Sosiologipäivillä Tampereella 23.–24.3. kuultiin esitelmiä muun muassa suomalaisen työelämän pimeistä puolista, joita riittää.

Yksi esitelmä koski ihmisiä, joiden palkka ei riitä elämiseen eli työssäkäyviä köyhiä. Puhujan mukaan tällaisia ihmisiä on Suomessa noin puoli miljoonaa. Heistä 100 000 on töissä 9 euron niin sanotulla kulukorvauksella, jota saa enintään viideltä kalenteripäivältä viikossa. Lisäksi he saavat työttömyyskorvausta. Loput 400 000 ihmistä koostuvat pienipalkkaisista, 0-tuntisopimuksella olevista, pätkä- ja silpputöitä tekevistä.

Työtätekevien köyhien määrän lisääntyminen on maailmanlaajuinen trendi.

Työtätekevien köyhien määrän lisääntyminen on maailmanlaajuinen trendi. Saksassa hiukan alle 10 prosenttia työvoimasta kuuluu tähän ryhmään, kuten myös USA:ssa. Yhdysvaltalaisen suuren Wall Mart -kauppaketjun lasketaan saavan yli kuusi miljardia dollaria valtion avustusta, koska valtio maksaa sen alipalkatuille työläisille tuon verran tukia vuodessa. Myös Suomessa näyttää olevan mm. työnantajien keskusjärjestön EK:n pyrkimyksenä, että palkat siirrettäisiin osittain veronmaksajien maksettaviksi. Mihin valuvat nämä rahat? Työnantajillepa tietysti. Alipalkkaukseen eivät kuitenkaan syyllisty vain yksityiset työnantajat vaan osa julkisistakin työntekijöistä on korvattu 9 euron työntekijöillä. Näin esimerkiksi Rovaniemellä, jossa erilaisia palveluita tuottavan kunnallisen Romotken/Eduron toiminta perustuu pitkälle heidän työhönsä.

Suomen puutarhamarjasadon korjaa kesäisin noin 14 000 lähinnä venäläistä, ukrainalaista ja virolaista naista, jotka voivat maksaa jopa tuhat euroa työnvälittäjäfirmoille.

Toinen esitelmä koski puutarhamarjojen poimijoiden ongelmia. Suomen puutarhamarjasadon korjaa kesäisin noin 14 000 lähinnä venäläistä, ukrainalaista ja virolaista naista, jotka voivat maksaa jopa tuhat euroa työnvälittäjäfirmoille, joiden lupausten mukaisia ansioita eivät useinkaan saa. Marjoja ei aina ole, jolloin työajat jäävät lyhyiksi ja sesonki on hyvänäkin vuonna suhteellisen lyhyt. Raskaassa urakkatyössä tuntipalkka jää noin 9 euroon per tunti. Puuliitto, jolle marjanpoimijoiden etujen ajaminen Suomessa kuuluisi, ei ole pannut juuri tikkua ristiin heidän asioidensa korjaamiseksi. Edes tietoa esimerkiksi työehtosopimuksista ei ole saatavilla muuta kuin suomeksi. Nuorille suomalaisille, joita heitäkin voi vielä mansikka- ja muilta marjatiloilta löytää, oli maksettu alle 8 euron tuntipalkkaa. Ulkomaalaisilla kausityöntekijöille ei ole mahdollisuutta saada suomalaista sosiaaliturvaa, koska he eivät asu Suomessa, jolloin esimerkiksi sairastapauksissa kulut nousevat helposti kohtuuttomiksi.

Lisäksi työryhmässä puhuttiin pakotetusta joustavuudesta, ihmiskaupasta, työpaikkakiusaamisesta ja työnsä vuoksi vainotuksi joutumisesta.

Pakotettu joustavuus, jota esiintyy palvelualoilla, rakennuksilla ja jonkun verran myös teollisuudessa, tarkoittaa joustamista palkoista (alaspäin), työajoista (ylöspäin), lomista ja vapaa-ajoista (alaspäin) ja jopa henkilökohtaisesta vapaudesta.

Näyttää siltä, että Suomeen on hyvää vauhtia syntymässä ellei jo syntynyt kahdet työmarkkinat, joilla matalimmassa asemassa olevien asema on erittäin heikko. Työnantajapuoli näyttää olevan halukas kasvattamaan heikossa asemassa olevien määrää. Olemme siirtymässä Suomessa tässäkin mielessä hyvinvointivaltiota edeltäneeseen aikaan, jolloin suuri osa väestöstä oli työssä käyviä köyhiä.

 

Vesa Puuronen
Sosiologian professori, Oulun yliopisto
Kaupunginvaltuutettu (vas.)
Rovaniemi

Suomi juhlii sadatta itsenäisyyden vuottaan. Maamme alkutaipaleen vuodet eivät ole pelkästään kansakunnan sankaritarinaa: suuret myllerrykset, sodat päällimmäisinä, haavoittivat orastavaa itsenäisyyttä. Kansakunnan jakaantumisen pysäyttämiseksi tarvittiin tekoja yhtenäisyyden ja oikeudenmukaisuuden eteen. Vuoden 1940 ”tammikuun kihlaus” oli yhtenäisyyden kannalta merkittävä päätös. Työnantajat tunnustivat ammattiliitot ja SAK:n neuvotteluosapuoliksi työmarkkinoita koskevissa kysymyksissä. Osapuolet sopivat yhteisymmärryksen hakemisesta neuvotteluteitse. Tällä päätöksellä alettiin rakentaa Suomesta yhtenäistä kansakuntaa. Suomi nousi nopeasti pohjoismaisten hyvinvointivaltioiden joukkoon.

Tänään suomalaisen yhteiskunnan vaurautta ja yhtenäisyyttä uhkaa Elinkeinoelämän Keskusliitto (EK), joka irtisanoi keskusjärjestöjen välillä tehdyt sopimukset ja hylkäsi työmarkkinaosapuolten välisen vuoropuhelun ja yhteisen päätöksenteon. Yrittäjät ja heidän taustaryhmänsä irtisanoutuvat yhtenäisen kansakunnan rakentamisesta ja ylläpidosta. Tämä on heidän lahjansa 100-vuotiaalle Suomelle.

Puuliiton vasemmistoryhmä on huolestunut työnantajien kadonneesta yhteiskuntavastuusta.

Puuliiton vasemmistoryhmä on huolestunut työnantajien kadonneesta yhteiskuntavastuusta. Pakoilu vastuunkannosta Suomen itsenäisyyden historiassa on tulkittu maanpetturuudeksi. Tätä tulkintaa ovat viljelleet juuri ne tahot, jotka itse tällä hetkellä sitä toteuttavat. Työntekijäpuolta on matkan varrella syytetty useaan otteeseen vastuun pakoilusta ja häiriköinnistä. Kun yhteiskunta nyt tarvitsee vastuunkantajia, työntekijäpuoli kantaa sille asetetut vastuut.

Vasemmistoryhmä edellyttää työnantajia palaamaan yhteiseen pöytään. Metalliliiton, TEAMin ja Puuliiton fuusion myötä teollisuustyöntekijät ovat valmiita niin sopimiseen kuin taisteluunkin. Sopimusyhteiskunta takaa kansakunnan yhtenäisyyden, yhteiskunnan kokonaisvaltaisen rakentamisen ja kaikille kansalaisille turvallisen ympäristön. Sopimisen vaihtoehtona on epäjärjestys. Ymmärtävätkö vuorineuvokset, että kolmikannan murtuminen radikalisoi ammattiyhdistysliikkeen? Sopimusten tarjoaman työrauhan katoaminen johtaa lakkoihin ja vaarantaa koko Suomen kilpailukyvyn. Halutaanko tulevaisuutta rakentaa sopien vai repien?

 

Jyrki Alapartanen
varapuheenjohtaja
Puuliitto