Sosiologipäivillä Tampereella 23.–24.3. kuultiin esitelmiä muun muassa suomalaisen työelämän pimeistä puolista, joita riittää.
Yksi esitelmä koski ihmisiä, joiden palkka ei riitä elämiseen eli työssäkäyviä köyhiä. Puhujan mukaan tällaisia ihmisiä on Suomessa noin puoli miljoonaa. Heistä 100 000 on töissä 9 euron niin sanotulla kulukorvauksella, jota saa enintään viideltä kalenteripäivältä viikossa. Lisäksi he saavat työttömyyskorvausta. Loput 400 000 ihmistä koostuvat pienipalkkaisista, 0-tuntisopimuksella olevista, pätkä- ja silpputöitä tekevistä.
Työtätekevien köyhien määrän lisääntyminen on maailmanlaajuinen trendi.
Työtätekevien köyhien määrän lisääntyminen on maailmanlaajuinen trendi. Saksassa hiukan alle 10 prosenttia työvoimasta kuuluu tähän ryhmään, kuten myös USA:ssa. Yhdysvaltalaisen suuren Wall Mart -kauppaketjun lasketaan saavan yli kuusi miljardia dollaria valtion avustusta, koska valtio maksaa sen alipalkatuille työläisille tuon verran tukia vuodessa. Myös Suomessa näyttää olevan mm. työnantajien keskusjärjestön EK:n pyrkimyksenä, että palkat siirrettäisiin osittain veronmaksajien maksettaviksi. Mihin valuvat nämä rahat? Työnantajillepa tietysti. Alipalkkaukseen eivät kuitenkaan syyllisty vain yksityiset työnantajat vaan osa julkisistakin työntekijöistä on korvattu 9 euron työntekijöillä. Näin esimerkiksi Rovaniemellä, jossa erilaisia palveluita tuottavan kunnallisen Romotken/Eduron toiminta perustuu pitkälle heidän työhönsä.
Suomen puutarhamarjasadon korjaa kesäisin noin 14 000 lähinnä venäläistä, ukrainalaista ja virolaista naista, jotka voivat maksaa jopa tuhat euroa työnvälittäjäfirmoille.
Toinen esitelmä koski puutarhamarjojen poimijoiden ongelmia. Suomen puutarhamarjasadon korjaa kesäisin noin 14 000 lähinnä venäläistä, ukrainalaista ja virolaista naista, jotka voivat maksaa jopa tuhat euroa työnvälittäjäfirmoille, joiden lupausten mukaisia ansioita eivät useinkaan saa. Marjoja ei aina ole, jolloin työajat jäävät lyhyiksi ja sesonki on hyvänäkin vuonna suhteellisen lyhyt. Raskaassa urakkatyössä tuntipalkka jää noin 9 euroon per tunti. Puuliitto, jolle marjanpoimijoiden etujen ajaminen Suomessa kuuluisi, ei ole pannut juuri tikkua ristiin heidän asioidensa korjaamiseksi. Edes tietoa esimerkiksi työehtosopimuksista ei ole saatavilla muuta kuin suomeksi. Nuorille suomalaisille, joita heitäkin voi vielä mansikka- ja muilta marjatiloilta löytää, oli maksettu alle 8 euron tuntipalkkaa. Ulkomaalaisilla kausityöntekijöille ei ole mahdollisuutta saada suomalaista sosiaaliturvaa, koska he eivät asu Suomessa, jolloin esimerkiksi sairastapauksissa kulut nousevat helposti kohtuuttomiksi.
Lisäksi työryhmässä puhuttiin pakotetusta joustavuudesta, ihmiskaupasta, työpaikkakiusaamisesta ja työnsä vuoksi vainotuksi joutumisesta.
Pakotettu joustavuus, jota esiintyy palvelualoilla, rakennuksilla ja jonkun verran myös teollisuudessa, tarkoittaa joustamista palkoista (alaspäin), työajoista (ylöspäin), lomista ja vapaa-ajoista (alaspäin) ja jopa henkilökohtaisesta vapaudesta.
Näyttää siltä, että Suomeen on hyvää vauhtia syntymässä ellei jo syntynyt kahdet työmarkkinat, joilla matalimmassa asemassa olevien asema on erittäin heikko. Työnantajapuoli näyttää olevan halukas kasvattamaan heikossa asemassa olevien määrää. Olemme siirtymässä Suomessa tässäkin mielessä hyvinvointivaltiota edeltäneeseen aikaan, jolloin suuri osa väestöstä oli työssä käyviä köyhiä.
Vesa Puuronen
Sosiologian professori, Oulun yliopisto
Kaupunginvaltuutettu (vas.)
Rovaniemi
