikunnallisen sähköyhtiön ja työterveysyhtiön. Meille jäi sentään täysin omistamamme energiayhtiö, jota valtuuston ainoaa kepulaista lukuun ottamatta ei onneksi kukaan ole halunnut myydä.

***

Kuntapäättäjänä ymmärrän siis hyvin Jyväskylän ja Ähtärin epätoivon, mikä ajoi ne selvittämään vesihuoltonsa yksityistämistä. Tästä syystä käynnistimme tovereiden kanssa ympäri Suomen kansalaisaloitteen, joka tavoitteli vesihuollon yksityistämisen estämistä. Aloite keräsi lähes 90 000 nimeä muutamassa viikossa ja on päätymässä eduskunnan käsittelyyn.

Periaatteellisesti tärkeän aloitteen edistämisen lisäksi on myös pohdittava yksityistämisen harkitsemiseen johtanutta syytä – surkeaa kuntataloutta ja sen itsemääräämisoikeutta rajoittavia talouskurimekanismeja.

***

Oikeiston ideologisen kamppailun lisäksi kriisikuntakriteerit ovat yksi syy, miksi yksityistämiseen palataan aina uudestaan ja uudestaan. Ongelma on, että kriisikuntakriteerit tunnistavat seuraukset niihin johtavien taustasyiden sijaan. Samalla osa kriteereistä myös sitoo päättäjien käsiä. Veroprosenttia ei voi korottaa, koska kriisikuntakriteeri. Velkaa ei voi ottaa, koska kriisikuntakriteeri. Alijäämää ei voi kerryttää, koska kriisikuntakriteeri. Kriisikuntakriteereistä on tullut itsetarkoitus ja pelote.

***

Tiukentunut alijäämien kattamisvelvollisuus on omaisuuden ja järkevien päätöksien kannalta annetuista talouskurimekanismeista tuhoisin. Voi vain kuvitella mitä välineitä muuttotappiosta kärsiville kunnille jätetään, jos syystä tai toisesta kunnan taseeseen on kertynyt kymmenien miljoonien alijäämä, joka pitäisi kattaa neljässä vuodessa. Kun käyttötaloudesta on nipistetty kaikki mahdollinen, näyttäytyy omaisuuden myyminen ainoana vaihtoehtona. Lypsylehmät on hyvin pian pistetty lihoiksi.

Sen sijaan tarvitsisimme kriteeristön, joka tunnistaa ongelmia aiheuttavia inhimillisiä taustasyitä kuten huoltosuhdetta, työttömyyttä, oppimista, rikollisuutta tai vaikka sairastavuutta. Kun näiden pohjalta luodut kriteerit paukkuvat punaisella, olisi perusteltua joutua valtion tarkasteluun. Ei siksi, että valtioneuvoston salkkumiehet sulkevat loputkin koulut ja pistävät lihoiksi yhtiöt, vaan että kunnat saisivat todellista apua ongelmien selättämiseen.

***

Jotta julkisesta omistajuudesta voidaan pitää kiinni, on pidettävä huolta, että kunnilla on jatkossa paremmat edellytykset taloutensa hoitamiseen. Se tarkoittaa parempaa aluepolitiikkaa, huoltosuhteen paremmin huomioivaa valtionosuusjärjestelmää ja päättäjien kädet sitovista talouskurimekanismeista luopumista.

Joona Mielonen

Kirjoittaja on kotkalainen vasemmistoliiton kaupunginvaltuutettu ja yksi Vesi on meidän -kansalaisaloitteen laatijoista.

Kolumni on julkaistu Kansan Tahdon numerossa 2/2020.


Lisää tällaista? Tilaa paperinen Kansan Tahto ja saat laadukasta luettavaa yhteiskunnasta ja kulttuurista, ihmisistä ja ilmiöistä säännöllisesti kotiin kannettuna. Samalla tuet luotettavaa, vasemmistolaista ja pohjoista journalismia.

Vuositilauksen hinta on 65 euroa / 8 numeroa. Tarkista mahdollinen ammattiliittosi lehtietu. >> Tilaa tästä!

Kategoriat
Näkökulmat

Nähdä puut metsältä

Ympäristömuutoksen professori Atte Korhola ehdotti yleisönosastokirjoituksessaan Helsingin Sanomissa 21.2., että unohtaisimme hetkeksi kuutiometrit ja hiilen sitomiset. Hän kehotti päättäjiä kuuntelemaan myös runoilijoita ja sydäntään, eikä vain tiedemiehiä. Muutamaa päivää myöhemmin emeritusprofessori Arvi Hurskainen kirjoitti vastineessaan, miten ”Korhola kävi kovin tunteelliseksi arvostellessaan nykyistä menoa metsissämme”. Onko luonnontieteilijä tullut latvastaan lahoksi, kun ei ymmärrä enää järkipuhetta? Korhola ei kuitenkaan ole ajatuksineen yksin, jos uskomme ympäristöahdistustyöpajoihin osallistuvia ja marjametsänsä menetystä surevia ympäri Suomen.

Minä olen noudattanut Korholan kehotusta jo vuoden ajan. Olen käyttänyt tutkijanpoikasen urani alun tutkien hiilen sitomista, mutta ryhtynyt pohtimaan myös tunteita. Vuosi sitten aloitimme Puut lähellämme -hankkeen, jossa tutkitaan ihmis- ja puuyksilöiden välistä suhdetta. Olimme huomanneet kotikaupungeissamme, miten yksittäisten puiden tai puistikoiden kaataminen sai ihmiset pois tolaltaan. Mielenosoituksia järjestettiin ja kaadettujen puiden kannoille tuotiin hautakynttilöitä. Kaupungin virkamiehet vaikuttivat olevan toistuvasti ymmällään ilmiön edessä. He perustelivat kaatamista järkisyillä: parkkipaikka kerta kaikkiaan tarvitaan, ryteikkö pitää perata ja vanhat puut ovat vaarallisia. Järkiargumentteja on kuultu myös puiden puolustajilta, mutta miten huomioitaisiin puihin liittyvät suuret tunteet? Muistot, merkitykset ja kiintymys eivät helposti taivu eurojen kilisevälle kielelle, mutta ovat ihmisyyden ytimessä. Ihmisten voimakkaat tunteet puita kohtaan näkyvät mediaosumina ja taiteessa, mutta eivät tutkimuksessa, joka on keskittynyt metsiin. Metsiä tutkitaan toki hyvinvoinnin tuottajana, mutta silloinkin mukana on usein hyötynäkökulma: millaisia kansantaloudellisia etuja metsien virkistyskäytöstä voisi olla?

Maallistuneessa Suomessa yllättävän monet kokevat puiden edustavan jotain itseä suurempaa.

Me halusimme saada selville, miksi tietystä puuyksilöstä tulee ihmiselle erityinen ja millaisia nuo lajirajan ylittävät suhteet ovat. Aloitimme tutkimushankkeemme innoissamme, mutta realistisin mielin. Odotimme saavamme kyselyymme joitakin satoja vastauksia. Yllätykseksemme vastauksia tuli yli 1700, ja kyselyn avoimissa kentissä versoi tunteiden ja merkitysten tiheä vesakko. Vastausten perusteella olemme jo ymmärtäneet, miten monet jakavat puun kanssa surunsa ja ilonsa ja hakevat niiltä voimaa vaikeissa elämänvaiheissa. Maallistuneessa Suomessa yllättävän monet kokevat puiden edustavan jotain itseä suurempaa. Puusuhteeseen vaikuttaa voimakkaasti myös omistaminen. Suhde tärkeään puuyksilöön näyttäytyy erilaisena maanomistajille, jotka omistavat myös puun kuin heille, joiden puusuhde on muiden päätöksen varassa.

Saamiemme vastausten avulla haluaisimme osallistua nupullaan olevaan uuden ajan metsäkeskusteluun, jossa tunteet otetaan vakavasti. Aiomme tarjota tietoa puusuhteiden merkityksestä esimerkiksi yhdyskuntasuunnittelun tueksi. Jos haluamme tavoittaa jotakin ihmisten ja puiden lajienvälisestä suhteesta, ilmiötä ei voi lähestyä vain yhden tieteenalan kautta. Nyt työryhmäämme kuuluu kirjallisuustieteilijöitä, kasviekologeja, kulttuuriantropologi ja taiteilijoita. Toivomme, että parin vuoden päästä olemme oppineet yhdistämään eri tieteenalojen menetelmiä ja voimme kuunnella puiden huminaa sekä hiilinieluina että mieltä tyynnyttävänä turvapaikkana.

Aino Korrensalo

Kirjoittaja on soiden kasvillisuuden ja hiilenkierron tutkijatohtori Itä-Suomen yliopiston metsätieteiden osastolla ja työskentelee myös monitieteisessä Puut lähellämme -tutkimushankkeessa.

Kolumni on julkaistu Kansan Tahdon numerossa 2/2020.


Lisää tällaista? Tilaa paperinen Kansan Tahto ja saat laadukasta luettavaa yhteiskunnasta ja kulttuurista, ihmisistä ja ilmiöistä säännöllisesti kotiin kannettuna. Samalla tuet luotettavaa, vasemmistolaista ja pohjoista journalismia.

Vuositilauksen hinta on 65 euroa / 8 numeroa. Tarkista mahdollinen ammattiliittosi lehtietu. >> Tilaa tästä!