Kansan Tahto

70 € / vuosi
Kategoriat
Näkökulmat

Poikkeustila pakottaa urheiluseurat kertomaan miksi ne ovat olemassa

Eräs koronapandemian aiheuttaman poikkeustilan suurimmista haasteista liittyy perheiden hyvinvointiin. Suurin osa lapsista käy tällä hetkellä koulua kotoa käsin. Perheiden lähtökohdat ja voimavarat ovat erilaisia. Osa lapsista pysyy etäopetusvankkureissa mukana, kun taas toiset ovat vaarassa pudota kokonaan kärryiltä. Vanhempien harteille on nyt ladattu entistä suurempi vastuu arjen sujumisesta.

Suomessa lasten ja nuorten vapaa-ajan toimintaa pyöritetään seurojen ja yhdistysten voimin. Liikuntaa ja kulttuuria harrastetaan ja niiden parissa kilpaillaan pääosin kouluajan ulkopuolella kolmannen sektorin toteuttamana. Koulunkäynnin ohella myös vapaa-ajan toiminnan ohjaaminen on poikkeusoloissa siirtynyt etäohjaukseen.

Toimin itse vapaaehtoistyössä jalkapallon parissa useassa eri seurassa, joten tässä kirjoituksessa peilataan syntynyttä tilannetta ennen kaikkea liikunnan, urheilun ja yksittäisen lajin eli jalkapallon näkökulmasta – samat ongelmat ja haasteet koskevat kuitenkin varmasti kaikkia kolmannen sektorin toimijoita tällä hetkellä.

***

Seuratoiminnan merkitys on liikunnallisen elämäntavan edistämisen kannalta elintärkeä. Valtion liikuntaneuvoston vuonna 2016 tuottaman lasten ja nuorten liikuntakäyttäytymistä Suomessa tutkineen LIITU-tutkimuksen mukaan viime vuosina urheiluseuratoimintaan on osallistunut 62 prosenttia lapsista ja nuorista, mikä on selvästi aiempia vuosia enemmän. Tutkimuksen mukaan seuraharrastuksen on lopettanut neljäsosa lapsista, mutta heistäkin jopa 88 prosenttia haluaisi aloittaa harrastamisen uudelleen.

Koronaviruksen myötä ohjattu liikunta- ja urheilutoiminta on keskeytetty lähes kokonaan. Joukkuelajeissa, kuten jalkapallossa harjoittelu- ja kilpailutoiminta on toistaiseksi tauolla. Lapsia ja nuoria on ohjattu harjoittelemaan ja liikkumaan yksin tai perheen kanssa omalla ajalla.

Aikoinaan urheiluseurat syntyivät yhteisöllisyyden kautta. Joukkoa ihmisiä yhdisti paikallisuus, poliittinen identiteetti tai jokin muu asia, joka toi yhteenkuuluvuutta ja tarvetta toimia yhteisen hyvän eteen. Talkootyö oli suuremmassa asemassa kuin nykytilanteessa, jossa seurat ovat pahimmillaan pelkästään palveluntarjoajia myymässä asiakkaille tuotettaan rahaa vastaan.

Talouden sukeltaessa ilmassa leijuu vakavia uhkakuvia. Kansanterveydellisesti tärkeän junioriurheilun rinnalla tapahtumatuottoihin ja yritysyhteistyöhön perustuva huippu-urheilu on uppoamassa vielä syvempiin vesiin.

***

Syntynyt aikalisä tarjoaa seuroille ja toimijoille kuitenkin myös mahdollisuuden pysähtyä pohtimaan koko toimintansa syvempää merkitystä, linkkejä yhteiskuntaan ja ihmisten hyvinvointiin sekä kantamaan samalla oma vastuunsa.

Kyse ei ole ainoastaan urheilijoiden kasvattamisesta elämysteollisuudelle eikä välttämättä edes liikunnan mukanaan tuomista terveydellisistä hyötytekijöistä. Seurojen täytyy osata kertoa tätäkin konkreettisemmin mitä hyvää ne tuovat mukanaan ympäröiville yhteisöilleen.

Kymmenet tuhannet suomalaiset pelaavat ja seuraavat jalkapalloa ennen kaikkea lajin mukanaan tuoman sosiaalisen ulottuvuuden takia. Joukkueet ovat syrjäytymistä ehkäiseviä yhteisöjä, joista löytyy ystäviä ja sosiaalisia turvaverkkoja. Erilaisten ihmisten kanssa yhdessä toimiminen opettaa suvaitsevaisuutta ja yhteen hiileen puhaltamista vaikeuksien edessä.

Kannattajille seurayhteisöt tuovat samalla tavalla sisältöä ja mielekkyyttä elämään. Urheilu on monelle ihmiselle maailman tärkein turha asia.

Valoa synkkyyden keskelle tuovat hyvät esimerkit yhteiskuntavastuusta. Esimerkiksi AC Oulu on ollut näkyvästi esillä etsiessään pelaajille uusia työtehtäviä lomautusten sijasta harjoittelun ollessa tauolla. Seuran pelaajat ovat muun muassa kuljettaneet testinäytteitä ja tarjonneet kauppakassipalvelua karanteenissa oleville ihmisille.

Koronakriisi on valtava haaste seuroille, mutta samalla se tarjoaa mahdollisuuden pysyvään muutokseen kohti kestävämpiä ja yhteisöllisempiä toimintatapoja.

Kolumni on julkaistu Kansan Tahdon numerossa 3/2020.


Lisää tällaista? Tilaa paperinen Kansan Tahto ja saat laadukasta luettavaa yhteiskunnasta ja kulttuurista, ihmisistä ja ilmiöistä säännöllisesti kotiin kannettuna. Samalla tuet luotettavaa, vasemmistolaista ja pohjoista journalismia.

Vuositilauksen hinta on 65 euroa / 8 numeroa. Tarkista mahdollinen ammattiliittosi lehtietu. >> Tilaa tästä!

Kategoriat
Näkökulmat

Solidaarisuutta ja tasa-arvoa

Vuosi sitten eduskuntavaalien jälkeisissä vappupuheissa saatoimme iloita vasemmistoliiton menestyksestä ja katsoimme toiveikkaina tuleviin hallitusneuvotteluihin. Keskeinen tavoitteemme, oikeudenmukainen Suomi kaikille, ei harvoille, oli ja on edelleen kaiken poliittisen toimintamme sydänlankana.

Hallitusohjelmaan saimme useita tasa-arvoa ja toimeentuloa vahvistavia kirjauksia, eivätkä vaalilupaukset ole jääneet puheiden tasolle, vaan esimerkiksi työttömiä kyykyttänyt aktiivimalli haudattiin ja jokaisen lapsen oikeus varhaiskasvatukseen palautettiin. Sote-, sotu- ja koulutusuudistukset valmistellaan ihminen keskiössä ja vahvassa vasemmistolaisessa ohjauksessa, jolla varmistetaan yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon toteutuminen.

***

Vaikka nyt vietämme vuosikymmenen ensimmäistä vappua koronan aiheuttaman kriisin vuoksi hyvin poikkeuksellisissa olosuhteissa, ei vasemmistolainen aate tai työväenjuhlan merkitys ole haalistunut tai kadonnut mihinkään. Päinvastoin, tämäkin aika on osoittanut työväenliikkeen merkityksen koronahaasteista selviämisessä. Viesti on ollut selkeä. Me pidämme huolta kaikista heikoimmassa asemassa olevista ja ketään ei jätetä yksin. Solidaarisuus ja toisista välittäminen näkyy ihmisten käyttäytymisessä. Suosituksia noudatetaan ja lähimmäisiä autetaan.

Toisaalta kriisi on niin henkilökohtaisessa elämässä kuin yhteiskunnan tasollakin monesti sellainen, mikä pistää elämänarvot uusiksi ja pakottaa pysähtymään. Tutkimusten mukaan talouskriisit monesti kiihdyttävät yhteiskunnallisia muutoksia. Tämä kriisi on myös tehnyt näkyväksi monia jo olemassa olevia eroja. Ihmiset ovat hyvin eriarvoisessa asemassa toimeentulon varmuuden, arjen sujuvuuden ja avunsaannin kannalta. Perheissä, joissa ongelmat ovat kasautuneet jo ennen kriisiä, tilanne on erityisen vaikea. Vaikea tilanne on myös monelle yksinasuvalle.

***

Kriisi tekee näkyväksi myös työelämän jaot. Etätyö on pääsääntöisesti keskiluokan etuoikeus ja raskasta vuorotyötä esimerkiksi tehtaissa, kaupan alalla ja siivoojina tekevät kokevat niin normaali- kuin poikkeusoloissakin enemmän vaikeuksia yhdistää perhe ja työelämä. Naisvaltainen, julkinen sektori kamppailee kriisin etulinjassa niin sosiaali- ja terveysalalla kuin varhaiskasvatuksessa.

Kansalaispalautteesta ja julkisuudessa käytetyistä puheenvuoroista voi päätellä, että naiset kantavat myös suuremman vastuun lasten etäopetuksesta, kouluruuan korvaamisesta ja kaikesta siitä valtavasta huolesta, mikä poikkeusaikaan ja lasten sopeutumiseen liittyy. Erityisen vaikeassa asemassa ovat nytkin yksinhuoltajat sekä yksinäiset ja pienituloiset vanhukset, joista heistäkin valtaosa on naisia.

***

On hyvin inhimillistä, että tilanne aiheuttaa monelle ahdistusta ja pelkoakin. Koronan aiheuttamassa kriisissä niin kuin kriiseissä yleensäkin on kuitenkin myös mahdollisuus arvojen uudelleen punnitsemiseen koko yhteiskunnan tasolla. Voisiko esimerkiksi oikeiston kapean talousajattelun nyt vihdoinkin kunnolla haastaa? Sen sijaan, että mittaamme jatkuvasti tehokkuutta ja kilpailukykyä tunnustaisimme kunnolla, että myös naisvaltaisen julkisen sektorin tekemä työ on taloudellisesti arvokasta. Yksilökeskeisyyden sijaan ymmärtäisimme, että olemme kaikki myös normaalioloissa riippuvaisia toisistamme ja hyvinvointivaltion tarjoamista palveluista varhaiskasvatuksesta vanhushoivaan saakka.

Vain aika näyttää, mihin kriisin vaikutukset meidät vievät. Tänä vappuna haluan kuitenkin uskoa, että vasemmiston perinteinen viesti solidaarisuudesta ja tasa-arvosta voittaa.

Kolumni on julkaistu Kansan Tahdon numerossa 3/2020.


Lisää tällaista? Tilaa paperinen Kansan Tahto ja saat laadukasta luettavaa yhteiskunnasta ja kulttuurista, ihmisistä ja ilmiöistä säännöllisesti kotiin kannettuna. Samalla tuet luotettavaa, vasemmistolaista ja pohjoista journalismia.

Vuositilauksen hinta on 65 euroa / 8 numeroa. Tarkista mahdollinen ammattiliittosi lehtietu. >> Tilaa tästä!

Kategoriat
Näkökulmat

Korona-ajan somessa käsitellään tunteita ja yritetään unohtaa

Ensin koronakriisi oli ulkomaanuutisten aihe Kiinasta, sitten se pikkuhiljaa valtasi mielemme Euroopan lomakohde kerrallaan. Lopullisen virustartunnan saatuaan uutiset eivät ole kertoneet enää mistään ilman, että se liittyisi pandemian terveydellisiin, sosiaalisiin, ekologisiin tai taloudellisiin vaikutuksiin.

Samoin kävi sosiaalisessa mediassa. Siinä missä aiemmin jaettiin meemejä, käytiin kulttuurisotia, jaettiin uutisia ja heiteltiin haasteita, nyt niiden tilalla on koronameemejä, koronakulttuurisotia ja koronauutisia. Haasteet liittyvät koronaan käänteisesti: nyt niillä täytetään someseiniä viruksen kaikentäyttävän olemuksen vastapainona.

Historian tallentamisen hengessä yritin koota yhteen, mitä viruspandemia on tehnyt tutuimmille sosiaalisen median palveluille. Jos koonnin ote onkin kevyt, aihe on vakava eikä kenenkään pidä arvottaa toisten selviytymiskeinoja poikkeusoloissa.

***

Facebook on suuren yleisön ”perussome”, jonka ilmiöt näkyvät myös muissa palveluissa. Juuri Facebook on kokenut pahimman haasteinvaasion. Erilaiset laskutehtävät, listat ja vahvan naisen ylistykset kiertävät ympäri seiniä, jotta olisi muuta ajateltavaa kuin virus ja sen aiheuttamat rajoitustoimet.

Kun aikaa on ja elinpiiri pienenee, moni käyttää työ- ja harrastusporukan kahvipöytäpuheenvuoronsa kaikkien kuullen somessa. Kahden pennin yhteiskunta- ja media-analyysit lisääntyvät. Pidetään koronapäiväkirjoja. Etätöiden, etäkoulun ja itse-eristyksen puristuksissa kamerat kääntyvät entistä useammin itseen.

***

Twitter on Twitter, vaikka koronassa paistaisi. Sielläkin lähes kaikki liittyy niin paljon pandemiaan, että #korona-aihetunnisteesta on tullut turha tviitinlisä. Mutta perusmeininki on entisellään: jos keskustelu jossain jakaantuu leireihin ja kärjistyy, niin Twitterissä.

”Mikroblogiksikin” kutsutun palvelun siunaus ja kirous on 280 merkin rajoitus. Siinä missä kaiken maailman ”asiantuntemuksen” lukeminen tuntuu ajoittain raskaalta, omien ”oivallusten” muotoilu tviitin mittaan pitää aivot jonkinlaisessa vireessä.

***

Eniten iloa irtoaa Instagramista. Ehkä visuaalinen ilmaisu vaatii hieman enemmän panostamista, sillä kuvavirta näyttää maailman tekstiä kiinnostavampana. Kiertoviestit ovat samoja kuin Facebookissa, mutta kuvallisina nekin miellyttävät silmää ja piristävät mieltä.

Kepeän sisällön lisäksi ”Instasta” ovat löytyneet syvällisimmät ja samaistuttavimmat koronatunteiden vuodatukset. Äkkiseltään kuva-albumilta näyttävistä somekanavista on tullut milleniaalien eli meidän nyt alle nelikymppisten (kyllä, sitä se sana tarkoittaa) luonteva tunteiden, aktivismin ja yhteisöllisyyden kanava.

(Milleniumin tällä puolella syntynyt Z-sukupolvi on jo muualla, esimerkiksi TikTokissa, jota me varhaismilleniaalit vasta haparoimme käyttöön.)

***

Hieman yllättäen omaa kiinnostavuuttaan korona-ajan someselailussa nostaa työelämän verkostoitumispalvelu LinkedIn. Häpeämättömästä itsekehusta ja keittiöpsykologisista itsestäänselvyyksistä tunnettu ”Linkkari” näyttää kriisistä puolen, jota ei helposti muualla näe. Siellä myös lomauttajat surevat lomautuksia, yrittäjät ihmettelevät alta karannutta bisnestä ja yksi jos toinenkin asiantuntija miettii uutta suuntaa työelämälleen.

Jos on pitänyt LinkedIniä tekohymygalleriana, kriisi paljastaa monen tunneilmaisun aidommaksi kuin on kuvitellut. Pandemian puristuksissa on kiva nauttia sopiva annos myös tsemppaavaa ja hopeareunoja etsivää viestittelyä – vaikka näkökulma onkin lähinnä keskiluokkaisessa työssä.

Kolumni on julkaistu Kansan Tahdon numerossa 3/2020.


Lisää tällaista? Tilaa paperinen Kansan Tahto ja saat laadukasta luettavaa yhteiskunnasta ja kulttuurista, ihmisistä ja ilmiöistä säännöllisesti kotiin kannettuna. Samalla tuet luotettavaa, vasemmistolaista ja pohjoista journalismia.

Vuositilauksen hinta on 65 euroa / 8 numeroa. Tarkista mahdollinen ammattiliittosi lehtietu. >> Tilaa tästä!