Eräs Sipilän hallituksen tuhoisimmista aluepoliittisista päätöksistä tehtiin loppuvuodesta 2016, kun ammattikoulutuksesta leikattiin halvaannuttavat 190 miljoonaa euroa.

– Esimerkiksi Kainuussa leikkaukset ovat näkyneet suoraan koulutuksen laadussa, sillä lähiopetusta on jouduttu useissa oppilaitoksissa vähentämään minimiin. Niukkenevat resurssit ovat myös johtaneet koulutuksen keskittymiseen, kertoo Kajaanin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, kansanedustajaehdokas Miikka Kortelainen.

Ammattikoulutuksen rahoituksen leikkauksesta äänestettiin eduskunnassa 13. joulukuuta 2016. Käsittelyssä oli tuolloin hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta sekä vapaasta sivistystyöstä annetun lain muuttamisesta (HE 177/2016).

Leikkaukset ammattikoulutukseen hyväksyttiin eduskunnassa äänin 109-54, 36 poissa. Leikkauksia vastustivat vasemmistoliiton, sosialidemokraattien ja vihreiden kansanedustajat. Jättileikkauksen äänestivät läpi keskustan, kokoomuksen, perussuomalaisten ja RKP:n edustajat.

Vasemmistoliitto tavoittelee koulutusasioissa täyskäännöstä. Puolue haluaa turvata ammatillisen koulutuksen ja koulutuspaikkojen riittävän tarjonnan sekä tarjota mahdollisuuden korkeakoulutukseen kaikkialla Suomessa.

Lännen Median teettämien laskelmien mukaan Sipilän eronnut hallitus leikkasi koulutuksesta menneellä hallituskaudella laskentatavasta riippuen yhteensä yli 690 miljoonaa euroa. Päätöksistä ovat vastuussa hallituspuolueet keskusta, kokoomus, perussuomalaiset ja myöhemmin siniset.

– Leikkaukset heikentävät koulutuksen laatua, vaikeuttavat koulutustakuun toteutumista ja lisäävät opetushenkilöstön kuormitusta, sanoo Kortelainen.

Vasemmistoliitto tavoittelee koulutusasioissa täyskäännöstä. Puolue haluaa turvata ammatillisen koulutuksen ja koulutuspaikkojen riittävän tarjonnan sekä tarjota mahdollisuuden korkeakoulutukseen kaikkialla Suomessa.

– Jokaisessa Suomen maakunnassa täytyy olla yliopisto tai ammattikorkeakoulu. Toisella asteella lähiopetusta ja -ohjausta tulee jokaisen saada vähintään 30 tuntia viikossa, Kortelainen konkretisoi puolueen tavoitteita.

Vasemmistoliiton vaaliohjelmassa todetaan koulutuksen olevan keskeisessä roolissa eri alueiden työvoiman saatavuuden ja työllisyyden sekä nuorten hyvinvoinnin näkökulmista.

Tulevalle sunnuntaille ajoitettu Yleisen Lehtimiesliiton avoin koulutus lehtikirjoittamisesta Oulussa siirtyy päällekkäisyyksien vuoksi uuteen ajankohtaan, ensi vuoden puolelle. Koulutus järjestetään 19.1. klo 11–16 Kansan Tahdon tiloissa (Kauppurienkatu 8).

Koulutuksessa perehdytään erilaisiin juttutyyppeihin uutisesta henkilöhaastatteluun sekä juttujen kuvittamiseen. Koulutuksen tarkoituksena on antaa valmiuksia vasemmistolehtien avustamiseen omalla paikkakunnalla. Kouluttajana toimii toimittaja ja YLL:n puheenjohtaja Niko Peltokangas.

Ilmoittaudu viimeistään 7.1. mennessä sähköpostitse Tero Kaikolle: tero.kaikko (at) kansantahto.fi.

YLL korvaa tarvittaessa matkakuluja. Lisätietoja koulutuksen sisällöistä ja järjestelyistä antaa Niko Peltokangas: 045 128 8121, niko (at) peltokangas.fi.

Politiikassa mielikuvien luominen on oma taiteenlajinsa, jota nykyhallitus harrastaa mitä suurimmassa määrin.
Valtionvarainministeri sanoo, ettei rahaa ole mihinkään vaikka hallitus on jakanut kaudellaan miljardien verohelpotukset hyvätuloisille, ja ettei verotus nouse kenelläkään eli siis käteen jää enemmän.

Saman ministerin esityksessä kansaneläkeindeksin jäädytys jatkuu, jolloin eläkkeet, työttömyyskorvaukset ja vammaisten etuudet eivät nouse samaa tahtia kuin saman ministerin esittämät toimet tuotehintoja nostavat.

Tai otetaan vaikkapa koulutus. Muistattehan, kuinka jokainen nykyhallituspuolueista lupasi ennen vaaleja, ettei koulutuksesta leikata. On leikattu ja todella kovalla kädellä, vain erilaisilla kauniilla hankkeilla peitelty sitä tosiasiaa, että on ryövätty satanen ja annettu kymppi tilalle.

On leikattu ja todella kovalla kädellä, vain erilaisilla kauniilla hankkeilla peitelty sitä tosiasiaa, että on ryövätty satanen ja annettu kymppi tilalle.

Ammatillisen koulutuksen ”uudistus” väestörakenteen tuoman muutoksen kera on maksanut Kainuun Ammattiopistossakin kymmeniä ihmisten työpaikat, mutta se tie lienee nyt kuljettu ainakin joksikin aikaa.

Toisaalla esimerkiksi ammattikorkeakoulujen perusrahoitusta on muutamassa vuodessa leikattu 22 prosenttia, siis pois yli joka viides euro. Tämä koskettaa kymmeniä tuhansia nuoria.

Julkisuudessa asia vaietaan eikä siihen juuri kajoa edes eduskunta. Syynä se, että kansanedustajat ovat yliopistoputken kautta kulkeneita ja niinpä korkeakouluiksi mielletään vain yliopistot. Tämä koskee myös Vasemmistoa ja näkyy rahassakin, yliopistoja rahoitetaan noin 1,8 miljardilla eurolla ja ammattikorkeita 800 miljoonalla vaikka opiskelijamäärä on sama.

Todellisuus mielikuvien takana näkyi Lahden ammattikorkeakoulussa viime viikolla. LAMK, jota vetää Kajaanin ammattikorkeakoulun edellinen rehtori, joutuu aloittamaan YT-neuvottelut ja irtisanomistarve on 50 henkilöä.

LAMK:in tulos menee tänä vuonna pakkaselle 2,4 miljoonaa euroa ja sen jatkoksi opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämä perusrahoitus vähenee vuosittain noin 1,4 miljoonaa euroa. Nykyhallitus on lähinnä verhonnut leikkaustoimia uudistuksiksi ja jättänyt todelliset uudistukset tekemättä.

Kaikki viime keväänä peruskoulun päättäneet nuoret eivät hakeneet mihinkään jatkokoulutukseen vaikka paikkoja oli.

Kouluun tullaan käymään eikä palata. Nuori vain katoaa.

Kaikki hakeneet eivät ottaneet paikkoja vastaan ja näinä aikoina alkaa seuraava karsiutuminen. Kouluun tullaan käymään eikä palata. Nuori vain katoaa. Jää kadulle tai kotiin makaamaan.
Jos syrjäytymiskierre ei ole jo päällä niin se on lähellä alkaa. Tulevaisuutena enintään hanttihommia, ammattitaidottomana työnantajien armoilla ja sosiaaliturvan varassa.
Ratkaisu tähän tuhansia nuoria koskettavaan ongelmaan on toki olemassa, mutta sitä ei tehdä. Oppivelvollisuuteen kolmen vuoden jatko, jokainen nuori käy lukion tai saa ammattipätevyyden. Mitään pakkopänttäämistä luokissa ei tarvita, nykyopetus on jotain muuta.

Vaikka ongelma on kaikkien nähtävissä, nykyhallitus ei ole tehnyt mitään. Mitkään syrjäytymisenesto-hankkeet eivät riitä jos perusongelmaa ei korjata.

Uudistusta ei tehdä, koska on yrittäjätahoja jotka haluavat nuoret heti töihin pienemmällä palkalla kuin koulutetulle joutuisi maksamaan. Koulutuksen järjestäjät ja opettajat eivät halua koska ”pahnanpohjimmaisten” kouluttaminen on työläämpää ja vaatii enemmän rahaa.

Jopa oppilaiden oma etujärjestö on saatu vastustajaksi ”koulupakko”-mielikuvalla, vaikka uudistus toisi maksuttomat oppikirjat lukiolaisillekin.

Jopa oppilaiden oma etujärjestö on saatu vastustajaksi ”koulupakko”-mielikuvalla.

Kaiken tämän yli pitää kävellä nuorten ja yhteiskunnan kokonaisedun. Syrjäytymiseen on iskettävä kiinni aina kun siihen on mahdollisuus. Se on kustannuksiltaan paljon halvempaakin kuin antaa ongelmien vain kasaantua.

Mutta heti alkuun olisi korjattava olennainen mielikuva-virhe eikä se korjaus maksa mitään.

Miksi ihmeessä puhumme ja lainsäädäntöön on kirjattu jostain vuosikymmenten, kenties vuosisatojen, takaa kumpuava termi ”oppivelvollisuus”.

Oppi, oppiminen, koulutus ja osaaminen eivät ole mikään pakkovelvollisuus vaan toivottavasti jokaisen suomalaisen tasavertainen oikeus ja mahdollisuus rakentaa itselleen ja koko Suomelle parempaa tulevaisuutta.

Ammatit jakautuvat Suomessa mies- ja naisaloihin jyrkemmin kuin yleensä Euroopassa. Poikien ja tyttöjen ainevalinnat lukiossa heijastavat tätä jyrkkää jakoa ja vaikuttavat nuorten yliopisto-opintoihin sekä valmistumisen jälkeiseen työelämään ja palkkaan. Itse asiassa jakautuminen alkaa ties kuinka aikaisin. Yläkouluikäiset pojat haluavat työpaikan ensisijaisesti tekniikan parista, tytöt taas terveyspalveluista. Tyttöjen ykkössuosikkiala ei yllä poikien toivelistalla kymmenen parhaan joukkoon.
Oulun yliopiston Avain-tutkimusyhteisö on tehnyt laajan tutkimuksen yliopisto-opiskelun sukupuolijakautumista. Tutkimuksen mukaan miesopiskelijat pääsevät yliopistoon helpommin ja sijoittuvat työelämässä korkeapalkkaisempiin hommiin kuin naiset, vaikka naiset saavat ylioppilaskokeissa parempia arvosanoja ja naisia on enemmistö yliopisto-opiskelijoissa.

Jos vähän oikaisee mutkia, selitys löytyy pitkästä matematiikasta.

Miksi näin? Jos vähän oikaisee mutkia, selitys löytyy pitkästä matematiikasta. Yo-kokeissa sen kirjoittaa joka kolmas. Matematiikan, fysiikan ja kemian taitajista on nyky-yhteiskunnassa pulaa ellei suorastaan huutava tarve. Tekniikka, robotiikka, ict, peliala, kauppa ja kaikenlainen ekonomia laajenevat ja kysyvät laskupäätä, joka useimmiten keikkuu miehisillä harteilla.  Koulutus pyrkii vastaamaan kysyntään: pitkän matematiikan yo-kokeissa kirjoittavista 90 prosenttia pääsee yliopistoon. Tämä hoituu siten, että matematiikasta saa lähtöpisteitä
lähes kaikissa yliopiston hakukokeissa alasta riippumatta.
Kun pitkä matematiikka erityisesti avaa ovia, kuvaan astuu sukupuolivaikutus. Naiset ovat aliedustettuja matematiikassa lukiosta lähtien, mikä heikentää heidän jatko-opiskelumahdollisuuksiaan. Niistä jotka eivät yo-kokeissa kirjoita lainkaan matematiikkaa, on 80 prosenttia naisia. Kaikista uusista yliopisto-opiskelijoista kuitenkin vain 15 prosenttia ei ole kirjoittanut matematiikkaa.

 

Naisilla toiset mielialat

Erot ylioppilaskirjoitusten ainevalinnoissa ovat suuria. Psykologian yo-kokeisiin osallistuvista 81 prosenttia on naisia. Erittäin naisvaltaisia ovat myös uskonto, terveystieto, elämänkatsomustieto ja biologia. Sen sijaan fysiikan kokeen suorittajista vain 28 prosenttia on naisia. Miesvaltaisia ovat jo mainitun matematiikan lisäksi myös historia ja yhteiskuntaoppi.

Lukiot ja yliopistot ovat naisvaltaisia.

Naiset suosivat yo-kokeissa kieliä selvästi enemmän kuin miehet. Tasaisesti osallistutaan filosofian, kemian ja maantiedon kokeisiin.
Opiskeluun naiset suhtautuvat vakavasti pienestä pitäen. Lukiot ja yliopistot ovat naisvaltaisia. Vuosina 2013–15 ylioppilastutkinnon suorittaneista yli 90 000 henkilöstä naisia oli 57,3 prosenttia ja miehiä 42,7 prosenttia. Yliopisto-opiskelijoissa naisten osuus jää kuitenkin lähes kolme prosenttia pienemmäksi kuin heidän osuutensa kaikista ylioppilaista. Nainen ei etene opintopolulla niin kuin mies.

 

Yksityisen ja julkisen ero

Psykologiaa, kieliä ja kasvatustieteitä opiskeltuaan naiset valmistuvat ja palvelevat yhteiskuntaa opettajina ja muina julkisen sektorin työntekijöinä. Miesopiskelijat työllistyvät matematiikkaan nojaaville aloille tekniikan, kaupan ja luonnontieteiden kovapalkkaisiin ammatteihin pääosin yksityiselle sektorille. Palkkaero sukupuolten välillä on julkinen–yksityinen-jaon takia suuri ja seuraa negatiivisena naisia läpi elämän pienempinä tuloina ja eläkkeinä.
Avain-tutkimusyhteisö on laajaa tutkimustaan koskeneissa haastatteluissaan suositellut, että lasten ja nuorten mielikuviin ja kiinnostukseen eri oppiaineita kohtaan pyrittäisiin vaikuttamaan. Tyttöjä tulisi kannustaa matematiikan opiskeluun, se tasa-arvoistaisi yliopistoja ja työelämää.

Tietysti voi kysyä, pitääkö kysynnän ja tarjonnan ”laki” tai julkisen sektorin aliarvostus ottaa annettuna.

Tietysti voi kysyä, pitääkö kysynnän ja tarjonnan ”laki” tai julkisen sektorin aliarvostus ottaa annettuna. Takaako pitkä matematiikka ihmiskunnalle onnellisemman tulevaisuuden? Jospa tyttöjen valinnoissa onkin enemmän itua?
Mielenkiintoinen ikään kuin puheenvuoro tähän on Suomen ylioppilaskuntien liiton SYL:n viime vuonna tekemä päätös, jonka mukaan SYL on feministinen järjestö. Se toimii muun muassa maksuttoman koulutuksen ja yhdenvertaisuuden puolesta ja haastaa miehistä yliopistoyhteisöä.

Kirjoitus on julkaistu Kansan Tahdon sukupuoliteemaisessa numerossa 4/18.

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Anderssonin mielestä Suomesta on tultava maa, jossa jokaisesta voi tulla mitä tahansa. Nykyisin ei näin ole, koska vanhempien koulutustausta periytyy lapsille Suomessakin vahvasti. Koulutusleikkausten takia on selvää, että Sipilän hallituksen aikana tämä kehitys ei käänny. Eduskunnan sivistysvaliokunnan jäsen Andersson piti vasemmistoliiton ryhmäpuheen keskiviikon välikysymyskeskustelussa eduskunnassa.

Koulutuksen eriarvoistumiskehityksen kääntämiseksi vasemmistoliitto haluaa nostaa varhaiskasvatuksen osallistumisastetta ja lopettaa sen eriarvoistavat käytännöt, edistää alueellista tasa-arvoa ja turvata aidosti maksuttoman toinen asteen koulutuksen.

– Vasemmistoliitto tulee taistelemaan subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden palauttamiseksi kunnes se on toteutunut jokaisessa kunnassa ja jokaisen lapsen kohdalla. Osallistumisasteen nostamiseksi haluamme myös siirtyä kaksivuotiseen velvoittavaan esikouluun sekä laajentaa maksutonta varhaiskasvatusta 3–4-vuotiaille, Andersson linjaa.

Anderssonin mielestä koulushoppailu on eriarvoisuutta kasvattava ongelma myös Suomessa. Kun vanhemmat valitsevat lapsilleen muun kuin oman alueen lähikoulun, kasvavat koulujen ja asuinalueiden väliset erot. Andersson haluaa vahvistaa lähikouluperiaatetta ja vaatii lisäresurssien suuntaamista niille alueille ja kouluille, jotka uhkaavat pudota kyydistä.

Vasemmistoliitto tulee taistelemaan subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden palauttamiseksi kunnes se on toteutunut jokaisessa kunnassa.

Andersson nostaa lähikouluperiaatteen rinnalle myös lähipäiväkodin.

– Lähipäiväkodin kautta varhaiskasvatuksesta tulee osa koulupolkua ja koulun aloittamisesta lapselle helpompaa. Lähipäiväkoti vahvistaa lähikouluperiaatetta, joka on keskeisessä roolissa taistelussa koulutuksen eriarvoistumista vastaan, Andersson sanoo.

Andersson kiinnitti huomiota myös siihen, että liian korkeat opiskelukustannukset estävät tai hidastavat yhä useamman suomalaisen nuoren opintoja. Nuorisobarometrin ennakkotietojen mukaan joka neljäs toisen asteen tutkinnon keskeyttäneistä on ilmoittanut syyksi sen, että rahan puute on vaikuttanut opintojen etenemiseen. Vasemmisto haluaa toiseen asteen koulutuksesta aidosti maksuttoman siten, että lukiolaiset ja ammattiin opiskelevat eivät joutuisi itse kustantamaan oppikirjojaan ja -välineitään.

Koulutuksen tasa-arvoistuminen on itsenäisen Suomen suuria menestystarinoita. Peruskoulu-uudistus, joka toteutettiin 1970-luvulla, tasoitti koulutietä kaikkein eniten. Vielä vuonna 1975 puolet nuorista suoritti pelkän perusasteen tutkinnon. Nykyään perusasteen varaan jääviä on noin 17 prosenttia.

Tilastokeskus kertoo, että ylioppilaiden määrä on sadassa vuodessa 30-kertaistunut. Vuonna 1917 ylioppilaaksi kirjoitti noin tuhat lukiolaista, kun tänä vuonna heitä valmistuu noin 30 000. Ylioppilasmäärät alkoivat voimakkaasti kasvaa vasta 1960-luvulla, jolloin ylitettiin 10 000 raja. Kymmenen vuotta myöhemmin meni rikki 20 000 raja ja 1980-luvulla 30 000 raja. Huippulukema, 36 224 ylioppilasta, saavutettiin vuonna 2002. Ikäluokkien koko ja muun muassa talouslamat aiheuttivat vaihtelua. Vuoden 1987 jälkeen ylioppilasmäärät laskivat vuoteen 1994 saakka. Sen jälkeen alkanut nousu taittui vuonna 2002, ja ylioppilaiden määrä aleni vähitellen nykyiseen noin 30 000:een.

Aivan yo-tutkinnon alkuaikoina 1800-luvulla naispuolinen ylioppilas oli harvinainen poikkeus, ja hänen piti hakea tsaarin viranomaisilta “erivapautta sukupuolestaan”.

Nyky-ylioppilaista 60 prosenttia on tyttöjä. Aivan yo-tutkinnon alkuaikoina 1800-luvulla naispuolinen ylioppilas oli harvinainen poikkeus, ja hänen piti hakea tsaarin viranomaisilta “erivapautta sukupuolestaan”. Tytöiltä myös kiellettiin ylioppilaslakin käyttö, ensin kokonaan, sitten ulkotiloissa. Tätä kieltoa ylioppilasvuotenaan 1873 uhmannut Emma Irene Åström valmistui maamme ensimmäiseksi naismaisteriksi.

Peruskoulu on muodostunut olemassaolonsa vuosikymmeninä kansalliseksi ylpeydenaiheeksi, eikä suotta. 1970-luvulla asteittain toteutettu peruskoulujärjestelmään siirtyminen on mahdollistanut tasa-arvoisen ja turvallisen koulupolun ensimmäisestä yhdeksänteen luokkaan saakka.

Viime vuosina peruskouluissa järjestettävä opetus näyttää kuitenkin kohdanneen haasteita, joihin ei olla osattu varautua tarpeellisella tavalla. Heikentyneet talousresurssit ovat johtaneet leikkauksiin, jotka ovat vaikuttaneet oppilasryhmien kasvuun ja tehtyihin hankintoihin. Kehityskulku on johtanut oppimistulosten heikkenemiseen sekä lasten ja nuorten syrjäytymiskehityksen kärjistymiseen.

(lisää…)

Suomalainen koulutus on ollut leikkauskohteena 1990-luvun lamavuosista lähtien. Milloin siitä on leikattu ohuita, milloin paksumpia siivuja. Koulutuksen tasa-arvo on rapautunut, eikä koulu enää pysty riittävän hyvin tasaamaan kotitaustasta ja asuinpaikasta johtuvia eroja. Viimeisten tutkimusten mukaan maamme nuorista jo joka viidenneltä puuttuu peruskoulun jälkeinen tutkinto. Olemme käännekohdassa, jossa Suomi on jakaantumassa korkeasti koulutettuihin, koulutettuun keskiluokkaan ja heikosti koulutettuihin. Tällainen kehitys on pysäytettävä.

Hallituspuolueet lupasivat ennen eduskuntavaaleja, ettei koulutuksesta ja opintotuesta leikata. Kun ääntenlaskenta käynnistyi, annetut lupaukset unohdettiin.

Kun ääntenlaskenta käynnistyi, annetut lupaukset unohdettiin.

Kuntavaaleissa valittavat päättäjät ratkaisevat kaupunkimme sivistys- ja koulutuslinjaukset. Keskeinen kysymys, on jatkuuko leikkauslinja, vai tapahtuuko ajattelussa ja toiminnassa muutos?

Jos tavoitteena on koulutuksen tasa-arvo, nyt on muutoksen aika.

Leikkausten pysäyttämisen lisäksi koulutus tarvitsee resursseja. Oulussa on taattava koulutuksen alueellinen saatavuus, kouluyksikköjen tulee olla mahdollisimman pieniä. Koulukiinteistöjä on korjattava ja on rakennettava uusia. Nämä toimet eivät yksin riitä. Myös ryhmäkokoja on pienennettävä varhaiskasvatuksessa, perusasteella ja toisen asteen koulutuksessa. Jokaisella lapsella on oikeus varhaiskasvatukseen. Erityisopettajia tarvitaan lisää. Jokaiselle oppilaalle on taattava toisen asteen koulutuspaikka. Digiloikka-sumuverhon taakse ei voi piiloutua. Opettajille on annettava laadukasta täydennyskoulutusta.

Koulutukseen käytetty euro maksaa itsensä takaisin moninkertaisesti.

Koulutukseen käytetty euro maksaa itsensä takaisin moninkertaisesti. Se on paras työkalu talouskasvun ja työllisyyden edistämiseen. Siksi on käsittämätöntä, että ammatillisen koulutuksen leikkaukset kohdistuvat kasvavaan ja väestöltään nuoreen Ouluun.

Ilman tasa-arvoista koulutusta ei ole tasa-arvoista yhteiskuntaa.

 

Mauno Murtoniemi
opettaja
Oulu

Vasemmistoliitto kampanjoi tulevana viikonloppuna koko Suomessa tasavertaisen päivähoito-oikeuden ja varhaiskasvatuksen sekä maailman parhaiden koulujen puolesta.

– Kehotamme kaikkia ottamaan oma ja lastensa tulevaisuus käsiinsä, ja käynnistämällä kuntalaisaloitteita kumoamaan Sipilän hallituksen rajaukset päivähoitoon kaikkialla missä ne ovat voimassa, vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson linjaa.

(lisää…)

Pohjois-Pohjanmaan Vasemmisto arvostelee Juha Sipilän hallituksen tekemiä leikkauksia ammatilliseen koulutukseen. Piirijärjestön mukaan niillä on tuhoisia vaikutuksia erityisesti Pohjois-Suomessa.

– Nyt on tehty lisää leikkauspäätöksiä ilman vaikuttavuusarviointeja, ihmettelee Pohjois-Pohjanmaan Vasemmiston puheenjohtaja Veli Paasimaa.

– Esimerkiksi Oulun seudun ammatillisen koulutuksen kuntayhtymässä oletettiin, että leikkauksista selvittäisiin kahdeksalla miljoonalla, mutta nyt koulutusta kohtaa 11 miljoonan euron, siis 16 prosentin leikkaus.

(lisää…)

Pohjois-Pohjanmaalla alkuviikosta vieraillut vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson kiritti kuntavaalikampanjointia Raahessa ja Oulussa. Kiertue pysähtyi ensin Raahen terästehtaalla, sieltä yleisötilaisuuteen Oulun yliopistolle ja lopulta kaupungin keskustan kahvilaan, joka tulikin yleisöstä tupaten täyteen.

Ajankohtaisista aiheista alustanut Andersson summasi hallituspolitiikkaa kädenojennuksiksi yksityisille yrityksille veronmaksajien kustannuksella.

Yksi massiivisen mittakaavan kädenojennus olisi ollut liikenneministeri Bernerin kariutunut liikenneväylähanke, joka olisi Anderssonin mukaan vienyt yhtiöittämisen kautta liikenneväylästöä kauemmas eduskunnan päätösvallan ulottuvilta ja taannut yksityisten operaattoreiden rynnistyksen uusille markkinoille.

En ole yrittäjävastainen, yrittäjiä tarvitaan. On eri asia yksityistää kansallisomaisuutta.

– En ole yrittäjävastainen, yrittäjiä tarvitaan. On eri asia yksityistää kansallisomaisuutta, Andersson totesi.

 

Tavoitteena hallituksen perääntyminen valinnanvapaudessa

Kansallisomaisuuden yksityistämistä on myös kaavailtu soteuudistus, johon ympättiin kokoomuksen toiveesta ns. valinnanvapausmalli.

– Valinnanvapaus kuulostaa hyvältä, mutta johtaa siihen, että verorahoilla kustannetaan terveysbisneksen toimintoja. Asiakassetelillä avataan erikoissairaanhoidon palveluja markkinoiden hoidettaviksi, Andersson sanoi. Hän arvioi, että uudet ratkaisut tulisivat myös ”melko takuuvarmasti” kalliimmiksi kuin nykyjärjestelmä.

Hänestä on merkittävää, että sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten lisäksi myös jotkin kokoomuslaiset varoittavat alan yksityistämisen vaaroista – ainakin silloin, kun yksityistäminen tehdään yhdellä rysäyksellä, kuten Andersson kuvaili. Hän viittasi entisen elinkeinoministerin Jan Vapaavuoren blogikirjoitukseen, jossa tämä huomautti, että kapitalisti on usein lainsäätäjää ovelampi.

Andersson muistutti, että sote-rahoitusmalliin nivotaan sisään kolmen miljardin säästöt: se tarkoittaisi palveluverkon merkittävää karsimista tai asiakasmaksujen korottamista.

– Vaikka me Vasemmistossa olemmekin soteuudistuksen kannalla, emme kannata valinnanvapausmallia, vaan maakuntamallia maakuntien verotusoikeudella.

– Tehdään kuntavaaleista sote-vaalit. Tavoitteenamme on, että hallitus vetää suunnitelmansa pois valinnanvapauden osalta, Andersson sanoi.

 

Pohjois-Pohjanmaan kiertueellaan Andersson vieraili myös Raahen terästehtaalla. (Kuva: Mikko Kähkönen)

Suunnanmuutosta tekemään

Hallituksen kynsissä varhaiskasvatuksen ja koulutuksen rahoitus on kokenut kovia. Säästöt ovat olleet poikkeuksellisen rajuja.

Vastavetona säästövimmapolitiikalle vasemmistoliitto vaatii subjektiivisen päivähoito-oikeuden säilyttämistä kaikissa kunnissa.

– Ja ryhmäkoot pitää säilyttää järkevän kokoisina, jotta varhaiskasvatuksen ammattilaisilla on mahdollisuus tehdä työnsä hyvin, Andersson sanoi.

Hän kertoi olevansa huolissaan sekä koulujen että oppilaiden keskinäisten tasa-arvoerojen kasvusta.

– Vasemmistolaisesta vinkkelistä erityisen huolestuttavaa on, että perhetausta vaikuttaa entistä enemmän oppimistuloksiin.

Jotta politiikan suunnanmuutos olisi mahdollinen, tarvitaan vasemmiston voitto ensin kuntavaaleissa.

– Nämä kuntavaalit tulevat olemaan äärimmäisen mielenkiintoiset, sillä niiden tulos on myös väliluottamusäänestys hallituksen politiikalle, Li Andersson totesi.

– Onneksi oppositio on historiallisen hyvä. Oppositio ei ole vain eduskuntaryhmä, vaan se koostuu kaikista meistä, hän huomautti.