• Mäkelininkatu 29 C, Oulu, puh. (08) 537 1722
Facebook Twitter Instagram

Kuukauden kolumni

Kansan Tahto

70 € / vuosi
Tilaa nyt »
Search
Close this search box.
Search
Close this search box.

Avainsana: työttömyys

Kategoriat
Näkökulmat

Ulkopuolinen: Sakon uhalla aktivoitavia viriketyöttömiä

Vuonna 2006 astui voimaan työmarkkinauudistus, jonka tavoitteena oli alentaa työttömyyttä ja nostaa työllisyyttä. Käytännössä uudistus tarkoitti sitä, että yli 500 päivää työttömänä olleiden työmarkkinatuen maksamisesta puolet siirtyi valtion kontolta kunnille. Vuoden 2015 alusta kunnan rahoitusosuus työmarkkinatuesta on ollut 300–499 päivää tukea saaneiden osalta 50 prosenttia ja yli 1000 päivää saaneiden osalta 70 prosenttia. Aktivointitoimiin osallistuvan tuen kuitenkin maksaa valtio kokonaisuudessaan.

Käytännössä tämä kuntapolitiikan puhekieleen ”sakkomaksuna” pesiytynyt työmarkkinatuen kuntaosuus on johtanut siihen, ettei kuntien työllisyyspalveluiden tavoitteena vaikuta suinkaan olevan työttömien työllistäminen vaan kunnan kustannuksien vähentäminen työttömiä aktivoimalla. Vai miksi muuten kunnat seuraisivat aktivointiastetta palvelussaan työllistyneiden määrän sijaan?

Mainos alkaa
Mainos loppuu

Aktivointiasteella tarkoitetaan sitä, kuinka suuri prosenttiosuus työttömistä työnhakijoista on työvoimapoliittisten palvelujen piirissä, eli palkkatuella työllistettynä, työ- tai koulutuskokeilussa, vuorotteluvapaatyöpaikassa, työvoimakoulutuksessa, valmennuksessa, omaehtoisissa opinnoissa tai kuntouttavassa työtoiminnassa. Toisin sanoen aktivointiaste ilmaisee, kuinka suuri prosenttiosuus työmarkkinatuen kuntaosuuden saajista on saatu pullautettua valtion maksamiksi.

Entä kuinka nämä aktivointitoimet auttavat työtöntä työnhakijaa työllistymään pysyvästi? Osa toimista vaikuttaa täysin tehottomilta, mikäli asiaa tarkastellaan työllistymisen näkökulmasta. Esimerkiksi palkkatuettu työllistäminen tarkoittaa useimmiten määräaikaista, minimipalkkaista ja vähimmäistyöaikaista työtä kunnassa tai yhdistyksessä, missä aidolle jatkotyöllistymiselle ei ole mahdollisuutta, koska seuraava työllistettävä on jonossa odottamassa vuoroaan. Kuntatalouden näkökulmasta palkkatuettu työllistäminen on tehokasta siinä mielessä, että työllistetty pysyy poissa kunnan maksulistalta vähintään 300 arkipäivää työllistämisen jälkeen.

Kuntouttavaa työtoimintaa kunnat pyrkivät järjestämään mahdollisimman halvalla siten, että työtoiminnan vetäjiltä ei pääsääntöisesti vaadita minkäänlaista ohjausosaamista.

Kuntouttavaa työtoimintaa kunnat pyrkivät järjestämään mahdollisimman halvalla siten, että työtoiminnan vetäjiltä ei pääsääntöisesti vaadita minkäänlaista ohjausosaamista. Monissa kunnissa myös monet kuntouttavan työtoiminnan vetäjistä on työllistetty palkkatuella. Tiedänpä eräässä suuressa kaupungissa työtoiminnan ohjaajilta vaaditun, että ryhmän ohjaaja keksii jokaiselle kuntouttavaan työtoimintaan osallistuvalle oppilaitoksen, johon tämä aikoo jatkossa hakeutua. Koulutuspolun kirkastuminen nimittäin oli paitsi yksi ko. kunnan kuntouttavassa työtoiminnassa seuraama vaikuttavuusperuste, mutta myös tiesi työtoimintaa tuottaneelle organisaatiolle lisää rahaa.

Entä kuinka moni työllistyy näiden kunnan aktivointitoimien seurauksena niiden päätyttyä? Vastausta on mahdoton tietää, koska palveluiden työllistävää vaikuttavuutta ei seurata tai ainakaan sitä ei raportoida julkisesti. Miksi?

Olisiko siksi, ettei korkeakaan aktivointiaste näytä vaikuttavan työllistymiseen positiivisesti. Sen sijaan kuntien aktivointiasteiden vaihtelusta ja muun työttömyyden laskusta huolimatta pitkäaikaistyöttömien määrä lisääntyy ja kuntien maksamat työmarkkinatuen kuntaosuudet kasvavat vuodesta toiseen. Maaliskuussa 2022 kunnat maksoivat työmarkkinatuen kuntaosuuksia yhteensä 11 888 759 euroa enemmän kuin maaliskuussa 2015.

Mainos alkaa
Mainos loppuu

Kun otetaan huomioon, että nimenomaan pitkäaikaistyöttömät kuuluvat kuntien työllisyyspalveluiden piiriin, lieneekin aiheellista kysyä, lisäävätkö kuntien tuottamat pitkäaikaistyöttömien aktivointitoimet pitkäaikaistyöttömien määrää, työttömyyden kestoa ja työmarkkinatuen kuntaosuuksia?

Ja mitäpä jos ihan suosiolla luovuttaisiin kuntapolitiikassakin käyttämästä työmarkkinatuen kuntaosuudesta nimitystä ”sakkomaksu”, kun kuitenkaan työttömyys ei ole (ainakaan vielä) rangaistava rikos?

Tällä palstalla Anu Kolmonen tarkastelee yhteiskuntaa työn ulkopuolella tai muuten sivussa elävien ihmisten näkökulmasta.

Kategoriat
Näkökulmat

Turbulenssia työmarkkinoilla

Työmarkkinasyksy etenee kohti vuoden vaihdetta myrskyisissä tunnelmissa. Työehtoneuvotteluja käydään usealla toimialalla ja ne jatkuvat ensi vuoden puolelle asti. Ensimmäisenä odotetaan suurten vientiliittojen palkkaratkaisuja.

Paperiliiton ja Metsäteollisuus ry:n väliset työehtosopimusneuvottelut jatkuivat viime viikolla kireissä tunnelmissa. Julkisuuteen tihkuneiden tietojen mukaan työntekijäpuoli on jo varautunut neuvottelujen kariutumiseen ja työtaistelutoimiin.

Suomessa on edetty pitkään nollakorotuslinjalla. Palkat eivät ole nousseet ja työntekijät ovat olleet siis taloustalkoissa mukana jo vuosia. Palkkaneuvottelujen alla on julkaistu laskelmia ostovoiman kehityksestä erilaisten palkkaratkaisujen toteutuessa. Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen mukaan ostovoima saataisiin ensi vuonna kasvuun jo noin prosentin palkankorotuksilla, mutta työnantajapuolelle näyttää kelpaavan pelkkä nolla.

Erityisesti matalapalkka-aloilla tarvitaan palkankorotuksia, jotta perässä laahaava ostovoima saadaan edes jollain tavalla kuntoon. Palvelualojen liitot PAM ja JHL totesivat tänään, että tällä neuvottelukierroksella on huolehdittava erityisesti pienipalkkaisten palkansaajien ostovoiman lisäämisestä.

Työnantajapuoli on ajanut joukkonsa asemiin jo aiemmin tänä vuonna. EK on hylännyt kolmikannan ja ajaa muutoksia työelämään lähinnä julkisuuden kautta. Vyörytys on ollut vahvasti keskitettyä ja koordinoitua. Keskusjärjestösopimuksista on luovuttu, mutta silti nollakorotuslinjan jatkumista näytettäisiin ajavan kautta linjan.

Nollalinjaa perustellaan edelleen virheellisesti kilpailukyvyllä, vaikka samaan aikaan johtajien palkkakehitys on räjähtänyt katosta läpi. Tällaiset perustelut näyttävät hyvin koomisilta, jos tarkastellaan esimerkiksi UPM:n toimitusjohtajan Jussi Pesosen vuosiansioita. Pesonen ansaitsee vuodessa yhtä paljon kuin paperiteollisuuden kaikkien 10 000 työntekijän 1% palkankorotus olisi vuositasolla.

EK:n entinen johtaja Lasse Laatunen kritisoi järjestön uutta linjaa tällä viikolla Demokraatti-lehden haastattelussa.

”Maailma ei ole stabiili tulevaisuudessakaan eivätkä tule olemaan työmarkkinatkaan. Sen vuoksi minun mielestäni kannattaisi pitää keinovalikoimassa myös keskitetyt ratkaisut”, huomautti Laatunen. Hän ei pidä viisaana EK:n sääntöihin kirjattua pykälää, jonka mukaan keskitettyä ratkaisua ei voida jatkossa enää käyttää.

Hyväosaisten mölinään osallistui myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö.

Sipilän hallitus on puolestaan ollut työmarkkina-asioissa liikkeellä sammutetuin lyhdyin kiky-härdellin ja lomarahaleikkausten jälkeen. Se on lähinnä toteuttanut kiky-sopimuksen ulkopuolelle jääneitä toimia, joista näkyvin on liittynyt työttömien aseman heikentämiseen. Työttömyysturvaa on karsittu ja työttömiä ollaan ajamassa entistäkin kiemuraisempien byrokraattisten toimenpiteiden kohteeksi.

Työttömiin kohdistunut ajojahti on saanut julkisuudessa valtamedioiden tuen. Harva se päivä kirjoitetaan raflaavia otsikoita järjestelmää hyväksikäyttävistä laiskoista työttömistä ja näin leimataan kaikki työtä vailla olevat itse syyllisiksi omaan ahdinkoonsa. Tähän hyväosaisten mölinään osallistui myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö. Kaikkein heikoimmassa asemassa olevia on tietysti helppoa potkia, koska he eivät todennäköisesti edes äänestä vaaleissa.

Tällä viikolla julkaistiin Sipilän hallituksen työmarkkinapolitiikkaa yhteiskuntasopimusneuvotteluineen ja pakkolakeineen käsittelevä teos Luottamuksen loppu?, jonka on kirjoittanut tutkija Matti Hirvola. Hirvolan mukaan hallituksen tavoitteena on ollut alusta asti muuttaa suomalaisten työmarkkinoiden järjestystä pysyvästi työnantajia hyödyttävään suuntaan.

Tehdyt päätökset puoltavat tätä näkemystä. Sivukuluja on siirretty työnantajilta työntekijöiden maksettavaksi. Nollasopimuslinja kompensoituna veronalennuksilla on ollut samaan aikaan suora tulonsiirto valtiolta työnantajille.

Pitkällä tähtäimellä suurin haaste työmarkkinoilla tulee olemaan yhä paheneva polarisaatiokehitys. Korkeasti palkattujen tehtävien ja matalapalkkaduunien erot kärjistyvät entisestään. Tämä näkyy esimerkiksi tässäkin kirjoituksessa jo mainitussa johtajien palkkakehityksessä, joka on karannut täysin lapasesta.

Ongelma liittyy yleisemminkin yhteiskunnalliseen kehitykseen. Enemmistö voi edelleen hyvin, mutta kyydistä putoavien määrä kasvaa koko ajan. Yhteiskuntaamme on jo syntynyt maailmoja, joissa ollaan täysin ulkoradalla. Claes Andersson puhui aikoinaan ”enemmistön diktatuurista”. Tällä tarkoitetaan tilannetta, jossa jotkut pärjäävät hyvin, mutta huonosti pärjäävän kolmanneksen asema heikentyy koko ajan.

Tätä kehitystä vastaan tulee taistella kaikin voimin. Koko porukan mukana pitävä yhteiskunta tarjoaa hyvinvointia ja turvallisuutta meille kaikille. Myös hyväosaisille.

Kategoriat
Näkökulmat

Epätyön halut

– Sinulla on siis totiset työhalut? isäntä tiukkaa maantien mieheltä Pentti Haanpään jutussa Esa Kurkimaan elämys. Ja työhalut tulevat testatuiksi – oudolla mutta tämän päivänkin työttömälle tutun tuntuisella tavalla. Tavalla, jonka pitäisi tuntua kiusallisen tutulta myös nykyisille väärille miehille voiman oikealla puolella.

Juttu miehestä, jonka elämisen turva oli ainaisesti vastikkeellista, mutta joka työnhaussa osui pankkorikkaan isännän aktiivimallin esineeksi, juontuu aikaan, jolloin maailma oli tehty valmiiksi, 30-luvun lamaan.

Kurkimaa toteaa häneltä puuttuvan työtä ja palkkaa ja niiden mukana paljon muuta. Hän myös mainitsee, ettei joutilaisuus ole hänelle ilo. Talossa ei lisätyövoiman tarvetta ole, mutta isäntä järjestää työttömälle ”perustyötä”, veden kantamista astialla kuopasta toiseen. Tullen mennen. Lupaa ruuan ja palkan, 20 markkaa päivältä. ”Kunhan tuppi heiluu.”

Moinen epätyö oudoksuttaa, ja Kurkimaa tarjoutuu kaivamaan ojan johtamaan veden pois molemmista kuopista. Tällaiseen infrastruktuuri-investointiin isännällä ei ole varaa. Sen sijaan hänellä on varaa pestata ”työkokeiluun” toinenkin työhaluinen. ”Puutyömies” saa tehtäväkseen pieksää hevosruoskalla tukkipölkkyä.

Irtonaisten miesten elämä on ”sillä värillä”, että Esa Kurkimaa alkaa kantaa vettä ja toinen ryhtyy rankaisemaan syytöntä puupölkkyä niin että ”ruoska viuhuu ja kaarna pirahtelee”. Työsuhteet jäävät lyhytaikaisiksi. Aamulla Kurkimaa pyytää palkkansa ja toteaa sietävänsä paremmin nälän ja kävelyn kuin turhan ja alentavan työn. Pian myös puunpieksäjän työmaa hiljenee.

Tarina Esa Kurkimaasta ja hänen kiusaajastaan kertoo ihmisen viehtymyksestä käyttää valtaa toisen ihmisen yli. Jutun vuosi oli 1934 – ja täysin tätä päivää.

Tarina Esa Kurkimaasta ja hänen kiusaajastaan kertoo ihmisen viehtymyksestä käyttää valtaa toisen ihmisen yli. Jutun vuosi oli 1934 – ja täysin tätä päivää. Mieleltään avoin haanpääläinen perusjätkä ymmärtää ja kokee väkevästi, että häntä ja koko maan työvoimaa pilkataan. Hän kokee vihastusta ja tuntee sisuksissaan vaivaa ja hän kiroaa ääneen, mutta itsensä tyyneen uhmaan pakottaen muka koettaa, kuinka kauan isännällä tätä työtä riittää.

Miksi isäntä tekee niin kuin tekee? Kirjailija ei anna edes ”puolueetonta” kuvausta hänen persoonastaan vaan antaa Kurkimaan kuvailla katkerassa mielessään tämän paksun, sikari hampaissa viinalle löyhähtelevän köyhäin auttajan ja yhteiskunnan pylväspuun, joka tuntee nautintoa leimatessaan ihmisen loiseksi koetellessaan hänen luontoaan ja työhalujaan. Käy sentään katsomassa outoa työmaata: ”Imeskeli sikariaan, hymähti ja kääntyi pois.” Ja häpäisy on julkinen: ”Kyläkunnassa puheltiin jo.”

Tarvitseeko tuhansien tukkipuiden ja kymmenien lypsävien isäntä työvoiman halpuuttamisella egonsa pönkitystä? Vai tekikö kepposteleva ökyrikas ideologista palvelusta omalle viiteryhmälleen vyöryttämällä syyllisyyden työttömyydestä työttömille itselleen. Todistamalla, että laman maantielle ajamat miehet kävelivät kevein vatsoin omasta syystään. Että heiltä puuttuivat ne totiset työhalut. Tai ainakin ne oikein totiset työhalut. Motiivia avaa yhteenvedon tapainen virke: ”Voitiin huomauttaa, että työnkyselijät ovat monet, mutta harvassa heistä on oikein totista työnhalua.”

Työvoima, jonka piti olla valtiovallan erityisessä suojeluksessa, pakkohakee olematonta työtä mennen tullen niin että kaarna pirahtelee.

Nykyaikana on työmarkkinajärjestelmää ja on työttömyysturvaa. Millä vaivalla niitä onkaan rakennettu, sitä suuremmalla raivolla niitä pyritään murentamaan. Työvoima, jonka piti olla valtiovallan erityisessä suojeluksessa, pakkohakee olematonta työtä mennen tullen niin että kaarna pirahtelee.

Mutta miten onnistuikaan Esa Kurkimaan aktivointi ja syrjäytymisen ehkäisy: ”Niinpä hän käveli jälleen pitkin keväisiä teitä, tuntien selvemmin kuin koskaan ennen itsensä koko elämänjärjestyksen ulkopuolelle sysätyksi. Kulje sinne ja tänne, kysele ja kysele töitä. Ehkäpä jälleen saat veden kantamista kuopasta kuoppaan, tullen mennen.”

 

Kolumni on julkaistu alunperin Kansan Tahdossa 4/2017.

Kategoriat
Uutiset

Kainuun Vasemmisto esittää työttömyysturvan suojaosan nostamista 500 euroon

  • Kirjoittaja Kirjoittanut KT
  • Julkaisupäivämäärä 30.4.2017

Kajaanissa lauantaina kokoontunut Kainuun Vasemmiston piirikokous esittää, että työttömyysturvan suojaosuus nostettaisiin 500 euroon kuukaudessa, jolloin yhä useampi työtön työllistyisi.

– Suojaosuuden korotus olisi nopeaa ja tehokasta kannustinloukkujen purkamista, jonka Sipilän hallitus jätti puoliväliriihessään tekemättä, Kainuun Vasemmisto korostaa kannanotossaan.

Työtön voi nyt ansaita 300 euroa kuukaudessa ilman, että se leikkaa työttömyysturvaa, mutta jos tulo vähänkään ylittyy, niin päiväraha joutuu sovitteluun ja korvausten maksu viivästyy viikkoja. Tämän takia työttömän ei kannata ottaa lyhytaikaisia keikkatöitä vaikka niitä olisi tarjolla.

Lue lisää ”Kainuun Vasemmisto esittää työttömyysturvan suojaosan nostamista 500 euroon”
Kategoriat
Lukijoilta

Työkkärin palvelut yksityistetään

Vauhtia riittää Sipilän joukkueen puolivälierissä. Ihmemies aikoo viikossa pistää puikkoihin kuntien, sairaanhoitopiirien, maakuntaliittojen ja muidenkin sadat kriittiset lausunnot valinnanvapaudesta. Vaikuttaa siltä, että muutokset on jo tehty Sipilän ja Orpon kabinetissa ennen lausuntoajan päättymistä. Vähintään yhtä kiire tulee kasvupalvelulain kanssa. Ai, mikä kasvupalvelulaki! Niin, sehän on jäänyt tässä hässäkässä sote-lakiesitysten varjoon.

Kyse on ihan yhtä isoista muutoksista TE-palveluihin, siis arkikielellä työkkäriin ja yrityspalveluihin, ELY-keskuksiin jne. Ne siirretään uusiin maakuntiin ja toimintaa ohjaa yksi kasvupalvelulaki ja siitä on poistettu työ- ja elinkeinoministeriön ohjaus, mikä on ihan hurjan iso muutos. Kukaan ei tiedä, mihin se johtaa. Kuten arvata saattoi, myös kasvupalvelut yksityistetään. Suorastaan jännittävää on, miten perustuslakivaliokunta arvioi merkittävää julkisen vallan käyttöä. Tähän saakkahan yksityinen toimija ei ole voinut tehdä päätöksiä, jotka on katsottu merkittäväksi julkisen vallan käytöksi. Nyt pieni osa tehtävistä jää maakunnan liikelaitoksen päätettäväksi ja muut ovat kaupan.

Kiinnostaako noita yrityksiä lainkaan vaikeasti työllistyvien tilanteet?

Barona, VMP, OPTEAM ja muutamat muut rekrytointi- ja vuokrafirmat odottavat kieli pitkällä jättipottia näiltä markkinoilta. Valtion raha maistuu hyvälle, kun asiakkaat ovat valmiina ja valtio odottaa rahatukko kädessä, mitä yritykset saavat aikaan. Vai tehdäänkö tässäkin järjetön ”raha seuraa asiakasta” -valinnanvapausmalli?

Kiinnostaako noita yrityksiä lainkaan vaikeasti työllistyvien tilanteet ja monialaiset työ- ja toimintakyvyn arvioinnit? Lakkautetaanko heidän TYP-palvelut, kun laki kumotaan? Jäävätkö he kokonaan ilman palvelua ja ikuiseen köyhyyteen? Miten maakuntavaltuusto jakaa rahat soten ja kasvupalveluiden välillä?

Kysymyksiä on yhtä paljon ilmassa kuin sote-uudistuksessakin.
Sekin mietityttää, mitä tapahtuu kuntien työmarkkinatuen Kela-osuuksille, siis siirtääkö valtio työttömyyssakot maakunnille vai jäävätkö ne kuntiin. Kunnat maksoivat viime vuonna yli 427 miljoonaa euroa valtiolle siitä, että heidän alueella oli yli 300 päivää työmarkkinatuen passiivirahalla olleita työttömiä. Yksistään Oulu maksoi yli 23 miljoonaa euroa. Järjettömiä summia rahaa, joka pitäisi käyttää työllistämiseen tai työnjakamiseen. Tästäkin voisi puhua kuntavaalipaneeleissa.

Joitakin vihjeitä muutoksista voi kuunnella tallenteesta, joka on tehty eduskunnan avoimessa työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan kuulemisessa 1.3.17. Se löytyy valiokunnan sivuilta.

Anne Huotari
Oulu

Kategoriat
Lukijoilta

Oulu maksoi 23 miljoonaa euroa sakkoja

Oulun suurin ongelma on korkea työttömyys. Siitä kärsii työtön itse, hänen perheensä ja Oulun kaupungin talous. Oulu maksoi viime vuonna 23,2 miljoonaa euroa valtiolle työttömyyssakkoja 7 397 pitkäaikaistyöttömästä. Hukkaan heitetty raha, jolla olisi voinut myös työllistää. Esimerkiksi Turussa on puolet vähemmän alle 30-vuotiaita yli 1000 päivää työttömänä olleita kuin meillä. Oulun sakot 229 nuoresta olivat yli 700 000 euroa.

Lue lisää ”Oulu maksoi 23 miljoonaa euroa sakkoja”

Tilaa Kansan Tahto - Vasemmistolainen aikakauslehti pohjoisesta

Kansan Tahto on vasemmistolainen aikakauslehti ja mielipide- ja kulttuurilehti.

Mäkelininkatu 29 C,
90100 Oulu

Puh. (08) 537 1722
ilmoitukset@kansantahto.fi
toimitus@kansantahto.fi

Viimeisimmät artikkelit

Viimeisimmät UUTISET