Kansan Tahto

70 € / vuosi
Kategoriat
Uutiset

Yliopiston siirtoa ei niellä Oulussa

Yliopiston johdon ajama kampuksen pirstominen ja muutto Linnanmaalta Oulun keskustaan herättävät yliopistolla ja kaupunkilaisissa suurta vastustusta. Se näkyi ja kuului lauantaina, kun opiskelijoiden 16 ainejärjestön koolle kutsumaan protestiin osallistui satoja opiskelijoita, yliopiston henkilöstöä ja muita oululaisia.

Yliopiston hallitus ja rehtori Jouko Niinimäki visioivat yliopiston siirtämistä Oulun keskustaan S- ja K-markettien kylkeen Raksilaan 25 vuoden kuluessa. Hajasijoitus tietäisi opiskelijoille ja henkilökunnalle jatkuvaa ramppaamista ja poikkitieteellisyyden ja yhteisöllisyyden särkymistä. Nykyisen kampuksen naapuri Teknologiakylä tarjoaa suuret synergiaedut, alueella on runsaasti edullisia opiskelija-asuntoja ja hyvät liikenneyhteydet. Oulun ammattikorkeakoulukin muutti Linnanmaalle pari vuotta sitten.

Mainos alkaa
Mainos loppuu

”Marketyliopisto” vaatii uuden asemakaavan, josta Oulun valtuusto keskustelee 28. helmikuuta. Kaupunginjohtaja Päivi Laajala ja kaupunginhallituksen porvarit liputtavat rehtori Niinimäen vision puolesta uskotellen, että kampuksen siirrosta ei tule Oululle kustannuksia, vaan yliopisto maksaa kaiken itse ja Oulu hyötyy keskikaupungin elinvoiman ja pöhinän kasvusta. Paikallinen valtalehti Kaleva on valjastanut itsensä rehtorin vankkurien vetäjäksi ja nimittänyt yliopiston siirron vastustajia ”hybridivaikuttajiksi”, mitä kovasanaisesti kritisoitiin mielenilmauksessa. Kaiken kukkuraksi Kaleva itse vastikään tilasi ja julkaisi Taloustutkimuksen gallupin, joka osoitti oululaisten selvän enemmistön vastustavan yliopiston muuttoa Raksilaan. Muuttoa vastusti 65 prosenttia ja kannatti vain 14 prosenttia kaikista vastaajista. Yliopiston opiskelijoista muuttoa vastusti 69 prosenttia, mutta silti Kaleva on rummuttanut, että muutto olisi opiskelijoiden etu.

Muuttoa vastusti 65 prosenttia ja kannatti vain 14 prosenttia kaikista vastaajista.

Lauantain mielenilmauksessa opiskelijat kritisoivat yliopiston johtoa avoimen tiedotuksen puutteesta. Humanistisen killan puheenjohtaja Eveliina Tiusanen piti opiskelijoiden osallistamista ala-arvoisena: tietoa ei ole annettu ja kysymyksiin ei vastata. Opiskelijoiden huoli etäopetuksen lisääntymisestä, kirjastopalvelujen huonontumisesta ja opiskelijayhteisön hajoamisesta kaikuu kuuroille korville.

Vierailevana puhujana Oulun tapahtumassa oli oikeushistorian emeritusprofessori Jukka Kekkonen Helsingistä. Hänen mukaansa demokratiataistelu on yliopistoissa välttämätöntä, koska nykyinen yliopistolaki on johtanut vallan keskitykseen, salailuun, laittomuuksiin, sisäsiittoisuuteen, suosikkijärjestelmiin ja moraalikatoon, joita vastaan pitää käydä julkisuuden ja kantelujen avulla.

– On myös kolmas keino, katu, Kekkonen kannusti oululaisia. 

Mainos alkaa
Mainos loppuu

Kekkosen listan asiat tunnetaan Oulussakin. Yliopiston henkilöstön mukaan tietoa on pimitetty, kyselyjen tuloksia väännelty ja eriäviä mielipiteitä poistettu pöytäkirjoista. Professori Olli Silvén piti Oulun yliopiston yhtäkkistä siirtosuunnitelmaa irvokkaana näytelmänä, jossa yliopiston jo 30-päiseksi paisunut viestintäosasto toistelee johdon sanomaa ainoana totuutena.

Oulun Rotuaarilla vedottiin myös kaupungin päättäjiin, että yliopistopeli vihellettäisiin poikki.

Vuoden Professorin tittelin 2020 saanut maantieteen professori Anssi Paasi totesi, että uusliberalistisen New Public Management -ajattelun tunkeminen yliopistoihin on johtanut nykyiseen kriisiin ja luottamuspulaan. Yliopistossa tärkeintä ovat ihmiset – ei hänkään maailman yliopistoja kiertäessään ole mennyt niiden kiinteistöjä ihailemaan. Paasin mukaan Raksilan ”pömpeli” tuskin lisää Oulun yliopiston vetovoimaa.

Mainos alkaa
Mainos loppuu
Kategoriat
Näkökulmat

Velvollisuudesta oppimisen oikeuteen

Politiikassa mielikuvien luominen on oma taiteenlajinsa, jota nykyhallitus harrastaa mitä suurimmassa määrin.
Valtionvarainministeri sanoo, ettei rahaa ole mihinkään vaikka hallitus on jakanut kaudellaan miljardien verohelpotukset hyvätuloisille, ja ettei verotus nouse kenelläkään eli siis käteen jää enemmän.

Saman ministerin esityksessä kansaneläkeindeksin jäädytys jatkuu, jolloin eläkkeet, työttömyyskorvaukset ja vammaisten etuudet eivät nouse samaa tahtia kuin saman ministerin esittämät toimet tuotehintoja nostavat.

Tai otetaan vaikkapa koulutus. Muistattehan, kuinka jokainen nykyhallituspuolueista lupasi ennen vaaleja, ettei koulutuksesta leikata. On leikattu ja todella kovalla kädellä, vain erilaisilla kauniilla hankkeilla peitelty sitä tosiasiaa, että on ryövätty satanen ja annettu kymppi tilalle.

On leikattu ja todella kovalla kädellä, vain erilaisilla kauniilla hankkeilla peitelty sitä tosiasiaa, että on ryövätty satanen ja annettu kymppi tilalle.

Ammatillisen koulutuksen ”uudistus” väestörakenteen tuoman muutoksen kera on maksanut Kainuun Ammattiopistossakin kymmeniä ihmisten työpaikat, mutta se tie lienee nyt kuljettu ainakin joksikin aikaa.

Toisaalla esimerkiksi ammattikorkeakoulujen perusrahoitusta on muutamassa vuodessa leikattu 22 prosenttia, siis pois yli joka viides euro. Tämä koskettaa kymmeniä tuhansia nuoria.

Julkisuudessa asia vaietaan eikä siihen juuri kajoa edes eduskunta. Syynä se, että kansanedustajat ovat yliopistoputken kautta kulkeneita ja niinpä korkeakouluiksi mielletään vain yliopistot. Tämä koskee myös Vasemmistoa ja näkyy rahassakin, yliopistoja rahoitetaan noin 1,8 miljardilla eurolla ja ammattikorkeita 800 miljoonalla vaikka opiskelijamäärä on sama.

Todellisuus mielikuvien takana näkyi Lahden ammattikorkeakoulussa viime viikolla. LAMK, jota vetää Kajaanin ammattikorkeakoulun edellinen rehtori, joutuu aloittamaan YT-neuvottelut ja irtisanomistarve on 50 henkilöä.

LAMK:in tulos menee tänä vuonna pakkaselle 2,4 miljoonaa euroa ja sen jatkoksi opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämä perusrahoitus vähenee vuosittain noin 1,4 miljoonaa euroa. Nykyhallitus on lähinnä verhonnut leikkaustoimia uudistuksiksi ja jättänyt todelliset uudistukset tekemättä.

Kaikki viime keväänä peruskoulun päättäneet nuoret eivät hakeneet mihinkään jatkokoulutukseen vaikka paikkoja oli.

Kouluun tullaan käymään eikä palata. Nuori vain katoaa.

Kaikki hakeneet eivät ottaneet paikkoja vastaan ja näinä aikoina alkaa seuraava karsiutuminen. Kouluun tullaan käymään eikä palata. Nuori vain katoaa. Jää kadulle tai kotiin makaamaan.
Jos syrjäytymiskierre ei ole jo päällä niin se on lähellä alkaa. Tulevaisuutena enintään hanttihommia, ammattitaidottomana työnantajien armoilla ja sosiaaliturvan varassa.
Ratkaisu tähän tuhansia nuoria koskettavaan ongelmaan on toki olemassa, mutta sitä ei tehdä. Oppivelvollisuuteen kolmen vuoden jatko, jokainen nuori käy lukion tai saa ammattipätevyyden. Mitään pakkopänttäämistä luokissa ei tarvita, nykyopetus on jotain muuta.

Vaikka ongelma on kaikkien nähtävissä, nykyhallitus ei ole tehnyt mitään. Mitkään syrjäytymisenesto-hankkeet eivät riitä jos perusongelmaa ei korjata.

Uudistusta ei tehdä, koska on yrittäjätahoja jotka haluavat nuoret heti töihin pienemmällä palkalla kuin koulutetulle joutuisi maksamaan. Koulutuksen järjestäjät ja opettajat eivät halua koska ”pahnanpohjimmaisten” kouluttaminen on työläämpää ja vaatii enemmän rahaa.

Jopa oppilaiden oma etujärjestö on saatu vastustajaksi ”koulupakko”-mielikuvalla, vaikka uudistus toisi maksuttomat oppikirjat lukiolaisillekin.

Jopa oppilaiden oma etujärjestö on saatu vastustajaksi ”koulupakko”-mielikuvalla.

Kaiken tämän yli pitää kävellä nuorten ja yhteiskunnan kokonaisedun. Syrjäytymiseen on iskettävä kiinni aina kun siihen on mahdollisuus. Se on kustannuksiltaan paljon halvempaakin kuin antaa ongelmien vain kasaantua.

Mutta heti alkuun olisi korjattava olennainen mielikuva-virhe eikä se korjaus maksa mitään.

Miksi ihmeessä puhumme ja lainsäädäntöön on kirjattu jostain vuosikymmenten, kenties vuosisatojen, takaa kumpuava termi ”oppivelvollisuus”.

Oppi, oppiminen, koulutus ja osaaminen eivät ole mikään pakkovelvollisuus vaan toivottavasti jokaisen suomalaisen tasavertainen oikeus ja mahdollisuus rakentaa itselleen ja koko Suomelle parempaa tulevaisuutta.

Kategoriat
Artikkelit

Mies ja pitkä matikka, vastustamaton yhdistelmä

Ammatit jakautuvat Suomessa mies- ja naisaloihin jyrkemmin kuin yleensä Euroopassa. Poikien ja tyttöjen ainevalinnat lukiossa heijastavat tätä jyrkkää jakoa ja vaikuttavat nuorten yliopisto-opintoihin sekä valmistumisen jälkeiseen työelämään ja palkkaan. Itse asiassa jakautuminen alkaa ties kuinka aikaisin. Yläkouluikäiset pojat haluavat työpaikan ensisijaisesti tekniikan parista, tytöt taas terveyspalveluista. Tyttöjen ykkössuosikkiala ei yllä poikien toivelistalla kymmenen parhaan joukkoon.
Oulun yliopiston Avain-tutkimusyhteisö on tehnyt laajan tutkimuksen yliopisto-opiskelun sukupuolijakautumista. Tutkimuksen mukaan miesopiskelijat pääsevät yliopistoon helpommin ja sijoittuvat työelämässä korkeapalkkaisempiin hommiin kuin naiset, vaikka naiset saavat ylioppilaskokeissa parempia arvosanoja ja naisia on enemmistö yliopisto-opiskelijoissa.

Jos vähän oikaisee mutkia, selitys löytyy pitkästä matematiikasta.

Miksi näin? Jos vähän oikaisee mutkia, selitys löytyy pitkästä matematiikasta. Yo-kokeissa sen kirjoittaa joka kolmas. Matematiikan, fysiikan ja kemian taitajista on nyky-yhteiskunnassa pulaa ellei suorastaan huutava tarve. Tekniikka, robotiikka, ict, peliala, kauppa ja kaikenlainen ekonomia laajenevat ja kysyvät laskupäätä, joka useimmiten keikkuu miehisillä harteilla.  Koulutus pyrkii vastaamaan kysyntään: pitkän matematiikan yo-kokeissa kirjoittavista 90 prosenttia pääsee yliopistoon. Tämä hoituu siten, että matematiikasta saa lähtöpisteitä
lähes kaikissa yliopiston hakukokeissa alasta riippumatta.
Kun pitkä matematiikka erityisesti avaa ovia, kuvaan astuu sukupuolivaikutus. Naiset ovat aliedustettuja matematiikassa lukiosta lähtien, mikä heikentää heidän jatko-opiskelumahdollisuuksiaan. Niistä jotka eivät yo-kokeissa kirjoita lainkaan matematiikkaa, on 80 prosenttia naisia. Kaikista uusista yliopisto-opiskelijoista kuitenkin vain 15 prosenttia ei ole kirjoittanut matematiikkaa.

 

Naisilla toiset mielialat

Erot ylioppilaskirjoitusten ainevalinnoissa ovat suuria. Psykologian yo-kokeisiin osallistuvista 81 prosenttia on naisia. Erittäin naisvaltaisia ovat myös uskonto, terveystieto, elämänkatsomustieto ja biologia. Sen sijaan fysiikan kokeen suorittajista vain 28 prosenttia on naisia. Miesvaltaisia ovat jo mainitun matematiikan lisäksi myös historia ja yhteiskuntaoppi.

Lukiot ja yliopistot ovat naisvaltaisia.

Naiset suosivat yo-kokeissa kieliä selvästi enemmän kuin miehet. Tasaisesti osallistutaan filosofian, kemian ja maantiedon kokeisiin.
Opiskeluun naiset suhtautuvat vakavasti pienestä pitäen. Lukiot ja yliopistot ovat naisvaltaisia. Vuosina 2013–15 ylioppilastutkinnon suorittaneista yli 90 000 henkilöstä naisia oli 57,3 prosenttia ja miehiä 42,7 prosenttia. Yliopisto-opiskelijoissa naisten osuus jää kuitenkin lähes kolme prosenttia pienemmäksi kuin heidän osuutensa kaikista ylioppilaista. Nainen ei etene opintopolulla niin kuin mies.

 

Yksityisen ja julkisen ero

Psykologiaa, kieliä ja kasvatustieteitä opiskeltuaan naiset valmistuvat ja palvelevat yhteiskuntaa opettajina ja muina julkisen sektorin työntekijöinä. Miesopiskelijat työllistyvät matematiikkaan nojaaville aloille tekniikan, kaupan ja luonnontieteiden kovapalkkaisiin ammatteihin pääosin yksityiselle sektorille. Palkkaero sukupuolten välillä on julkinen–yksityinen-jaon takia suuri ja seuraa negatiivisena naisia läpi elämän pienempinä tuloina ja eläkkeinä.
Avain-tutkimusyhteisö on laajaa tutkimustaan koskeneissa haastatteluissaan suositellut, että lasten ja nuorten mielikuviin ja kiinnostukseen eri oppiaineita kohtaan pyrittäisiin vaikuttamaan. Tyttöjä tulisi kannustaa matematiikan opiskeluun, se tasa-arvoistaisi yliopistoja ja työelämää.

Tietysti voi kysyä, pitääkö kysynnän ja tarjonnan ”laki” tai julkisen sektorin aliarvostus ottaa annettuna.

Tietysti voi kysyä, pitääkö kysynnän ja tarjonnan ”laki” tai julkisen sektorin aliarvostus ottaa annettuna. Takaako pitkä matematiikka ihmiskunnalle onnellisemman tulevaisuuden? Jospa tyttöjen valinnoissa onkin enemmän itua?
Mielenkiintoinen ikään kuin puheenvuoro tähän on Suomen ylioppilaskuntien liiton SYL:n viime vuonna tekemä päätös, jonka mukaan SYL on feministinen järjestö. Se toimii muun muassa maksuttoman koulutuksen ja yhdenvertaisuuden puolesta ja haastaa miehistä yliopistoyhteisöä.

Kirjoitus on julkaistu Kansan Tahdon sukupuoliteemaisessa numerossa 4/18.

Kategoriat
Uutiset

Kansanedustajat Hänninen ja Halmeenpää vetoavat eläinmuseon säilyttämiseksi

Oulun vaalipiirin kansanedustajat Katja Hänninen (vas) ja Hanna Halmeenpää (vihr) ovat vedonneet Oulun yliopiston rehtoriin, jotta yliopisto ei hävittäisi Linnanmaan eläinmuseosalin yleisönäyttelyä. Kansanedustajien mukaan eläinmuseon purkaminen olisi takaisku Oulun yliopistolle, Oululle ja Pohjois-Suomelle.

– Olemme huolissamme maamme ja vaalipiirimme kulttuurimaineesta ja museon toimintaedellytysten jatkosta. Vetoomuksessa pyydämme, että Oulun yliopiston eläinmuseo säilytetään ja sitä kehitetään nykyisissä varta vasten eläinmuseolle rakennetuissa tiloissa Linnanmaan yliopistoalueella. Olemme valmiit tukemaan Oulun yliopistoa riittävän rahoituksen hankkimisessa, Hänninen ja Halmeenpää toteavat.

Kansanedustajat vetoavat muun muassa Oulun yliopiston eläinmuseon suureen suosioon, sen pitkiin perinteisiin aina 1700-luvulta asti sekä korkeaan tieteelliseen ja taiteelliseen tasoon. Esimerkiksi 57 metriä pitkä Heikki Kangasperkon maalaama dioraama on korvaamaton.

Museon käyttäjien joukossa on tuhansia päiväkotien ja koulujen oppilaita.

– Museon käyttäjien joukossa on tuhansia päiväkotien ja koulujen oppilaita. Tämä museon arvo lapsille, opiskelijoille ja suurelle yleisölle ei ole mukana sen paremmin yliopiston kuin Oulun kaupungin budjetissa. Tärkeä ryhmä ovat nykyään myös vanhukset, Hänninen painottaa.

Opetus- ja kulttuuriministeriön museopoliittinen ohjelma tuo yliopistomuseot valtionavun piiriin. Museot on tarkoitus turvata lailla, ja vastaavasti valtio ottaa rahoitusvastuuta. Tässä tilanteessa museon sulkeminen olisi Hännisen ja Halmeenpään mukaan vakava virhe. He sanovat, että eläinmuseon säilyttäminen nykyisissä tiloissa on taloudellisesti monin verroin edullisempaa kuin tilapäinen muutto tai uuden rakentaminen.

– Puheet museon siirtämisestä, toistaiseksi tuntemattomaan paikkaan, eivät vakuuta toiminnan tason säilymisestä. On myös hyvä huomioida sijainnin suhteen biologian opiskelijoiden ja tulevien luokanopettajien lajintuntemuksen opinnot, joissa tukeudutaan vahvasti eläinmuseon kokoelmiin, Halmeenpää muistuttaa.

Museon sulkeminen olisi Hännisen ja Halmeenpään mukaan vakava virhe.

Oulun kaupunginvaltuusto päätti juhlakokouksessaan 27.2.2017 hakea Euroopan kulttuuripääkaupungiksi vuonna 2026. Kansanedustajien mukaan osallistuminen Oulun yliopiston eläinmuseon rahoitukseen ja säilyttämiseen on Oulun kulttuuripääkaupunkihakemusta tukeva toimi. Kulttuuripääkaupunkihankkeisiin sijoitetut rahasummat eri puolilla Eurooppaa ovat varovaisenkin arvion mukaan tulleet takaisin noin viisinkertaisena.

Vetoomuksista huolimatta eläinmuseon tyhjennys alkoi 13.12.

 

Lue lisää eläinmuseon kohtalosta 22.12. ilmestyvästä Kansan Tahdon joululehdestä.