Virallisesti Suomen neljänneksi vanhin mutta käytännössä maan ensimmäinen työväenyhdistys perustettiin Kemiin 1887. Historiantutkija Kauko Kemppisen mukaan näin on siksi, että Kemissä työväenyhdistyksen perustivat vasemmistotyöläiset, muualla maassa porvarit. Kemin yhdistyksen muutama porvarijäsen erotettiin pian, kertoi Kemppinen KTY:n 130-vuotisjuhlassa sunnuntaina. Esitelmä vakuutti kuulijat siitä, että KTY on jättänyt merkittävän jäljen yhteiskuntaan ja Kemiin, jossa työväenliike ei ole ollut oppositiossa vaan päättämässä asioista.

Kemin työväenyhdistyksen ensimmäisen kokouksen pöytäkirjan mukaan “Yksin ei mahda mitään. Tarvitaan joukkovoimaa”. Sitä saatiin, kun noin 300 Kemin silloisista 1300:sta asukkaasta liittyi yhdistykseen. KTY esimerkiksi aloitti Suomessa ennen tuntemattoman sosiaalipolitiikan perustamalla eläke- ja sairaskassan jo 130 vuotta sitten. Kaupungin raadille tehtiin esityksiä, joista toteutui muun muassa työllistämiskohteeksi ehdotettu sisäsataman rakentaminen. KTY:n aloitteesta Kemi sai myös puistokadut ja Meripuiston paviljonkeineen.

Kemin Työväen Virvoitusjuomatehdas myytiin lapualaisten nenän edestä Tornioon, jossa siitä syntyi Lapin Kulta.

Alusta asti KTY vaati työläisille lyhempää työpäivää sekä lapsityön kieltoa ja koulupakkoa. Kun ensimmäinen oma työväentalo 1903 valmistui ja KTY liittyi työväenpuolueeseen 1904, senaatilta vaadittiin äänioikeutta työväestölle ja naisten ja miesten samapalkkaisuutta. KTY:n yhteyteen perustettiin suuri määrä ammattiosastoja. Aate levisi Kemistä uittomiesten mukana savotoille ympäri Pohjois-Suomea. Suurlakko 1905 innosti liikkeelle niin suuret työläisjoukot, että lakkokokous siirrettiin Kemin työväentalolta kirkkoon. Politiikan kieleen tulivat sanat “sosialismi” ja “luokkataistelu”. Ensimmäiset eduskuntavaalit 1907 nostivat Kemistä eduskuntaan ompelijatar Hilda Herralan.

 

KTY:n juhlassa esiintynyt kuoro Ajan Laulu on sekin yli 100-vuotias. (Kuva: Maija Aalto)

Kulttuurikeskus

KTY:n suojista löytyi jokaiselle jotakin, iltamia, urheilu-, musiikki- ja näyttämöharrastuksia, sittemmin oma työväenopisto. Kemppinen muistutti, että KTY:ssä ovat juuret niin Kemin kaupunginkirjastolle, kaupunginteatterille, kaupunginorkesterille kuin Kivalo-opistollekin. Maineikas urheiluseura Kemin Into syntyi 1906, ja yhdistyksen omana kuorona jatkaa 105-vuotias Ajan Laulu.

Kansalaissodan terrorin aikana Kemissä ammuttiin noin 120 työläistä. Työväenliike jakautui. KTY lujitti talouttaan omilla yrityksillään, joista Työväen Virvoitusjuomatehdas oli tuottoisin. Kun sitä ei haluttu Lapuan liikkeen käsiin 1930-luvulla, tehdas myytiin Tornioon ja siitä tuli historioitsija Kemppisen mukaan Lapin Kullan alkulähde. Työväentalon joutuminen lapualaisille estettiin sopimalla asiasta SDP:n kanssa, ja toisen maailmansodan jälkeen talo saatiinkin takaisin vasemmistotyöväen käyttöön.

 

Esko Taskinen on KTY:n veteraaneja jo vanhan työväentalon ajoilta. (Kuva: Maija Aalto)

Kekkonen lauloi Työväenmarssia

KTY:n 130-vuotisjuhlassa veteraani Esko Taskinen muisteli yhdistyksen vaiheita. Nyt 84-vuotias Taskinen on voimistellut, soittanut, tanhunnut, laulanut ja paininut vanhalla ja uudella työväentalolla, ollut ravintolan iltavahtimestarina ja työväennäyttämön lipunmyyjänä.

– Pohjalaisia-näytelmän katsoin seitsemän kertaa.

Jännittävä nuoruudenkokemus oli lyödä auton lavalla isorumpua yleislakon mielenosoituksessa 1956. Seuraava vuosi vei satapäisen joukon KTY:n nuoria kansainvälisille festivaaleille Moskovaan. Merkkitapahtuma oli myös Urho Kekkosen vaalikiertue 1978. Sen yksi tilaisuus pidettiin Kemin työväentalolla.

– Kaikki katsoivat, että lauloiko se Kekkonen mukana Työväenmarssia, ja lauloihan se, Taskinen muistaa.

Varastomies ja kirjailija Kari Hanhisuanto toi puheenvuorossaan esille nykyajan työläisen tuntoja. Hänen mukaansa vasemmistoa tarvitaan nyt kipeästi täyttämään aatteellista tyhjiötä.

– Äänestetään yhteiskunta inhimilliseksi, hän vetosi.

Suomeen kahdeksanvuotiaana perheensä kanssa Kosovosta 1992 tullut maan sorrettuun albaanivähemmistöön kuuluva Albana Mustafi kertoi omasta historiastaan maahanmuuttajana, joka on kouluttautunut Kemissä ja toimii nyt yrittäjänä.

– Olen saanut täällä olla oma itseni ja ihminen, Mustafi sanoi. Hänen mukaansa kansainvälisyys on nykymaailmassa peruuttamaton fakta.

– Tulemalla vastaan saadaan yhteiskunta yhdistettyä.

Suomen neljänneksi vanhin työväenyhdistys, 1887 perustettu Kemin työväenyhdistys nousee parikymmentä vuotta kestäneestä unitilastaan. Sunnuntaina pidetty “herätyskokous” valitsi johtokunnan laatimaan toimintasuunnitelmaa ja sääntöuudistusta.

– Tavoitteena on järjestää huhtikuun alussa juhlaseminaari ja käynnistää yhdistyksen historiasta kertovien valokuvien keräys, kertoo johtokunnan puheenjohtajaksi valittu Veikko Kumpumäki.

Kemin työväenyhdistys, joka pyöritti työväentalossa monia toimintoja, on ollut lepotilassa 1990-luvun lamakaudella tapahtuneen konkurssin jälkeen. Kemiläiset vasemmistoaktiivit ryhtyivät herättämään yhdistystä, kun viime vuoden lopulla tuli tieto, että Patentti- ja rekisterihallitus poistaa pitkään nukkuneet järjestöt yhdistysrekisteristä. Historiallinen ja arvokas yhdistys päätettiin pelastaa. Muistolaatta entisen työväentalon seinään kiinnitettiin jo viime vuonna.

Työväenseuran nimellä perustetun yhdistyksen syntyaikana Kemissä oli vain noin 500 asukasta, joista huomattava osa liittyi työmies Herman Ruonalan johdolla perustettuun yhdistykseen. Säilyneitten toimintakertomusten mukaan päämääränä oli tarjota henkisesti jalostavia luentoja ja harrastuksia, toimenpiteitä työväestön toimeentulon parantamiseksi ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisen ajaminen. Jäsenten turvaksi perustettiin ensi töiksi sairaskassa. Kaikessa korostettiin yhteistoiminnan ja oman yhdistyksen roolia tehokkaimpana keinona saavuttaa suuria tuloksia. Kemin työväenliikkeen historiateoksen kirjoittaneen Kauko Kemppisen mukaan Kemin työväenyhdistys oli alusta pitäen vasemmistolainen.

Kemin työväenyhdistys oli alusta pitäen vasemmistolainen.

Kemin työväenyhdistystä vanhempia ovat vain Helsingin, Vaasan ja Oulun työväenyhdistykset. Kemiin tilattiin mallisäännöt Oulusta. Säännöille piti hankkia senaatin vahvistus.

Kumpumäki kertoo, että Kemissä mietitään nyt viimeksi käytössä olleitten sääntöjen muuttamista siten, että järjestöjen lisäksi työväenyhdistykseen voisi kuulua myös henkilöjäseniä. Toimintaa on tarkoitus kehittää perinneyhdistyksenä. Kevään juhlaseminaari ajoittuu yhdistyksen 130-vuotispäivän tienoille.

Kansan Tahto täyttää tänään 3.2.2017 111 vuotta.

Lehden ensimmäinen numero ilmestyi 3.2.1906, ja sen nimiösivulla lehti määritteli itsensä köyhien ja sorrettujen äänenkannattajaksi. Sitä julkaisi oululaisen työväen perustama sanomalehtiosuuskunta ja Kansan Tahto ilmestyi kuudesti viikossa iltapäivisin.

Lehden toimituksen muodostivat vastaava toimittaja Antti Kallio ja toimittaja Juho Raappana.

Toimituksen allekirjoittama uuden lehden esittelyteksti kuuluu kokonaisuudessaan näin:

 

”Köyhien ja sorrettujen äänenkannattaja

Kansan Tahto

alkaa ilmestyä Oulussa joka arkipäivä illalla tästä päivästä lähtien.

Kansan Tahto tulee valtiollisissa ja yhteiskunnallisissa kysymyksissä aina järkkymättä asettumaan sorrettujen ja vääryyttä kärsivien puolelle, tulkoompa sorto mistä päin tahansa, ulko- tai sisäpuolelta, ylhäältä tai alhaalta.

Kansan Tahto ottaa velvollisuudekseen inuvan kansansielun herättämisen, itsetietoisuuden tunteen lietsomisen kansan syviin riveihin, sivistyksen ja valon levittämisen pimeimpiinkin kolkkiin.

Kansan Tahto tulee horjumattomasti taistelemaan Pohjanmaan ja koko Suomen työväestön ja vähävaraisten, nykyisen yhteiskunnan lapsipuolten oikeuksien puolesta. Takeena siitä, että Kansan Tahto pysyy jyrkästi köyhälistön etujen valvojana, on sen synty. Se on työväestön ja köyhälistön oma lehti, sen kansaluokan pystyttämä etutaistelija.

Kansan Tahto tarjoutuu siis kaikkien raatajain rahanalaisten, torpparien, mäkitupalaisten, pienviljelijäin ja palvelijain auttajaksi pyrkimyksissään sorronalaisesta tilastaan niihin oikeuksiin, jotka jokaiselle yksilölle ihmisenä kuuluvat, ja suojelijaksi väkevämmän kansaluokan kuristusta ja holhousta vastaan.

Kansan Tahto tulee tämän tarkoituksensa saavuttamiseksi liittymään yhdeksi tekijäksi siihen valtavaan sosiaaliseen liikkeeseen, joka maassamme mahtavan hyökyaallon tavoin vyöryy ja tempaa kansan pohjakerrokset mukaansa luomaan yksin voimin vääryyden ja rahavallan ikeen hartioiltaan. Se työväenpuolueen ohjelman mukaisesti pyrkii kasvattamaan näillä poloisilla Pohjanmaillakin ”puukenkäin armeijaa”, ajamaan pontevasti yhteenliittymisaatetta, johtamaan voimainsa mukaan kansanjoukkoja oikeuden, totuuden ja ihmisyyden lopulliseen voittoon, viemään kohdaltaan kansaamme onnellisempaa tulevaisuutta kohti, tulevaisuutta, missä kukin tuntisi saavansa puolueettomasti nauttia niistä oikeuksia, jotka hänelle ihmisenä kuuluvat, ja niitä työnsä tuloksia, mitkä häneltä nykyinen yhteiskunta riistää. Kansan Tahto tulee säälimättä repimään niitä sulkuja, jotka ovat köyhälistön hyvinvoinnin tiellä, ja taistelussa surkeilematta käyttämään sanan miekkaa, mutta aina niin, kuin jalo työväenaate velvoittaa, siis arvokkaasti, jospa ankarastikin.

Kansan Tahto toivoo kokoavansa mitä laajimmat kansanjoukot ympärilleen aatteen ajajiksi osuuskunnan jäseninä, lehden asiamiehinä, tilaajina ja kannattajina ja niin yksin yhdistynen voimin tarmokkaasti luomaan sortovallan, rahavallan ja viinavallan orjuuttavaa i’estä hartioiltaan.

Kansan Tahto tulee pontevasti ajamaan raittiusasiaa sen päämäärää kohti, yleiseen kieltolakiin.

Kansan Tahto tulee pääelinkeinomme, maanviljelyksen kehitystä ajaamaan sosiaaliseen suuntaan. Siksi pienviljelijäin ja torpparien itseavustus osuustoiminnan ja yhteenliittymisen kautta, maan hankinta irtolaisille yhteiskunnan avustuksella, valtion tehokkaampi avustaminen y.m. ovat huolenpitomme esineinä.

Kansan Tahtoa ovat luvanneet kirjoituksillaan avustaa m.m. senaattori J.K. Kari, taloudenhoitaja W. Kosonen, kirjailia Hilja Liinamaa, maanvilj. Otto Lindgren, neiti Miina Sillanpää, tri N. R. af Ursin sekä lukuisa joukko työväen ja raittiusaatteen kannattajia.

Kansan Tahto ilmestyen 6:sti viikossa tulee lukuisain kirjeenvaihtajiensa ja ja sähkösanomain kautta seuraamaan vilkaasti kaikkia tapahtumia koti- ja ulkomailla.

Timo Teikäläinen joka viikko kellarissa kertoo matkahavaannoitaan.

Oulussa, helmikuulla 1906.

Toimitus.”